Jokainen taloustieteitä tunteva on kuullut vertauksen kakun koosta ja kakun jaosta. Vertauksella havainnollistetaan verotuksen, saatavan vaurauden ja verotulojen suhdetta. Mitä kohtuullisempi verotus on, sitä suurempi on tuotetun vaurauden eli ”kakun” koko, josta saadaan kerättyä veroa jota voidaan käyttää tulonsiirtoihin ja julkisiin palveluihin. Käänteisesti taas liian kova verotus vähentää yritteliäisyyttä ja tätä kautta voi jopa pienentää verotuloja, jaettavan kakun jäädessä pienemmäksi.
Kysymys EU:ssa aloitettavasta turvapaikanhakijoiden taakanjaosta tuo mieleen verotuksesta käytetyn vertauskuvan kakun jakamisesta. Vaikuttaakin siltä, että EU-päättäjät eivät ole miettineet aivan loppuun asti sitä, miten turvapaikanhakijoiden jakaminen Euroopan maiden kesken vaikuttaa turvapaikanhakijoiden määrän kehitykseen – pieneneekö kakku aina jaettaessa?
Euroopan tasolla tehdyt ratkaisuyritykset siirtolaisongelmaan tuntuvat vain pahentaneet ongelmaa entisestään. Loppuvuodesta 2014 aloitettu Triton-meripelastusoperaatio alkamisen jälkeen Välimeren ylittäjien määrä on vain kasvanut. Tulijavirtoja ei ole myöskään hillinnyt keväällä kiihtynyt keskustelu turvapaikanhakijoiden taakanjaosta.
Euroopan Unionin sisäministerit päättivät eilen turvapaikanhakijoiden pakollisesta taakanjaosta. Neljä itäisen Euroopan maata äänesti esitystä vastaan ja Suomi äänesti tyhjää. Sisäministeri Petteri Orpo puolusteli tyhjää äänestämistään sillä, että hallitus on sitoutunut vapaaehtoisesti taakanjakoon.
Pakollista taakanjakoa ei siis voitu kannattaa, mutta miksi Orpo ei sitten äänestänyt pakollisuutta vastaan?
Orpon mukaan kiintiöjärjestelmä on askel Eurooppalaisen ratkaisun löytämiseen siirtolaisongelmalle. Orpolle näyttäisi kuitenkin olevan yhtä tärkeää se, että Suomen maine ei saisi liikaa kolhuja ja että Suomi ei vain olisi äänestyksessä ”väärässä leirissä”.
Kantavana ongelmana suomalaisessa politiikassa tuntuukin olevan se, että Suomen edun edelle menee kysymys siitä, miten Suomeen suhtaudutaan EU:ssa.
Miten sitten taakanjako tulee vaikuttamaan tuleviin siirtolaisvirtoihin?
Unkari äänesti taakanjakoa vastaan, eikä myöskään halua siirtää maahan tulleita siirtolaisia taakanjakomenetelmällä. Syyksi tähän maa ilmoitti sen, että siirtolaisten siirtäminen houkuttaisi vain uusia tulijoita ylittämään Unkarin rajan.
Taakanjako onkin kuin kakku, joka kasvaa jaettaessa. Mitä enemmän siirtolaisia jaetaan Etelä-Euroopasta muualle Eurooppaan, sitä houkuttelevammaksi Eurooppa muuttuu Pohjois-Eurooppaan suuntaaville tulijavirroille. Lopputulos näyttääkin olevan sama kuin EU:n aiemmissakin yrityksissä siirtolaiskriisin ratkaisemiseksi, eli ojasta allikkoon.
Simo Grönroos
Kirjoittaja on Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtaja