Kirjoitus on julkaistu Suomen Perusta -ajatuspajan kirjassa Siirtolaiskriisi – puheenvuoroja muuttoliikkeen syistä ja seurauksista.
Simon Elo: Siirtolaiskriisi – taustoja ja ratkaisuehdotuksia
”[…] Lähi-idän ja Afrikan epävakautta ei voida hoitaa siirtämällä yhä suurempi osa väestöä Eurooppaan. Vastaanottokyvyn rajat tulevat vastaan. Me elämme nyt niin karussa maailmassa, että meillä ei ole mahdollisuutta antaa kovin paljon tilaa sellaisille ihmisille, jotka tulevat vain hakemaan itselleen parempaa tulevaisuutta.”
-Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (Iltalehti 2015a.)
Valtaosa maailman ihmisistä ei tiedä mikä on Suomi ja millainen Suomi on. Täten heillä ei ole ”Suomi-kuvaa”. Suurin osa niistä ihmisistä jotka tietävät mikä on Suomi, eivät tiedä millainen Suomi on. Ne harvat jotka tietävät mikä on Suomi ja millainen Suomi on, pitävät isänmaatamme yhtenä maailman vauraimmista, koulutetuimmista ja vapaimmista maista. Näin tuntuvat ajattelevan myös Suomeen suuntavat lukuisat turvapaikanhakijat.
Euroopan unionin alueelle on tämän vuoden aikana 13. lokakuuta mennessä saapunut yli 700 000 turvapaikanhakijaa. Eniten ihmisiä tulee Syyriasta (35 prosenttia), Afganistanista (33 prosenttia) ja Irakista (kuusi prosenttia). Välimerellä painopiste on siirtynyt keskiseltä Välimereltä eli Libyan ja Italian väliseltä reitiltä itäiselle Välimerelle, niin sanotulle Itäisen Välimeren ja Länsi-Balkanin reitille, joka kulkee Turkista Kreikan, Makedonian ja Serbian kautta Unkariin ja Kroatiaan ja edelleen Itävaltaan ja Saksaan.
Suomessa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) avaa kotinsa turvapaikanhakijoille. Saksan liittokansleri Angela Merkel toteaa, että ei voi kuvitella ottavansa pakolaisia kotiinsa (Focus 2015). Henkilökohtainen on poliittista niin valtiojohdolle kuin tavallisille kansalaisillekin. Euroopan lähialueilla syntynyt pakolaiskriisin poliittiset seuraukset ovat valtavat. Euroopan unioni natisee liitoksistaan.
Tavaksi on tullut, että Euroopan maa sanoo ensin mahtipontisesti auttavansa kaikki tulijoita, sitten maahan saapuu kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita ja lopulta maa ottaa käyttöön rajatarkastukset ja vaatii EU:lta solidaarisuutta turvapaikanhakijoiden taakanjaon kautta. Euroopan maiden linja on poukkoileva ja epäjohdonmukainen, joten ei ihme jos eurooppalaisten lisäksi turvapaikanhakijatkin ovat hämmentyneitä.
Miksi Eurooppaan juuri nyt?
Suomeen tulleista kymmenistä tuhansista turvapaikanhakijoista valtaosa on Irakista ja vain joitakin satoja Syyriasta. Irakissa on ollut aseellisia konflikteja vuosikausia, mutta silti muutaman kuukauden sisään maasta on lähtenyt enemmän turvapaikanhakijoita kuin koko muuna aikana yhteensä. Syyrian sodan ja muiden Lähi-idän kriisien suurimmat pakolaisvirrat ovat kohdistuneet aluksi kriisialueiden naapurimaihin. Uusia pakolaisia on kuitenkin tullut koko ajan kiihtyvällä tahdilla lisää, ja esimerkiksi Syyrian sodan pakolaismääräksi lasketaan jo yli 12 miljoonaa ihmistä. Valtaosa on pakolaisina maan sisällä, mutta yhä kasvava määrä, yli neljä miljoonaa, rajojen ulkopuolella.
Pakolaisvirta on ollut niin valtava, että kriisien lähialueiden maissa pakolaisleirien tilanne on tukala. Niissä ei ole tilaa, ne eivät ole turvallisia, eikä niissä ole riittävästi palveluja. Leireillä asuvilla ihmisillä ei ole myöskään mahdollisuutta käydä töissä. Avustusjärjestöt eivät ole pystyneet vastaamaan kasvaneeseen pakolaismäärään. Esimerkiksi neljän miljardin dollarin avuntarpeesta Syyrian lähialueilla eläville syyrialaispakolaislle on saatu tälle vuodelle vain vajaa puolet ja 2,6 miljardin dollarin avuntarpeesta humanitaariseen kriisiapuun Syyrian sisällä on saatu vain 33 prosenttia (Helsingin Sanomat 2015a). Järjestöt ovat joutuneet muun muassa leikkaamaan ruokaosuuksista.
