Näkökulmat

Maahanmuutto repii Eurooppaa

Kysymys maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta jakaa Eurooppaa monella tapaa. Samaan aikaan kun Euroopan unionin kannatus on erittäin heikkoa, tuo maahanmuuttokysymys ristiriitoja niin jäsenvaltioiden välille kuin eurooppalaisten yhteiskuntien sisälle. Haluavatko kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuvat itäisen Euroopan jäsenmaat pysyä kuinka kauan mukana monikulttuurisuuden nimeen vannovassa unionissa? Entä minkälaiseen kaaokseen maahanmuuttokysymyksen suhteen sisäisesti jakautuneet läntisen Euroopan maat ovat ajautumassa? Mikä on Suomen asema suhteessa maahanmuuttokysymykseen?

Yhdysvaltalaisen PEW-tutkimuslaitoksen hiljattain julkaiseman mielipidetutkimuksen (PEW Research Center, July, 2016: Europeans Fear Wave of Refugees Will Mean More Terrorism, Fewer Jobs) mukaan eurooppalaisten suhtautuminen maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen on ylipäätään varsin kriittistä kaikissa tarkastelussa olleissa kymmenessä maassa (Kreikka, Unkari, Espanja, Italia, Saksa, Iso-Britannia, Alankomaat, Ranska, Ruotsi ja Puola). Asenteiden tiukkuus vaihtelee lisäksi suuresti maiden välillä ja eteläisen ja itäisen Euroopan maissa suhtautuminen maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen on kautta linjan kriittisempää kuin Länsi- ja Pohjois-Euroopassa, jossa taas kysymys synnyttää maiden sisällä suuria jakolinjoja kansalaisten välille.

Vasemmiston kannattajat suhtautuvat tutkimuksen mukaan positiivisemmin maahanmuuttoon kuin oikeiston kannattajat. Myös koulutustausta näkyy asenteissa, sillä heikommin kouluttautuneet ovat kriittisempiä erilaisuutta kohtaan kuin koulutetummat. Toisaalta kansalliset erot asenteissa ovat edellä mainittuja tekijöitä merkittävimpiä, sillä esimerkiksi kreikkalaisen vasemmistolaisen asennoituminen moniin monikulttuurisuuteen liittyviin kysymyksiin on kriittisempää kuin saksalaisen oikeistolaisen.

Tiukimpia kansallismielisyydessään ovat PEW:n tutkimuksen tarkastelemista maista kreikkalaiset, unkarilaiset, puolalaiset, ja italialaiset. Tarkastelussa olleesta kymmenestä Euroopan maasta ruotsalaisilla oli kaikista heikoin kansallismielisyyden aste ja suhtautuminen moniin monikulttuurisuuteen liittyviin kysymyksiin onkin ruotsalaisten keskuudessa positiivista verrattuna muihin maihin.

Tutkimuksen mukaan eurooppalaisten suhtautuminen moniin maahanmuuttoon liittyviin kysymyksiin on yleisesti varsin kriittistä. Harva eurooppalainen esimerkiksi uskoo muslimien haluavan integroitua eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Puola pois lukien jokaisessa kymmenessä tutkimuksessa mukana olleessa maassa puolet tai yli puolet vastaajista näki muslimien haluavan erottautua valtaväestöstä. Kysymyksessä suhtautumisesta maassa asuvaan muslimiväestöön, jopa maissa kuten Ruotsissa ja Alankomaissa yli kolmannes vastaajista (35 %) ilmoitti suhtautumisensa muslimeita kohtaan olevan negatiivinen. Monessa eteläisen ja itäisen Euroopan maassa suhtautuminen muslimeihin oli jopa äärimmäisen kriittistä ja noin kaksi kolmesta vastaajasta ilmoitti suhtautuvansa muslimeihin negatiivisesti (Unkari 72 %, Italia 69 %, Puola 66 % ja Kreikka 65 %).

Turvapaikanhakijoiden tuomaan taloudelliseen hyötyyn on tutkimuksen mukaan edelleen kova usko Saksassa ja Ruotsissa, joissa vajaa kaksi kolmesta vastaajista näki turvapaikanhakijoiden tuoman vaikutuksen positiivisena (Ruotsi 62 % ja Saksa 59 %). Muualla Euroopassa suhtautuminen turvapaikanhakijoiden tuomaan taloudelliseen hyötyyn on kuitenkin epäilevämpää ja valtaosassa tarkastelussa olleista maista useampi vastaaja oli taipuvaisempi uskomaan turvapaikanhakijoiden taloudellisen vaikutuksen olevan negatiivinen kuin positiivinen.

