Näkökulmat

Kriittisiä kommentteja Helsingin Sanomien artikkeliin (to 27.5.)

 

Helsingin Sanomat viittaa tänään (27.5.) julkaistussa artikkelissaan (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007991167.html) vuonna 2018 julkaistuun ”halpatyövoimaraporttiimme”.

Kyseinen raportti, Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee?, käsittelee varsin laajasti EU:n ulkopuolelta tulevaa matalapalkka-aloille suuntautuvaa maahanmuuttoa ja siihen liittyviä ongelmia (raportin julkaisusivu: https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/kuinka-kalliiksi-halpatyovoima-tulee/).

Raportti on edelleen ainoa laatuaan oleva Suomessa — vaikka aihe on varsin laajasti esillä julkisessa keskustelussa.



Tässä kirjoituksessa käsitellään viitatussa Helsingin Sanomien artikkelissa esitettyjä joitakin raporttia koskevia väitteitä kriittisellä otteella. Kirjoitus on jäsennelty seuraavasti:

  1. Kolme hyvin olennaista taustatietoa, jotka artikkelista puuttuvat. – Ja jotka ovat artikkelin kirjoittaneen toimittajan tiedossa.

  2. Kriittiset kommentit artikkelissa esitettyihin väitteisiin:
    1. Myytti matalapalkka-aloille töihin tulleiden 90 %:n työllisyysasteesta (10 vuoden maassaoloajan jälkeen).
    2. Matalapalkkaisten työllisyysasteiden kehitys vs. Kelan työttömyystukitilastot artikkelissa: Eivät anna eri kuvaa, kun huomioidaan erot siinä, mitä nämä tilastot kertovat. Jos jotain, niin Kelan luvut pikemminkin vahvistavat tuloksia.
    3. Olennainen huomio työllisyysturvaetuuksia saaneita koskien: Todellisuudessa työttömyysturvaetuuksia saaneiden osuudet ovat paljon suurempia (kaikilla ryhmillä), kuin mitä artikkelin kuviossa esitetään.

  3. EU:n ulkopuolelta tulevan matalapalkkamaahanmuuton suurimmat ongelmat lyhyesti.

  4. Lopuksi vielä pieni havainto Helsingin Sanomien julkaisupolitiikasta.






1. Kolme hyvin olennaista taustatietoa, jotka artikkelista puuttuvat. – Ja jotka ovat artikkelin kirjoittaneen toimittajan tiedossa.


Käydään läpi kolme olennaista taustatietoa, jotka artikkelista puuttuvat. Ne on kerrottu toimittajalle ennen artikkelin julkaisua.



Ensimmäinen olennainen taustatieto: Saatavuusharkinnan kautta tulleet matalapalkkaiset työntekijät (raporttimme koskee vain tätä joukkoa) ovat eri joukko kuin parhaiten pärjänneet kaikki työperäiset muuttajat (Kelan luvut).

Halpatyöraporttimme koskee vain saatavuusharkinnan kautta Suomeen EU:n ulkopuolelta töihin tulevia.

Esitetyt Kelan luvut sen sijaan sisältävät kuitenkin myös kaikkein koulutetuimmat ja hyväpalkkaisimmat työperäiset maahanmuuttajat EU:n ulkopuolelta (nk. erityisasiantuntijat) – joita saatavuusharkinta ei siis koske.

Lisäksi, kuten HS:n artikkelissa sanotaan, Kelan aineistosta todennäköisesti puuttuvat kaikkein pienimmille palkoille jääneet saatavuusharkinnan kautta tulleet. Tämä johtuu siitä, että Kelan aineiston päättely maahanmuuton syystä perustuu nk. vakuuttamisen perusteelle, ei siis oleskeluluvan syylle.