Sosiaalisella medialla ja sitä kautta vapaalla tiedonkululla on ollut valtava merkitys pakolaisvirran suuntautumiseen Eurooppaan. Ihmiset pitävät yhteyttä älypuhelimilla ja kertovat liikkeistään sekä siitä mihin kannattaa suunnata. Jos joku väittää että Euroopan mailla ei ole vetovoimatekijöitä, jotka myös huomataan, totuus kuuluu maahantulijoiden suusta. ”Whatsapp auttaa saamaan yhteyden rannikkovartiostoon, joka voi applikaation avulla paikantaa pakolaisveneet,” kuten yksi turvapaikanhakija kertoo (Yle Uutiset 2015a). ”[Facebookissa] on olemassa kokonaisia keskusteluja eri maista, ja mikä niistä sopii kullekin. Esimerkiksi Saksa on hyvä perheen yhdistämiseen ja Ruotsissa saa paperit heti,” toinen pakolainen jatkaa. Sosiaalisessa mediassa mainostetaan häpeilemättä parhaita tapoja päästä pohjoismaihin turvapaikanhakijaksi. (Suomen Uutiset 2015a.)
Ihmissalakuljettajat käyttävät sosiaalista mediaa taitavasti hyväkseen. He levittävät usein väärää tietoa Euroopan maiden turvapaikkaehdoista ja työllisyystilanteesta houkutellakseen asiakkaita vaarallisille ja kalliille venematkoilleen. Useat tarttuvat syöttiin ja pettyvät, kun pääsevät perille asti. Kun turvapaikanhakija kertoo suomalaisen laitosruuan kelpaavan vain koirille, muistuu mieleeni erään kouluaikaisen opettajani toteamus: ”jos ei kiinnosta niin tuossa on ovi, aina voi halutessaan poistua”. (Iltalehti 2015b.)
Aiemmin tällaisia ihmisiä kutsuttiin onnenonkijoiksi, mutta nykyään turvapaikanhakijoiksi. Tällainen omahyväinen käytös on haitallista oikeasti turvaa hakeville ja murentaa pakolaisjärjestelmän uskottavuutta. ”Teille, jotka ajattelette lähtöä: ihan totta, älkää! Me mietitään jo paluuta Irakiin. Meitä kaduttaa, että tultiin Suomeen. Me oltiin väärässä! Maksettiin kauhea summa ihan turhaan. Irakissa ajatellaan, että Euroopassa on vaikka mitä ihmeellistä. Ihan tavallista täällä on. Älkää kuvitelko, että Eurooppa on jotain ylimaallista. […] Irakissa on parempi elää. Siellä on vaarallista, mutta olkoon. Ihan totta, minä aion palata. Kuolen mieluummin kotimaassa,” sanoo Suomeen tullut irakilainen turvapaikanhakija. (Yle Uutiset 2015b.)
Merkittävin syy sille, että pakolaisvirta vahvistui juuri tänä vuonna, on se että Turkki on heikentänyt rajavalvontaansa. Ihmiset matkustavat omin avuin esimerkiksi Istanbuliin, ja maksavat siellä jollekin tuhansista salakuljettajista päästäkseen Eurooppaan. Rajavalvonnan nähdäkseni tietoinen heikentäminen johtuu valtapuolue AK:n heikentyneestä sisäpoliittisesta asemasta. AK:lla on tarve profiloitua turkkilaisten etujen ajajana ja vahvana ulko- ja turvallisuuspoliittisena pelaajana. Nähtäväksi jää, miten AK:n vahvistunut asema syksyn parlamenttivaaleissa vaikuttaa tilanteeseen.
Kuten tutkija Alan Salehzadeh kirjoittaa, Syyrian sodan alkamisesta lähtien Turkki on avoimesti tukenut kaikin voimin Syyrian sunni-oppositioryhmää. Turkki on pyrkinyt siihen että Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallinto kaatuu, ja sen tilalle muodostuisi Muslimiveljeskunnan edustama vahva sunni-islamilainen hallinto. Turkki oli tähän kesään asti hyvin yhteistyöhaluinen EU:n kanssa. Tähän yhteistyöhön kuului muun muassa tiukka rajavalvonta, jonka avulla salakuljettajien toiminta on ollut lähes olematonta. Turkin kautta ei juuri ole ennen tämän vuoden kesää ja syksyä tullut turvapaikanhakijoita Eurooppaan. (Salehzadeh 2015a.)
