Näkökulma

flag

”Täytyy panostaa kotouttamiseen”

Suomessa ollaan jo yli neljännesvuosisadan kuultu hokemaa ”Täytyy panostaa kotouttamiseen”. Suomen Akatemia järjesti 30.1. Tiede kohtaa vaalit -keskustelusarjan avanneen keskustelun otsikolla Osallisuus ja maahanmuutto, jossa runsaista panostuksista huolimatta vuosikymmenestä toiseen ajankohtainen teema oli taas keskustelun aiheena.

Keskusteluun osallistujilta pyydettiin kultakin kolme teesiä aiheesta ja esiin nousivat muun muassa ”paperittomille” tarjottujen palveluiden lisääminen ja heidän laillistamisensa sekä maahanmuuttajien omankielisen ohjelmatarjonnan lisääminen mediassa. Myös monenlaisia yleisempiä näkemyksiä ihmisten ja maahanmuuttajien yhteiskunnallisen osallistumisen lisäämisestä tuotiin keskustelussa esiin.

Itse ensimmäisenä teesinäni tartuin maahanmuuttajien integraation ongelmien juurisyyhyn eli maahanmuuttopolitiikkaan. Avainasemassa onnistuneetta kotoutumisessa on se, minkälainen maahanmuuttopolitiikka Suomella on eli ketä maahan ylipäätään otetaan asumaan. Vääränlainen maahanmuuttopolitiikka tuo ihmisiä, joiden kotouttamiseen voidaan käyttää rajaton määrä resursseja ja kotoutumisen mittarit työllisyysasteesta kielitaitoon ja suomalaisen yhteiskunnan arvojen kunnioittamisesta säilyvät silti heikkoina vuodesta toiseen.

Maahanmuuttopolitiikan tärkeyttä korostaa myös se tosiasia, että missään ei ole kehitetty sellaista ”integraatiotyökalua”, jolla saataisiin torjuttua monikulttuurisuuden aiheuttamaa sosiaalisen pääoman heikentymistä ja etnisten ristiriitojen syntymistä.

Toisena teesinäni esitin, että epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan tulosten korjailussa erilaisten kotouttamisprojektien sijaan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota maahanmuuttajien paluumuuton edistämiseen. Jos ihminen ei löydä Suomesta paikkaansa, niin olisi kaikkien kannalta parempi tutkia muuttajan vaihtoehtoja palata esimerkiksi lähtömaahan, jossa paikka yhteiskunnasta voisi löytyä helpommin. Esimerkiksi Somaliasta lähteneet muuttajat ovat monilta puolilta maailmaa alkaneet palata kotimaahansa ja valtio toivottaa paluumuuttajat avosylin vastaan rakentamaan maata.

Kolmantena teesinäni nostin esiin kaksi ensimmäistä teesiä tavallaan yhteen vetävän teesin siitä, että kun maahanmuuttopolitiikka on kunnossa, niin maahan otetaan asumaan vain sellaisia henkilöitä, jotka kotoutuvat omatoimisesti ilman kummempia kotouttamistoimia. Vastuu kotoutumisesta tulee siis olla maahanmuuttajalla itsellään.

Maahanmuuttopolitiikan ensiarvoisuutta alleviivaa hyvin keskustelussakin esiin nostamani Heikki Hiilamon tuore kolumni Suomen romanien heikosta tilanteesta. Romaniväestöä ollaan vuosikymmeniä pyritty integroimaan yhteiskuntaan, mutta työttömyys ja köyhyys ovat Hiilamon mukaan edelleen arkipäivää suurelle osalle romaneista. Huonolla maahanmuuttopolitiikalla saammekin Suomeen helposti uusia ryhmiä, jotka päätyvät samankaltaiseen tilanteeseen.

Simo Grönroos

toiminnanjohtaja

Suomen Perusta -ajatuspaja

31.1.2019