Hajoaako Euroopan unioni maahanmuuton tuomiin ristiriitoihin?

Euroopan unionin kannatus on ylipäätään ollut viime aikoina varsin heikkoa. Ennen Brexit-äänestystä PEW-tutkimuslaitoksen tekemän mielipidekyselyn mukaan Euroopan unioniin suhtautui negatiivisesti lähes puolet (47 %) EU-maiden kansalaisista. Mikä mielenkiintoisinta, unionin kannatus oli kyselyn mukaan suurinta itäisen Euroopan jäsenmaissa, joissa suhtautuminen maahanmuuttoon taas on erittäin kriittistä.

Euroopan unionissa etenevä yhteinen maahanmuuttopolitiikka taakanjakojärjestelmineen ja monikulttuurisuuden edistäminen erilaisine vihapuhelainsäädäntöineen, tulee luomaan vahvoja jakolinjoja unionin jäsenvaltioiden välille, johtuen maidenvälisistä suurista asenne-eroista koskien maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta.

Unionin kannatuksen voidaankin olettaa heikkenevän entisestään, kun eteläiset ja itäiset jäsenmaat alkavat pohtimaan sitä, onko unionista saatu mahdollinen taloudellinen hyöty riittävää, suhteessa unionin ajaman monikulttuurisuuspolitiikan tuomiin haittoihin. Unkarissa äänestetään lokakuussa EU:n taakanjakojärjestelmästä ja unkarilaisten maahanmuuttokriittisyyden tuntien tulos ei tule olemaan yllätys.

Läntisen Euroopan maissa taas kysymys maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta polarisoi entistä enemmän yhteiskuntia. Itävallan keväällä pidetyt presidentinvaalit (jotka ilmenneiden epäselvyyksien takia uusitaan loppuvuodesta) osoittivat kansan jakautuneen kahtia ja monissa Euroopan maissa maahanmuuttokriittiset ja EU-vastaiset voimat ovat nostaneet viime vuosina kannatustaan. Tämä ei olekaan ihme, sillä uusimman eurobarometrin mukaan kaksi eurooppalaisten tärkeimpänä näkemää kysymystä ovat tällä hetkellä maahanmuutto ja terrorismi.

Käynnissä oleva Yhdysvaltojen presidentinvaalikamppailu on osoittanut kulttuuriseen moninaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvien kysymysten olevan tärkeässä osassa myös Atlantin toisella puolella. Vaalien tuloksella voi olla merkittäviä vaikutuksia myös mielipideilmastoon Euroopassa.

Entä Suomi?

Kylmän sodan aikana Suomi tasapainoili ulkopolitiikassa idän ja lännen välillä. Maahanmuuttopolitiikan suhteen Suomi tuntuukin taas tasapainoilevan idän ja lännen välillä, sillä suomalaisen yhteiskunnan suhtautumisessa maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen on piirteitä sekä kansallismielisistä että monikultturistisista näkökannoista.

Suomessa virallisella tasolla monikulttuurisuusajattelu on lyönyt itsensä läpi kautta linjan ja ulkomaalaisten määrän kasvu on ollut nopeaa. Toisaalta suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat hyvin kriittisiä verrattuna Länsi-Euroopan valtioihin. Esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan alkuvuodesta julkaiseman asennetutkimuksen mukaan lähes kolme neljästä suomalaisesta haluaa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa (74 %). Helsingin Sanomien loppuvuodesta 2015 tekemässä kyselystä taas ilmeni, että puolet vastanneista ei uskonut somalien ja irakilaisten pystyvän sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, johtuen liian isoista kulttuurieroista.

Maahanmuuttokysymys on saanut Euroopan unionin liitokset natisemaan. Itä-Euroopan kansallismieliset valtiot tuskin haluavat enää kauaa olla mukana monikulttuuristuvassa ja islamilaistuvassa Euroopan liittovaltiossa. Myös Länsi-Euroopassa avoimen maahanmuuttopolitiikan vastustus on kasvussa.

On siis ratkaisujen aika. Ottaako Suomi mallia Unkarin ja itäisen Euroopan maista ja hylkää monikulttuurisen ajattelun vai seuraako Suomi läntisen Euroopan esimerkkiä ja noudattaa ”trendikästä” monikultturistista politiikkaa – jolle on jo monessa Länsi-Euroopan maassakin syntynyt merkittäviä vastavoimia ja jonka haaksirikko näyttää päivä päivältä selvemmältä?

Simo Grönroos

toiminnanjohtaja

Suomen Perusta -ajatuspaja