Ennen vuotta 2019 nimenomaan työn perusteella vakuutettiin vain ne, jotka täyttivät nk. työssäoloehdon – eli esimerkiksi saivat todellisuudessa työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Tällöin julkisuuteen nousseet valitettavan yleiset tapaukset, joissa palkka on jäänyt alle työehtosopimuksen, eivät sisälly Kelan aineistoon työperäisinä maahanmuuttajina. Eli vaikka heidät olisi vakuutettu, niin heitä ei ole vakuutettu työn perusteella — ja siten he eivät näy Kelan tilastoissa työperäisinä maahanmuuttajina.



Toinen olennainen taustatieto: Julkaisemme tänä syksynä muun muassa työllisyystiedot ja saadut sosiaalietuudet matalapalkka-aloille töihin EU:n ulkopuolelta tulleille – pitkälti juuri Kelan vakuuttamisen peruste -tietoon perustuen.

Seuraavassa raportissamme julkaisemme laajalti erilaisia tilastotietoja esimerkiksi työllisyysasteen kehityksestä ja saaduista sosiaalituista vs. kantaväestö maassaoloajan mukaan eri maahanmuuttajaryhmille. Tutkimusaineistomme sisältää artikkelissa esiintyneen Kelan tiedon vakuuttamisen syystä.

Kelan tietoa käytetään apuna eri syistä Suomeen muuttaneiden erittelemiseksi (sen lisäksi korkeapalkkaiset erityisasiantuntijat eritellään omaksi ryhmäkseen tämän jälkeen palkkatietojen avulla tulevassa raportissamme).

HS:n artikkelissa olisi voitu mainita, että julkaisemme lähitulevaisuudessa nämä tilastotiedot Kelan tietoihin perustuen. Tällöin viimeistään nähdään, kuinka suuressa ”ristiriidassa” Kelan tietoihin perustuvat luvut ovat halpatyövoimaraportistamme löytyvien tulosten kanssa. Olisi siksi hyvä, että HS julkaisisi syksyllä nämä tulokset — vaikka kriittisellä otteella (ks. kuitenkin huomio lopussa).


Kolmas olennainen taustatieto: ”Halpatyövoimaraportin” tilastotulokset. Kerrataan, mitkä olivat raportin keskeiset tulokset (julkisen talouden kannalta).

Halpatyöraportissamme ei julkaistu saatuja sosiaalietuuksia koskevia tietoja, sillä erityisesti palkkojen suuruus ja maksetut verot ovat saatuja tukia tärkeämpiä julkisen talouden vaikutusten mittareita.

Raportin tulokset ikävakioituja (eli saman ikäisten) työllisyysasteista koskien: ”Yhteistä kaikille aluekohtaisille tuloksille on, että työllisyysasteet laskevat viimeistään noin viiden maassaolovuoden jälkeen kantaväestöä alemmalla tasolle, vaikka perheenyhdistettyjä puolisoita ei huomioitaisikaan.” (s. 80).

Kantaväestöön nähden pieniksi jäävät bruttotyötulot (palkka- ja yrittäjätulot) ja siten pieniksi jäävät maksetut verot ja nettotulonsiirrot ovat tärkein tulos julkisen talouden kannalta: ”Keskimääräiset nettotulonsiirrot muuttuvat viimeistään parin vuoden maassaoloajan jälkeen negatiivisemmiksi kuin vastaavan ikäisen kantaväestön nettotulonsiirrot, ja useimpien syntymäalueiden kohdalla jatkavat laskua useita tuhansia euroja (per henkilö/vuosi) negatiivisemmiksi kuin Suomessa syntyneellä kantaväestöllä. Nettotulonsiirrot ovat kaikkein suorin tässä raportissa esitetyistä tilastollisista mittareista kuvaamaan, millainen vaikutus matalapalkkatöihin tulleilla on Suomen julkiselle taloudelle.” (s. 89).



2. Kriittiset kommentit artikkelissa esitettyihin väitteisiin


2.1 Myytti matalapalkka-aloille töihin tulleiden 90 %:n työllisyysasteesta (10 vuoden maassaoloajan jälkeen).


Artikkelissa esitetään seuraava väite:


Nimenomaan työn vuoksi Suomeen tulleiden maahanmuuttajien työllisyysaste oli kuitenkin Tilastokeskuksen vuonna 2014 tekemän selvityksen mukaan lähes 90 prosenttia eli selvästi korkeampi kuin kantaväestön. Tämän yksittäisen haastattelututkimuksen perusteella Petteri Orpo olisi siis oikeassa..