Näyttää siltä, että Turkki saa EU:lta kultaisen kädenpuristuksen vastineeksi rajavalvonnan tiukentamisesta ja toimimisesta eräänlaisena puskurivyöhykkeenä. EU lupaa Turkille miljardien arvosta apua pakolaisleirien ylläpitoon, viisumivapausneuvotteluiden edistämistä, statusta turvalliseksi luokiteltuna maana ja vahvempaa asemaa EU-jäsenhakijamaana. Turkkilaiset arvioivat, että jos Euroopan turvallisuus on Turkin käsissä, on heillä halutessaan myös mahdollisuus muuttaa Eurooppa turvattomaksi. Kortti on nyt jo kerran käytetty, ja vain vaatimuksiin suostuminen estää käyttämästä sitä uudelleen.
”Ei minkäänlaisia neuvotteluja Turkin presidentin Erdoganin kanssa pakolaiskysymyksessä eikä muissakaan asioissa”, vaatii Saksan vihreiden puheenjohtaja Cem Özdemir (Neue Deutschland 2015). Ovatko Euroopan maat valmiita olemaan ikuisessa kiitollisuudenvelassa Turkille? Useiden Turkin naapurimaiden kansalaiset, kuten esimerkiksi iranilaiset, saavat matkustaa Turkkiin ilman viisumia. Ovatko Euroopan maat valmiita tarjoamaan Turkin viisumivapauden kylkiäisenä myös iranilaisille helpomman pääsyn unionin alueelle? Käsittelen myöhemmin kirjoituksessani sitä kuinka Turkki voisi olla osa Syyrian konfliktin ratkaisua, jos EU omalta osaltaan on Turkkia siihen valmis painostamaan.
Pohjimmiltaan muuttoliikkeessä kolmannesta maailmasta Eurooppaan voidaan nähdä olevan kyse kehittyvän maailman ihmisten paremman elintason toivossa tapahtuvasta muuttoliikkeestä korkeamman elintason maihin. Muuttajien määrää lisäävät omalta osaltaan Syyrian sisällissota sekä eri maissa vallitseva yhteiskunnallinen epävakaus. Esimerkiksi Afrikan osalta väestönkasvu pitää huolen siitä, että korkeamman elintason maihin haluavien tulijoiden virta ei tule lähitulevaisuudessa loppumaan.
Myöskään Euroopan unionin toimet siirtolaiskriisin ratkaisemiseksi eivät ole olleet onnistuneita – pikemminkin päinvastoin. Ulkorajojen valvonnan toimimattomuus yhdistettynä Schengenin-sopimuksen takaamaan vapaaseen liikkuvuuteen EU:n sisällä ja toimimattomaan Dublinin-sopimukseen ovat luoneet siirtolaisille mahdollisuuden hakeutua mieleiseen Euroopan maahan. EU:n meripelastusoperaatiot ovat myös omalta osaltaan tehneet laittoman siirtolaisen matkasta turvallisemman, mikä on houkuttanut yhä useampia tulijoita kokeilemaan onneaan. Myös EU:n päätös turvapaikanhakijoiden taakanjaosta on nähty toimivan vetovoimatekijänä.
Perussuomalaiset hallituksen tiukkiksena
Suomen sisäministeriön virallinen arvio maahan tulevien turvapaikanhakijoiden määrästä vuoden loppuun mennessä on 30 000-35 000, mikä on selvästi vähemmän kuin alkusyksyn 50 000 arvio. Eurostatin lukujen mukaan Suomeen jätettiin kuitenkin jo vuoden ensimmäisellä puoliskolla väkilukuun suhteutettuna enemmän turvapaikkahakemuksia kuin Italiaan ja yhtä paljon kuin Kreikkaan.
Tulijamäärien vähentyminen osoittaa, että hallituksen toimet maahanmuuttopolitiikan kiristämiseksi ja pakkanen näyttävät purevan. Vaikka Perussuomalaiset ovat hallituksessa vähemmistönä maahanmuuttokriittisine näkemyksineen, on puoluetta kiittäminen monista maahanmuuttopolitiikkaan saaduista kiristyksistä. (Helsingin Sanomat 2015b)
Esimerkiksi tehostetuttu raja- ja ulkomaalaisvalvonta, Maahanmuuttoviraston päivitetty Irakin turvallisuusarvio, suunniteltu turvapaikanhakijoiden saaman tuen laskeminen ja vastikkeelliseksi tekeminen sekä neuvottelut palautussopimuksesta Irakin, Somalian ja Afganistanin kanssa ovat kiistatta tiukennuksia aikaisempaan linjaan nähden. Vertailukohtaa löytyy naapurimaista. Esimerkiksi Tanskan uusi hallitus leikkaa EU:n ulkopuolelta tulevien ihmisten toimeentulotuen puoleen aiemmasta.
