Monikulttuuristuva Suomi muuttuu päivä päivältä absurdimmaksi paikaksi. Samaan aikaan kun Afrikasta ja Lähi-idästä tuleva maahanmuutto tekee tuhoaan Suomen taloudelle, turvallisuudelle ja väestön sosiaaliselle yhtenäisyydelle, pyritään suomalaisten maahanmuuttokriittisyyttä hiljentämään ja monikulttuurisuutta saada toimimaan mitä mielikuvituksellisemmilla keinoilla. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on ajan hermolla ja hän on käynnistänyt kymmenen kohdan ohjelman, jolla on tarkoitus torjua vihapuhetta ja rasismia sekä lisätä maahanmuuttajien osallisuutta.
Merkityksellinen Suomessa -toimintaohjelmassa Opetus- ja kulttuuriministeriö pyrkii laajalla rintamalla lisäämään monikulttuurisuuskasvatusta ja vihapuheen vastustamista sekä ministeriön sisällä että muun muassa kouluttamalla nuorten kanssa toimivia tahoja toimimaan näiden arvojen puolesta. Hankkeeseen kuuluu myös toimiminen ”Rahalla rasismia vastaan”, mikä tarkoittaa monikulttuurisuuden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden kehittämisen nostamista valtionavustushankkeiden valintakriteeriksi.
Herää kysymys olisiko tästä ohjelmasta vientituotteeksi – voisiko Suomesta tulla vihantorjunnan suurvalta? Suomi on vasta monikulttuuristumassa, mutta voisiko monissa pitemmän linjan monikulttuurisissa maissa olla kysyntää Grahn-Laasosen ohjelmalle? Esimerkiksi Syyriassa, Israelissa, Irakissa ja Turkissa ei monikulttuurisuuden edistämiseen ja vihapuheen torjuntaan ole ilmeisesti panostettu riittäviä resursseja, sillä maat ovat eritasoisten etnisiin ja uskonnollisiin ristiriitoihin liittyvien konfliktien runtelemia.
Ratkeisivatko maailman etniset konfliktit ja sisällissodat jos vihapuheen vastustamiseen satsattaisiin riittävät resurssit ja eri etniset ja uskonnolliset ryhmät ymmärtäisivät rikastuttavansa toistensa kulttuuria? Suomessa monikulttuurisuuden ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi asennekasvatusta, mutta vakavasti ottaen, jos asennekasvatus toimisi, olisivat maailman etniset konfliktit jo ratkaistu aikoja sitten. Todellisuus on se, että ratkaisut maailman etnisiin konflikteihin löytyvät asennekasvatuksen sijasta ennemminkin monietnisten valtioiden hajoamisesta etnisesti yhtenäisimmiksi kansallisvaltioiksi, joissa ei ole isoja etnisiä ja uskonnollisia jakolinjoja.
Kuin suoraan George Orwellin kirjasta 1984 oleva taistelu ”vihapuhetta” vastaan ei saa monikulttuurisuutta toimimaan, mutta on merkki aikamme sairaasta henkisestä ilmapiiristä, jossa monikulttuurisuus pyritään näkemään positiivisena asiana välittämättä mistään faktoista. Monet suomalaisen yhteiskunnan instituutiot lisäksi tuntuvat olevan kääntyneet tavallista suomalaista vastaan ja ne tekevät kaikkensa kriittisen keskustelun vaientamiseksi ja maahanmuuton myötä tapahtuvan väestönvaihdoksen edistämiseksi.
Monikulttuurisuus ei toimi Lähi-Idässä eikä se toimi Euroopassa – laitettiin ”vihapuheen” vastustamiseen ja monikulttuurisuuskasvatuksen edistämiseen kuinka paljon resursseja tahansa.
Simo Grönroos
toiminnanjohtaja
Suomen Perusta -ajatuspaja