Vastaus väitteeseen: 90 prosentin työllisyysaste matalapalkka-aloille EU:n ulkopuolelta tulleilla on myytti – joka elää vuodesta toiseen.

Tähän olemme jo vastanneet taannoin samannimisessä kirjoituksessa:

https://www.suomenperusta.fi/ajatus/myytti-matalapalkka-aloille-toihin-tulleiden-90-n-tyollisyysasteesta-10-vuoden-maassaoloajan-jalkeen/.


Muutamia pääkohtia tekstistä:

  • Selvitys ei koske vain matalapalkkaisille aloille EU:n ulkopuolelta saatavuusharkinnan kautta töihin tulleita. Se sisältää kaikki työperäiset maahanmuuttajat niin EU:sta kuin EU:n ulkopuolelta, mukaan lukien korkeapalkkaiset ja hyvin koulutetut maahanmuuttajat. Kyse on siis aivan eri joukosta kuin matalapalkka-aloille EU:n ulkopuolelta tulleista.
  • Luvut perustuvat kyselytutkimukseen – eivätkä Tilastokeskuksen rekisteritietoihin — ja jo itse sitä käsittelevän raportin mukaan se antaa maahanmuuttajille liian korkeita työllisyysasteita.
  • Raportissa ei tehdä esimerkiksi hyvän tieteellisen tavan mukaista ”ikävakiointia”, eli ei oteta huomioon vertailtavien väestöjen erilaisten ikärakenteiden aiheuttamia eroja tuloksiin.
  • Lisähuomio: Palkat ja nettotulonsiirrot ovat työllisyysasteita tarkempia julkisen talouden vaikutusten mittareita.



2.2 Matalapalkkaisten työllisyysasteiden kehitys vs. Kelan työttömyystukitilastot artikkelissa: Eivät anna eri kuvaa, kun huomioidaan erot siinä, mitä nämä tilastot kertovat.


Artikkelissa esitetään seuraavat väitteet:

Salmisen selvityksen mukaan työn perässä muuttaneiden työllisyys on aluksi samanikäistä kantaväestöä korkeampaa, mutta valahtaa jo muutamassa vuodessa sen alle. Selvityksen perusteella suuri osa työn perässä Suomeen muuttaneista jäisi siis melko nopeasti työttömäksi.

HS pyysi Kelan tutkimuspäällikköä Signe Jauhiaista selvittämään, kuinka usein työn vuoksi Suomeen EU:n ulkopuolelta muuttaneet nostavat sosiaalietuuksia. Jauhiaisen koostamat luvut antavat varsin toisenlaisen kuvan kuin Suomen Perustan selvitys.



Vastaus väitteisiin: On varsin kyseenalaista väittää, että Kelan luvut antavat toisenlaisen kuvan kuin Suomen Perustan selvityksen tilastotiedot – kun otetaan huomioon edellä esitetyt olennaiset taustatiedot tilastojen sisällöstä. Jos jotain, niin Kelan luvut pikemminkin vahvistavat raporttimme tuloksia. Alla perustelut sille, miksi ”kuva” ei ole erilainen näiden välillä:


Aivan aluksi näihin väitteisiin: Halpatyövoimaraportissa käsiteltiin tilastotulosten osalta vain työllisyysasteiden, bruttotyötulojen ja nettotulonsiirtojen kehitystä vs. kantaväestö. Siinä ei käsitelty kaikkea työperäistä maahanmuuttoa (EU:n ulkopuolelta) — ainoastaan matalapalkka-aloille tulevaa. Siinä ei myöskään käsitelty saatuja sosiaalietuuksia.

Toiseksi: Pelkästään työllisyysasteen tippumisesta ei voi päätellä, että nämä henkilöt olisivat jääneet työttömiksi. Voi olla esimerkiksi, että osa näistä henkilöistä tekee pätkittäin töitä, eivätkä he siten välttämättä näy vuoden lopun tilanteeseen perustuen työllisenä tai työttömänä vaan esimerkiksi työvoiman ulkopuolelle kuuluvana. Tai he voivat ”olla kotona” perheellisinä tai vaikka opiskella.


Vertailu: Kelan työttömyysturvatilastot vs. halpatyövoimaraportin tilastot työllisyyden kehittymisestä:

Halpatyövoimaraportissa ei käsitelty saatuja sosiaalietuuksia. Käsitellään nyt kuitenkin tätä artikkelin väitettä, ”Jauhiaisen koostamat luvut antavat varsin toisenlaisen kuvan kuin Suomen Perustan selvitys.”, vertaamalla halpatyövoimaraportin ikävakioidun työllisyysasteen kehitystä esitettyyn Kelan tilastoon työttömyysturvan saannin kehityksestä maassaoloajan mukaan.

Perusteena tähän on, että esitetyistä sosiaalietuuksista työttömyysetuudet kertovat suorimmin ei-työllisyydestä. Sama päättely pätee kuitenkin aika hyvin muihinkin tukimuotoihin.


Kuviossa yllä on esitetty vasemmalla artikkelista poimittu Kelan tilasto Kelan maksamia työttömyysturvia saaneista. Oikealla on puolestaan artikkelissa esitetty kuvio halpatyövoimaraportista. Pystyasteikolla on työllisyysasteen ero vs. saman ikäinen kantaväestö (%-yksikköä). Vaaka-asteikolla on puolestaan maassaoloaika vuosina. Ks. myös alla kommentti siitä, miksi työttömyysturvaetuuksien saajien osuudet ovat todellisuudessa paljon suurempia kuin Kelan kuviossa.


Vertaillaan nyt näitä kahta kuviota ja artikkelin väitettä siitä, että Kelan tilasto antaa toisenlaisen kuvan kuin oikealla oleva kuvio työllisyysasteen kehityksestä vs. saman ikäinen kantaväestö. Koska Itä-Eurooppa ilman EU-maita oli ylivoimaisesti suurin matalapalkkaisen työvoiman lähtömaa raportissa, käytetään sitä tässä.

Pidetään vertailussa seuraavat, yllä esitetyt taustatiedot mielessä:

  1. Kelan tilastoon sisältyvät parhaiten pärjäävät (erityisasiantuntijat) – ja siten saatavuusharkinnan ulkopuolelta tulevat työperäiset maahanmuuttajat.
  2. Kelan tilastoista todennäköisesti puuttuu osa heikoimmin pärjänneistä saatavuusharkinnan kautta tulleista (heidät on esimerkiksi vakuutettu muusta syystä kuin työn vuoksi).
  3. Kelan tilastossa ei ole tehty ikävakiointia. Eli esimerkiksi yli 10 vuotta maassa olleet eivät mitä ilmeisemmin sisällä lainkaan alle 28-vuotiaita (koska 18-vuotiaana Suomeen muuttaneet ovat 10 vuoden kuluttua vähintään 28-vuotiaita) — eli ikäluokkaa, jossa saadaan useimmiten ainakin toimeentulotukia. Perustan julkaisussa ikävakiointi tehdään (seuraten alan muun tutkimuksen esimerkkiä).


Mainituista seikoista huolimatta parhaiten pärjäävien työperäisten maahanmuuttajien joukossa Kelan työttömyysetuuksien saajaosuus nousee maassaoloajan kasvaessa. Yli 10 vuotta maassa olleilla osuus on suurempi kuin muulla väestöllä. Koska osuus on jo suurempi kuin muulla väestöllä, tämä nyt ei varmastikaan anna ”erilaista kuvaa” siitä, että 10 vuoden maassaoloajan jälkeen matalapalkkaisille aloille EU:n ulkopuolelta tulleiden työllisyysaste ei voisi olla kantaväestön tason alapuolella.