Maahanmuuttoviraston selvityksen perusteella monien Irakin alueiden turvallisuustilanne on lieventynyt, mikä vaikuttaa Maahanmuuttoviraston ratkaisuihin turvapaikka-asioissa. Jatkossa irakilaisten turvapaikkahakemuksissa ratkaisee yksilöllinen tilanne, ei henkilön lähtöalue. Erityisesti Babylonin läänin sekä Kirkukin kaupungin turvallisuusarvio on lieventynyt. Bagdadissa turvallisuustilannetta Maahanmuuttovirasto kuvailee edelleen ongelmalliseksi, mutta kuitenkin linjaa, ettei kaikkien sieltä tulevien voida katsoa olevan henkilökohtaisessa väkivallan vaarassa. (Yle Uutiset 2015c.)
Mahdolliset Suomeen aikovat irakilaiset saavat tiedon näistä tiukennuksista Facebookin kautta, sillä ulkoministeriö kampanjoi Facebookin kautta Irakissa ja Turkissa. Kampanja on arabiankielinen ja sen kohteena ovat turvapaikkamatkaa suunnittelevat nuoret miehet. Useat varmasti pohtivat, että jos palautus on lähestulkoon varma, miksi tuhlata jopa 10 000 euroa turhaan matkaan? (Suomen Uutiset 2015b.)
Vasemmisto-opposition linja poikkeaa hallituksesta. Sosialidemokraattien varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sanna Marin haluaa nostaa oleskeluluvan saaneiden pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien sosiaaliturvaa (Verkkouutiset 2015). ”Me pystyimme asuttamaan lähes puoli miljoonaa Karjalan pakolaista vaikeina aikoina,” sanoo eduskunnan täysistunnossa kansanedustaja Emma Kari (vihr.) ja vaatii Suomelta enemmän toimia Euroopan pakolaistilanteessa.
Syventymättä sen enempää karjalaisten evakkojen ja ulkomaalaisten turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen eroavaisuuteen, voidaanko katsoa, että sain vasemmisto-oppositiolta viimein vastauksen kysymykseen ”kuinka paljon riittää?” Ajatellaan, että Suomeen tulee tänä vuonna esimerkiksi 30 000 turvapaikanhakijaa, joista karkeasti sanottuna korkeintaan puolet saa myönteisen turvapaikkapäätöksen. Jos yksi oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija maksaa Suomelle sosiaali- ja terveysministeriön mukaan vähintään 13 200 euroa vuodessa, tekee esimerkiksi 15 000 ihmistä noin 198 miljoonaa euroa euroa vuodessa. Kuin juuri sopivasti vihreiden vaihtoehtobudjetissa esitetään 200 miljoonan euron lisävelanottoa hallituksen budjettiin nähden.
Suomen tilanne on vielä kohtuullinen länsinaapuriimme Ruotsiin verrattuna. Tänä vuonna Ruotsiin arvioidaan tulevan 140 000-190 000 pakolaista, joista lapsia voi olla jopa 40 000. Ensi vuodenkin arvio on 170 000, joista 33 000 lapsia. Turvapaikanhakijoiden aiheuttamiksi suoriksi kuluiksi tämän ja ensi vuoden aikana arvioidaan noin 73 miljardia kruunua eli vajaat 8 miljardia euroa. (Keskisuomalainen 2015.) Käsittelen Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa laajemmin raportissani Kansankodin kuolinvuoteella: ruotsalainen hyvinvointivaltio ja maahanmuutto (Suomen Perusta 2015).
Riittämätön saksalainen tehokkuus
Yksikään Euroopan maa ei ole sitoutuneempi Euroopan yhdentymiseen kuin Saksa. Kaikki suuret suunnitelmat joilla on pyritty saamaan eurooppalaisia yhteen, kuten yhteisvaluutta, lainsäädännön harmonisointi ja sisärajavalvonnan poistaminen ovat sydämen asioita nimenomaan Saksalle. Ei siis ole yllätys, että EU-maista nimenomaan Saksa on ottanut vastaan eniten turvapaikanhakijoita. Saksan virallisen ennusteen mukaan maahan tulee tänä vuonna yli miljoona turvapaikanhakijaa, joka on viisi kertaa enemmän kuin viime vuonna.
Tilanne on niin huono, että Saksan poliisiliitto vaatii rajatarkastusten palauttamista koko Schengen-alueelle. Saksaan rakennetaan rajoille samanlaisia transit-alueita kuin kansainvälisillä lentokentillä. Niissä selvitetään viikon aikana turvapaikanhakijan tuloreitti ja henkilöllisyys ja päätetään, voiko hän tulla maahan jättämään turvapaikka-anomuksensa. (Spiegel 2015.)
Saksassa arvioidaan, että pelkästään turvapaikanhakijoiden asumiseen ja perusylläpitoon liittyvät kulut ovat noin 5,5 miljardia euroa vuodessa. Jos mukaan lasketaan turvapaikanhakijoiden terveydenhoito, vaatteet, taskurahat, lisähenkilökunnan tarve, asioiden käsittelykulut ja palauttamiset, niin summa nousee jopa 20 miljardiin euroon vuodessa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Saksan valtion vuosibudjetti on lähes 300 miljardia euroa. Saksan hallitus peruu suunnitellut veronalennukset pakolaistilanteen aiheuttamien valtavien kustannusten vuoksi (Die Welt 2015). Tämä siitä huolimatta, että erinäiset kommentaattorit hokevat ”ei se maahanmuutto ole mistään pois”.
Saksassa valmistellaan lakia, joka helpottaa ja nopeuttaa hylkäyspäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palauttamista. Palautus voitaisiin panna toimeen jo kolmen kuukauden kuluessa maahan saapumisesta. Anomuksen käsittelyn ajan on asuttava vastaanottokeskuksessa. Palauttamisesta ei ilmoiteta etukäteen piiloutumisen estämiseksi. Käteisenä maksettava taskuraha muutetaan materiaalipalveluksi. Valtava turvapaikanhakijoiden määrä muuttaa väistämättä Saksankin työmarkkinoita. Berliinissä on palkattu turvapaikanhakijoita pimeisiin töihin alle minimipalkan, joka on 8,50 euroa tunnilta. Saksan ammattiyhdistysliike pelkää laittomia työmarkkinoita.
Schengenin sopimuksen ja Dublin-asetuksen asema
Schengenin sopimus on poistanut rajamuodollisuudet 28 siihen kuuluvan eurooppalaisen valtion väliltä. Sopimus antaa kuitenkin jäsenvaltiolle mahdollisuuden väliaikaiseen rajatarkastuksien käyttöönottoon kansallisen turvallisuuden nimissä. Turvapaikanhakijat on silti kansainvälisten sopimusten mukaan otettava vastaan rajalla ja hakemus käsiteltävä. Schengen-alueeseen kuuluvista maista Saksa, Itävalta, Slovakia, Slovenia ja Unkari ovat ottaneet käyttöön väliakaiset rajatarkastukset.
Unkari tekee sitä, mitä EU ulkorajan vartijoiltaan vaatii eli yrittää hillitä laitonta maahantuloa ja ohjata tulijat virallisille raja-asemille. Espanja tekee samaa korkeilla aidoillaan Afrikan puoleisella rajallaan. Kuitenkin vain Unkari istuu mediassa syytettyjen penkillä. Unkari ei ole sulkenut rajojaan eikä käännytä turvapaikanhakijoita, vaan pakottaa laittomat maahanpyrkijät jättämään turvapaikkahakemuksen Unkariin sen sijaan, että päästäisi nämä rekisteröimättä muihin EU-maihin. Unkari vain yksinkertaisesti täyttää Schengen-järjestelmän jäsenmaille asettamat vaatimukset. ”Kun näen vihaisia nuoria miehiä ottamassa yhteen rajavartijoiden kanssa Unkarissa ja vaatimassa, että heidät päästetään muihin EU-maihin, tuntuu minusta siltä, että väärät ihmiset ovat jonon ensimmäisinä,” sanoi Irakin Anglikaanikirkon pitkäaikainen pastori Andrew White (Verkkouutiset 2015b).
Suomen omalta osaltaan hyväksymän Dublin-asetuksen mukaan siirtolaisen tulisi hakea turvapaikkaa siinä EU-maassa, johon hän saapuu ensimmäisenä. Suurin osa pyrkii kuitenkin Etelä-Euroopan heikon sosiaaliturvan maista kohti paremman sosiaaliturvan Keski- ja Pohjois-Eurooppaa. Kreikka ja Italia jättävät säännönmukaisesti Välimeren yli tulevat turvapaikanhakijat rekisteröimättä ja siten käsittelemättä. Saksa on keskeyttänyt syyrialaisten turvapaikanhakijoiden palauttamisen niihin maihin, joiden kautta he saapuivat EU:n alueelle.
EU-komissio ehdottaa Dublin-asetuksen uudistamista. Komission ehdotuksessa kyse olisi järjestelmästä, joka aktivoituisi komission mukaan vain tarkasti määritellyissä kriisitilanteissa. Asetusehdotus on osa komission toukokuussa julkistamaa muuttoliikeagendaa, jossa esitellään toimenpiteitä pakolaiskriisin ratkaisemiseksi ja muuttoliikkeen hallinnan parantamiseksi Euroopassa. Komission ehdotuksen käsittely alkaa EU:ssa vuoden 2015 lopussa ja sen toteutuminen vaatii sekä neuvoston että Euroopan parlamentin hyväksynnän yhteispäätösmenettelyssä.
