Näkökulmat

Tieto ja päätöksenteko

Keskustelua perustulosta on taas herätelty useammaltakin taholta. Keskusta on ajanut maakunnallista kokeilua asiasta, Vihreät haluavat tulevan hallituksen sitoutuvan kokeiluun ja ajatushautomo Tänk on yhdessä Sitran ja Telan kanssa laatinut mallin, jolla perustulon vaikutuksia voitaisiin selvittää tieteelliset metodit täyttävän kenttätutkimuksen avulla.

Puhuttaessa rakenteellisista uudistuksista on kysymys työttömyysturvan mallista yksi perustavimmista kysymyksistä. Keskusteluun aiheesta ovat osallistuneet myös ajatuspaja Libera, joka julkaisi viime vuonna Perustili-mallinsa kuten myös Paula Risikko, joka sosiaali- ja terveysministerinä esitti ajatuksia sosiaaliturvan vastikkeellisuuden vahvistamisesta.

Perustuloa perustellaan sillä, että sen nähdään vähentävän byrokratiaa ja helpottavan lyhytkestoistenkin töiden vastaanottamista. Toisaalta sen pelätään passivoivan ja tekevän automaattisesti tulevan kansalaispalkan varaan jättäytymisestä sosiaalisesti hyväksyttävää.

Vastikkeellisen sosiaaliturvan vahvistamisessa on myös omat ongelmansa. Ojaa kaivaessa ei työtön ehdi syrjäytyä neljän seinän sisään, mutta toisaalta nyky-yhteiskunnassa on vähemmän entisajan lapiolinjalle sopivia töitä. Myös vastikkeellisen sosiaaliturvan vääristävä vaikutus yksityisen sektorin markkinoille tekee siitä epäkäytännöllisen.

Ideoita on paljon, mutta monen mallin käytännön vaikutukset jäävät arvailujen varaan.

Ajatushautomo Tänkin raportissa Miten testata perustulon vaikutuksia? Kenttäkoekulttuurin lyhyt oppimäärä esitettään konkreettisen malli millä perustulon vaikutuksia voitaisiin kokeilla kenttäkokeen muodossa. Tänkin raportti käsitteleekin taas kerran ajankohtaiseksi noussutta kysymystä perustulosta, mutta mikä tärkeämpää, myös kysymystä tieteellisen tiedon käyttämisestä politiikanteon tukena.

Kantavana ongelmana kenttäkokein kerättävän tieteellisen tiedon saamisessa on perustuslain vaatiman yhdenvertaisuuden vaatimus. Tänk haluaisi selvittää perustulon vaikutusta matalapalkkaisten työllistymiseen tutkimalla muutaman vuoden ajan 8000 satunnaisvalitun kansalaisen otosta, mutta ongelmaksi tulee kuitenkin perustuslaki, joka ei salli ihmisten asettamista kokeen vaatimaan epätasa-arvoiseen asemaan.

Nähtäväksi jää saadaanko tasa-arvon ja kenttätutkimuksen vaatimukset yhdistettyä. Ongelma herättää kuitenkin joitain yleisiä ajatuksia parhaiden politiikkakäytänteiden löytämisestä.

Markkinataloudessa kilpailu synnyttää uusia toimintamalleja, joista parhaat menestyvät ja huonot jäävät sivuun. Samankaltaiset mekanismit toimivat myös monissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

Esimerkiksi kuntien määrän vähentämiseen ja niiden tehtävien ylhäältä määrittelemiseen liittyy kilpailuun ja tehostumiseen liittyviä ongelmia. Mikäli kunnat saisivat mahdollisimman vapaasti hoitaa palveluiden tuottamisen parhaaksi näkemällä tavallaan, voitaisiin erilaisten mallien vaikutuksia vertailla, kopioida parhaat mallit ja heittää sivuun huonot käytänteen.

Päätöksenteossa isossa asemassa ovatkin jo olemassa olevien mallien vertailu, mutta enenevässä määrin, muun muassa tasa-arvon nimissä tehdyt, normit yhdenmukaistavat toimintamalleja.

Ongelma ei rajoitu Suomen kuntiin.

Euroopan Unioni on malliesimerkki säätelijästä, joka kahlitsee jäsenvaltioidensa mahdollisuuksia toteuttaa asioita omalla tavallaan. Euroopan vahvuus on historiassa ollut hallinnollinen hajanaisuus ja eri alueiden erilaisuus ja kilpailu, joka on mahdollistanut erilaiset toimintamallit ja sallinut kehityksen virheiden ja onnistumisten kautta. Tämä vahvuus heikkenee koko ajan kun uudet ja uudet säädökset yhtenäistävät käytännöt Suomesta Portugaliin.

Siinä missä ajatushautomo Tänk perää ansiokkaasti tieteellisiä kenttäkokeita päätöksenteon tueksi, olisi asiaan mahdollista puuttua laajemmassa mittakaavassa, vähentämällä keskusjohtoisuutta niin Suomessa kuin Euroopassa ja antaa näin mahdollisuus parhaiden yhteiskuntamallien menestymiselle kokeilun ja vertailun kautta.

Simo Grönroos