On siten vaikea nähdä, että miten Kelan tilastot antaisivat eri kuvan. Pikemminkin esitetyt luvut vahvistavat halpatyövoimaraportin tuloksia.

Lisäksi, jos Kelan luvuissa niistä otettaisiin pois saatavuusharkinnan ulkopuolelta tulevat korkeapalkkaiset erityisasiantuntijat ja mukaan saataisiin kaikki saatavuusharkinnan kautta tulleet, niin tämä lähes varmasti nostaisi Kelan työttömyysturvaa saaneiden osuutta tarkasteltavissa maahanmuuttajissa.

Johtopäätös: Jos EU:n ulkopuolelta matalapalkka-aloille tulleiden Kelan työttömyysetuuksien saantia verrattaisiin todella kantaväestöön, ei ole lainkaan poissuljettua, että jo viiden maassaolovuoden jälkeen näillä maahanmuuttajilla työttömyysetuuksien saajien osuus olisi kantaväestöä suurempi.

Siten on varsin kummallista väittää, että Kelan tilasto antaisi eri kuvan kuin halpatyövoimaraportin päätelmä työllisyysasteen kehityksestä: matalapalkka-aloille tulleilla työllisyysaste laskee alle saman ikäisen kantaväestön työllisyysasteen 5 vuodessa ja sen jälkeen.

Jos esitetyistä (eri asioita ja joukkoja koskevista) luvuista pitäisi vetää jotain johtopäätöksiä, niin pikemminkin Kelan luvut vahvistavat halpatyövoimaraportin tuloksia.

Julkaisemme syksyllä tilastot, joissa esitetään matalapalkka-aloille tulleille sekä tukien että työllisyysasteiden kehitys vs. kantaväestö.


Lisähuomio: Artikkelin sosiaalietuuksia käsittelevän kuvion otsikossa sanotaan, että ”Työn perässä Suomeen muuttaneet nostavat sosiaalietuuksia muuta väestöä vähemmän”.

On kuitenkin mielenkiintoista huomata, että jopa kaikkein parhaiten pärjäävillä EU:n ulkopuolelta tulevilla työperäisillä maahanmuuttajilla tukien saajaosuudet nousevat maassaoloajan myötä tasaisesti.

Ja 10 vuoden maassaoloajan jälkeen saajaosuudet ovat joko samalla tasolla tai korkeammalla kuin 18–64-vuotiaalla kantaväestöllä. Lisäksi, jos vertailu tehtäisiin todella ikärakenteeltaan saman ikäisten väestöjen välillä, näiden parhaiten pärjäävien työperäisten osuudet olisivat vielä suuremmat vs. saman ikäinen kantaväestö. Ehkä artikkelin kuvion otsikointi on siten vähän hämäävää tässä suhteessa.



2.3 Olennainen huomio työllisyysturvaetuuksia saaneita koskien: Todellisuudessa työttömyysturvaetuuksia saaneiden osuudet ovat paljon suurempia (kaikilla ryhmillä), kuin mitä artikkelin kuviossa esitetään.


Tämä johtuu siitä, että artikkelin tiedot käsittävät vain Kelan maksamat etuudet, joten todelliset työttömyysturvaetuuksia saaneiden osuudet ovat tosiaan huomattavasti suurempia yllä esitetystä kuviosta löytyviin nähden. Kela ei ole ainoa taho, joka maksaa työttömyysturvaetuuksia.

Todelliset työttömyysturvaetuuksia saaneiden osuudet — suomalaista kantaväestöä ja eri maahanmuuttajaryhmiä koskien — löytyvät esimerkiksi Tilastokeskuksen tietoihin perustuen osoitteesta: kuntaluvut.fi.

-Vuonna 2018 suomalaisesta 18–64-vuotiaasta kantaväestöstä 17,3 prosenttia sai työttömyysturvaetuuksia.