Siirtomekanismissa kuvataan menetelmä, jonka avulla voidaan määritellä tiettyä ajanjaksoa varten jäsenvaltio, joka on vastuussa kriisitilanteen kohteena olevassa jäsenvaltiossa tehtyjen kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkimisesta. Näin komissio sanoo turvaavansa hakijoiden oikeudenmukaisemman jakautumisen jäsenvaltioiden kesken. Hakemusten käsittelyvastuu määräytyy siis pakollisen jakoperusteen kautta. Ehdotukseen sisältyy myös mahdollisuus poiketa Dublin-asetuksessa vahvistetuista hakemuksen käsittelyvastuun määräytymisperusteista.
EU-komission mukaan tällä hetkellä käynnissä oleva kriisitilanne vaarantaa Dublin-asetuksen soveltamisen, koska jäsenvaltion alueelle tulleiden kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden suhteettoman suuri määrä luo valtavia paineita ja asettaa huomattavia vaatimuksia jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmälle. Lyhyemmin sanottuna nykyinen Dublin-asetus on kuollut kirjain, ja siinä komissio on luonnollisesti oikeassa.
Siirtomekanismi aktivoitaisiin vain sellaisten hakijoiden osalta, jotka ensi näkemältä selvästi tarvitsevat kansainvälistä suojelua ja joista kriisitilanteessa oleva jäsenvaltio olisi muuten ollut vastuussa. Komission ehdotuksen mukaan tällaisiin hakijoihin kuuluvat edustavat sellaisia kansallisuuksia, joiden osalta myönteisten turvapaikkapäätösten osuus on vähintään 75 prosenttia Eurostatin tuoreimpien koko EU:ta koskevien neljännesvuosittaisten keskiarvojen perusteella.
Komission mukaan jäsenvaltiot säilyttävät kuitenkin oikeutensa kieltäytyä hakijan siirtämisestä kansallista turvallisuutta tai yleistä järjestystä koskevista syistä tai direktiivin 2011/95/EU 12 ja 17 artiklassa säädettyjen, pakolaisaseman myöntämättä jättämistä koskevien säännösten perusteella. Jäsenvaltio voi myös ilmoittaa komissiolle kuukauden kuluessa siirtomekanismin aktivoinnista, että on tilapäisesti yhden vuoden ajan joko kokonaan tai osittain kykenemätön osallistumaan hakijoiden vastaanottamiseen. Jäsenvaltion olisi sen sijaan maksettava EU:n talousarvioon rahoitusosuus, jonka määrä on 0,002 prosenttia sen bruttokansantuotteesta. EU-päätöksenteossa on mahdollista, että valtioiden näkemysten ristipaineessa komission esitystä ei hyväksytä esitetyssä muodossa. Paras ratkaisu olisi että jäsenmaat velvoitettaisiin noudattamaan nykyistä Dublin-asetusta.
Tie pakolaiskriisin voittamiseksi
Kasvava pakolaisvirta on jo Euroopan suurin inhimillinen ja poliittinen ongelma. Pakolaistilanteen hoitaminen on myös niin suuri taloudellinen haaste, että sitä ei voi lakaista maton alle. Tilanteen hoitaminen alkaa väistämättä kiinnostaa myös tavallista veronmaksajaa. Häntä, joka kaikki päätökset lopulta maksaa. Sen voi nähdä esimerkiksi Itävallan, Sveitsin ja Puolan tuoreista vaalituloksista.
Jos liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa ajavien lisäksi on syytä olla joillekin vihainen tuhansien Välimereen hukkuneiden vuoksi, niin ihmissalakuljettajille. Ihmissalakuljetus on vuositasolla jopa kymmenen miljardin euron laitonta liiketoimintaa, jolle on pantava piste. EU:n käyttöönottama taakanjakomekanismi turvapaikanhakijoiden jakamiseksi jäsenmaiden välillä tai yksinkertaisesti keskittyminen merihätään joutuneiden turvapaikanhakijoiden pelastamiseen Välimerellä eivät ole oikeita ratkaisuja pakolaiskriisiin, sillä ne vain lisäävät EU-maiden houkuttelevuutta.
Jotta Euroopan vetovoimatekijöitä saadaan karsittua, ihmissalakuljetukseen liittyviä kuolemia ehkäistyä, pakolaiskriisin kustannuksia hillittyä sekä Suomessa että muissa EU-maissa ja luotua pitkäaikainen ratkaisu Syyrian konfliktiin, esitän kuuden kohdan tien pakolaiskriisin voittamiseksi:
1. Schengen-alueen lakkauttaminen ja mahdollinen uusi sopimus
”Vapaa liikkuvuus ei voi olla hallitsematonta liikkumista,” linjasi tasavallan presidentti Sauli Niinistö. ”Vapaa liikkuvuus ei saa tarkoittaa liikkumista vapaasti sosiaalietujen perässä,” totesi myös Ison-Britannian valtiovarainministeri George Osborne vieraillessaan syksyllä Suomessa. Kärkipoliitikot myöntävät vapaan liikkuvuuden rajallisuuden, mutta jättävät sanomatta, että EU:n vapaalta liikkuvuudelta on kadonnut oikeutus. Schengen-järjestelmä luotiin luottaen siihen, että ulkorajojen valvonta toimii ja laiton maahanmuutto voidaan estää. Tämä ehto ei ole täyttynyt.