-Kaikkien ulkomaalaistaustaisten osalta tämä osuus oli 31,6 prosenttia 18–64-vuotiaasta väestöstä. (Luku sisältää kaikista syistä Suomeen muuttaneet ulkomailla syntyneet ja heidän Suomessa syntyneet aikuiset lapsensa).

Tulevassa raportissa esitämme työttömyysturvaetuuksia saaneiden osalta luvut koskien kaikkia työttömyysturvaetuuksia – ei vain Kelan maksamia.



3. EU:n ulkopuolelta tulevan matalapalkkamaahanmuuton suurimmat ongelmat lyhyesti.


Työllisyysasteiden kehitys ja saadut sosiaalietuudet ovat tietty ”mediaseksikkäitä” ja kiinnostavia aiheita, mutta julkaisemamme halpatyövoimaraportti korostaa muita ongelmia liittyen EU:n ulkopuolelta tulevaan matalapalkka-aloille suuntautuvaan maahanmuuttoon:

Raportissa ei esitetä tästä syystä edes lainkaan saatuja sosiaalietuuksia. Lisäksi erot työllisyysasteissa eivät ole julkisen talouden kannalta ratkaisevassa roolissa (esimerkiksi suurimmalla Itä-Euroopan ryhmällä työllisyysaste on 5 %-yks. pienempi kuin saman ikäisellä kantaväestöllä halpatyövoimaraportin mukaan).


Palkkojen ja maksettujen verojen tärkeydestä julkiselle taloudelle:

Sen sijaan paljon suuremmat erot palkka- ja yrittäjätuloissa sekä siten maksetuissa tulonsiirroissa (verot ja veronkaltaiset maksut) ja nettotulonsiirroissa vaikuttavat eniten julkiseen talouteen — kuten itse halpatyövoimaraportissa todetaan (s. 89).

Göteborgin yliopiston tutkijan Joakim Ruistin (2017) mukaan Ruotsissa pakolaisten koko väestöä negatiivisemmat nettovaikutukset johtuvat 80-prosenttisesti keskimäärin alemmista julkisen talouden tuloista (maksetut verot, sosiaalivakuutusmaksut) — eivätkä niinkään saaduista tulonsiirroista (sosiaalietuuksista):

The refugees’ lower-than-average revenues represent 80% of the total net cost. ” (s. 229).


Toisin sanoen, sellaisellakin väestöryhmällä (pakolaiset), joissa sosiaalietuuksien saaminen on varsin yleistä, julkisen talouden nettovaikutuksia dominoi silti maksettujen verojen (ja muiden veronluonteisten maksujen) pienuus.

Taustalla tässä on se, että maksetuilla veroilla kustannetaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion ylläpito — ja sosiaalietuudet muodostavat tästä kokonaisuudesta vain osan.

Tästä syystä — ja mainittuun Ruistin lainaukseen viitaten — esitin artikkelin tehneelle toimittajalle, että artikkelissa käsiteltäisiin myös matalien palkkojen ja siten pieneksi jäävien maksettujen verojen vaikutuksia julkiselle taloudelle. Valitettavasti artikkeliin ei tullut asiaa koskien mitään mainintaa.



Lyhyt listaus matalapalkkamaahanmuuton keskeisimmistä ongelmista (ks. myös raportin s. 85–93):

Matalapalkkamaahanmuutto sisältää palkkojen ja työolojen suhteen laajasti työvoiman hyväksikäyttöä varsinkin siivous-, rakennus- ja ravintola-alalla.

–Matalapalkkamaahanmuutto heikentää palkkoja sitä koskevilla aloilla. Ks. tästä Tilastokeskuksen Kouvosen (2012) ja Isa Kuosmasen väitöskirja (2020), joiden keskeisimpiä tuloksia käsitellään kuntaraporttimme s. 12–13. (https://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2020/12/Kuntatilastoraportti_14_12_2020.pdf)

-Matalapalkka-aloille tulleiden palkat – ja siten maksetut verot – jäävät hyvin pieniksi verrattuna kantaväestöön. Tämä on ongelma julkisen talouden kannalta, sillä: ”väestö kasvaa, mutta verotulot eivät”.
Erityisesti tämä koskee kuntien talouksia, sillä maksetuilla kunnallisveroilla rahoitetaan pitkälti kuntien peruspalvelut (ks. kirjoitus asiasta: https://www.suomenperusta.fi/ajatus/miksi-kuntien-taloudet-eivat-kesta-sita-etta-maahanmuuttajat-maksavat-paljon-vahemman-kunnallisveroja-kuin-kantavaesto/).

Kuntakohtaiset tiedot maksetuista kunnallisveroista löytyvät puolestaan osoitteesta: https://kuntaluvut.fi

-Suomeen ei tarvita lisää kouluttamatonta työvoimaa saatavuusharkinnan kautta. Suomessa on jo yli 600 000 työikäistä ihmistä, joilla on vain perusasteen koulutus – ja edelleen jokaisesta työikään tulevasta ikäluokasta noin 10 000 henkilön koulutus jää vain perusasteen tasolle. Näiden henkilöiden työllisyysaste on todella matala – tämä kehitys on tapahtunut erityisesti viimeisen 30 vuoden aikana matalasti koulutettujen työpaikkojen häviämisen kautta.



4. Pieni havainto Helsingin Sanomien julkaisupolitiikasta.



Nyt julkaistu Helsingin Sanomien artikkeli oli mitä ilmeisemmin ensimmäinen kerta vuoden 2015 jälkeen, kun Helsingin Sanomat julkaisee suoraan ylipäätään jotain maahanmuuttotutkimuksiamme koskien. (Ja sama taitaa koskea ylipäätään koko Sanoma-konsernia.).

Ainoan, edes epäsuoran, poikkeuksen taitaa tehdä VATT:n tutkijan Matti Sarvimäen lainaus Helsingin Sanomien artikkelissa: Turvapaikanhakijat eivät työllisty — etenkin Irakista ja Somaliasta tulevien työllisyys on hyvin heikko (24.3.2017) https://www.hs.fi/talous/art-2000005139833.html:

”Tarkin arvio tähän mennessä toteutuneista [pakolaiskriisin] kustannuksista tulee perussuomalaisten Suomen Perusta -ajatushautomon Samuli Salmiselta. […]”.


Eipä siinä mitään, että Helsingin Sanomat julkaisee nyt kuuden vuoden tauon jälkeen tällaisen varsin kriittisellä otteella tehdyn artikkelin. Niin voisi vain tehdä useammin. Esimerkiksi nyt viitattu raportti on julkaistu vuonna 2018 — ja on vieläkin ainoa laatuaan oleva raportti, jossa edes pyritään selvittämään, millaista saatavuusharkinnan kautta Suomeen tuleva maahanmuutto on ja mitä ongelmia siihen liittyy.

Syksyllä meiltä ilmestyy muun muassa viitattuihin Kelan (ja Tilastokeskuksen) tietoihin perustuva laaja tilastokatsaus, jossa käsitellään esimerkiksi eri työperäisen maahanmuuton tietoja eritellysti (EU:n sisältä tulleet erikseen, ja korkeapalkkaiset, saatavuusharkinnan ulkopuolelta tulleet erikseen saatavuusharkinnan kautta tulleista).

Helsingin Sanomat voisi sitten uutisoida noista tuloksista, koska ne vastaavat suoraan nyt julkaistussa artikkelissa esitettyihin väitteisiin aiemmasta halpatyövoimaraportista. Kriittinen ote ei tosiaan haittaa, mutta jatkojuttu lienee paikallaan.


Kaikki vanhemmat Maahanmuuttotutkimuksemme löytyvät täältä: https://www.suomenperusta.fi/teema/muuttoliike/

Tuoreet maahanmuuttajien kuntakohtaiset tilastotiedot löytyvät puolestaan osoitteesta: kuntaluvut.fi

(ja kuntalukujen taustalla oleva raportti: https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/maahanmuuton-kuntakohtaiset-tilastotiedot/)