Schengen-maat katsovat nyt kateellisina Iso-Britanniaa ja Irlantia, jotka saivat erivapauden säilyttää rajatarkastukset. Vuoden 1997 Amsterdamin sopimuksen jälkeen kaikki uudet EU-maat on velvoitettu liittymään myös Schengen-sopimukseen. Pelonsekaisin tuntein odotetaan Romanian ja Bulgarian, kaikkein köyhimpien ja korruptoituneimpien EU-maiden, liittymistä Schengen-alueeseen. Kolme EU:hun kuulumatonta maata eli Sveitsi, Islanti ja Norja ovat myös Schengenin jäseniä.
Alkujaan pienessä luxemburgilaisessa kylässä vuonna 1985 allekirjoitetulla Schengen-sopimuksella on kaksi perustavanlaatuista heikkoutta. Ensinnäkin sisäinen vapaa liikkuvuus toimii vain mikäli EU:n yhteisiä ulkorajoja valvotaan säntillisesti ja lähes aukottomasti. Näin toimitaan Suomen ja Venäjän vastaisella rajalla, mutta ei esimerkiksi Kreikan ja Turkin, Maltan ja Libyan tai Italian ja Tunisian rajoilla. Toiseksi sisäinen vapaa liikkuvuus toimii vain mikäli jäsenmaat jakavat tiedot liikkumisesta toisten maiden viranomaisten kanssa. Ulkorajoilla kerättyä tietoa ei saada eteenpäin joten jäsenmailla ei ole mitään mahdollisuutta katsoa että kuka tulee rajan yli sisään ja kuka lähtee ulos.
Schengen-alue on lakkautettava, koska EU:n ulkorajavalvontaa ei saada riittävän nopealla aikataululla kuntoon, jotta se ehtisi vaikuttaa akuuttiin pakolaiskriisiin. Nykyiset haitat sisärajavalvonnan poistamisesta Schengen-alueella ylittävät passintarkastusten palauttamisesta koituvan vaivan. Ihmissalakuljettajien laiton toiminta saataisiin pitkälti kuriin huolellisten rajatarkastusten avulla. Amsterdamista Pariisiin matkalla olleessa junassa tehty terroriteon yritys myös osoitti kuinka helppoa terroristien on matkustaa yli EU-maiden rajojen ja toteuttaa tekojaan.
Mikäli täyden mittakaavan sisäisille rajatarkastuksille ei saada riittävää kannatusta, välimuotona voidaan ottaa koko Schengen-alueella käyttöön tiedustelutietoon perustuvat valikoivat tarkastukset tai pistotarkastukset. Jo pelkkä kuulustelun mahdollisuus parantaisi Euroopan yleistä turvallisuustilannetta. Voidaan myös tutkia mahdollisuutta solmia uusi, modernin pakolaistilanteen haasteet huomioon ottava liikkuvuutta käsittelevä sopimus.
Schengen-alue on todennäköisesti pakolaiskriisin ensimmäinen poliittinen uhri, kun eri maiden päättäjät haluavat näyttää pakolaisvirran alla äänestäjilleen, että kuka määrää kaapin paikan. Mikä toimii briteille ja irlantilaisille, toimii myös muille eurooppalaisille.
2. Euroopan unionin yhteisen ulkorajavalvonnan ja palautusten tehostaminen
Oli Schengenin sopimusta tai ei, Euroopan unionin jäsenmaiden yhteistyötä ulkorajavalvonnan tehostamisessa on perusteltua vahvistaa. Suomi on omalta osaltaan EU:n ulkorajalla eikä maailman melskeissä ole poissuljettua tilanne, jossa myös meidän itärajaamme kohdistuu muuttopainetta. Kansallisten toimien lisäksi keskeistä on EU:n alaisen rajaturvallisuusviraston Frontexin ja EU:n poliisiviranomaisten yhteenliittymän Europolin resurssien kasvattaminen.
Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet on vastedes käännytettävä tehokkaammin Suomesta ja muista EU-maista. Viime vuonna vain alle 40 prosenttia EU-maissa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista onnistuttiin palauttamaan. Tämän vuoden tulijamäärien perusteella EU:sta pitäisi käännyttää tänä vuonna satojatuhansia turvapaikanhakijoita. Tilastojen mukaan vähintään puolet kaikista hakijoista saa kielteisen päätöksen. EU-maiden täytyy olla valmiita painostamaan lähtömaita, jos ne eivät suostu palautussopimuksiin. EU:n kehitysrahastoista myönnettäviä tukia, kauppasopimuksia ja viisumijärjestelyjä voidaan käyttää neuvottelukorttina. Palautuslentojen operoinnissa EU-maiden täytyy tehdä läheistä yhteistyötä Frontexin kautta kustannusten minimoimiseksi.
EU:n toimeenpanema hotspot-toimintamalli vastaanottokeskusten perustamiseen Italiaan, Kreikkaan ja lähtömaiden lähelle on periaatetasolla kannatettava, sillä se muistuttaa vahvasti Suomen kansallisella päätöksellä perustettua järjestelykeskusta. Maahantulijoiden tunnistamisen ja rekisteröimisen lisäksi turvapaikkahakemus on hoidettava kyseisissä vastaanottokeskuksissa sen sijaan että tulijat lähetetään heti käsiteltäväksi vastaanottaviin maihin. EU-maihin on keskuksista jaettava vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat saaneet myönteisen turvapaikkapäätöksen. Esittämäni malli luonnollisesti vaatii sen että esimerkiksi Suomi lähettää virkamiehiä hoitamaan turvapaikkahakemuksia näihin vastaanottokeskuksiin. Uskon että se on inhimillisempää ja kustannustehokkaampaa kuin käsitellä tapauksia vasta Suomessa.
3. Välimeren ylittävien pakolaisveneiden käännyttäminen
Australian silloinen pääministeri Tony Abbott suositteli huhtikuussa EU:lle salakuljettajien veneiden pysäyttämistä ja käännyttämistä turvallisiin satamiin, mikä hänen mukaansa on ainoa mahdollisuus lopettaa ihmiskauppa ja siten pelastaa ihmishenkiä. Välimerellä ihmissalakuljettajat ahtaavat pakolaiset täpötäysiin lähes merikelvottomiin paatteihin, joiden matkustajat noukitaan useimmiten jo Libyan rannikolta. On älytöntä, että Euroopan maat tukevat näin salakuljettajien liiketoimintaa.
Australia on saanut laittoman siirtolaisuuden määrän lähes loppumaan aloitettuaan vuonna 2013 politiikan, jossa laittomasti maahan pyrkivät ihmiset kuljetetaan Nauru-saarille tai Papua Uuteen-Guineaan, joiden kanssa Australialla on sopimus turvapaikanhakijoiden majoittamisesta. Maa on tehnyt myös yhteistyötä Kambodzan kanssa turvapaikanhakijoiden majoittamisessa.
Euroopan ulkorajayhteistyöstä huolehtivan Frontexin koordinoimat rajaturvallisuuteen liittyvät Triton- ja Poseidon-operaatiot on lisärahoituksella muutettava Australian-malliin, jolloin niissä käytetyt alukset voivat käännyttää laittomia tulijoita kuljettavat laivat takaisin turvallisiin satamiin. Laittomien maahantulijoiden päästäminen Eurooppaan syö oikeudellisen järjestelmän uskottavuutta ja antaa lisäkannustimen yhä uusille yrittäjille pyrkiä maanosaamme.
4. Pakolaisleirejä Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään
Syyrian lähimaat kantavat yhä kasvavan taakan konfliktin aiheuttamista pakolaisista. Turkissa on noin kaksi miljoonaa, Libanonissa 1,1 miljoonaa, Jordaniassa yli 600 000, Irakissa noin 250 000 ja Egyptissä yli 130 000 syyrialaispakolaista. Merkittävä osa niistä ihmisistä, jotka yrittävät päästä Eurooppaan, tulevat näiltä leireiltä, vaikka heillä on jo kansainvälinen turva, suoja ja huolenpito.
On vaikea ymmärtää, miten kenenkään mielestä kestävä ratkaisu tilanteeseen on näiden ihmisten siirtäminen länsimaihin. Vielä vaikeampi on ymmärtää, että miksi sinänsä oikeutetusti turvapaikkaa haluavat, kaikkein hädänalaisimmassa asemassa olevat kuten naiset, lapset, sairaat ja vanhukset eivät voi koskaan tehdä turvapaikkahakemusta, vaan Eurooppaan pääsevät ihmissalakuljettajille tuhansia euroja maksaneet. Eurooppaan asti pääsevistä merkittävä osa on elintasopakolaisia ja onnenonkijoita.
EU:n ja Yhdysvaltojen on perustettava yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kanssa Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään pakolaisleirejä. Euroopan maat voisivat halutessaan ottaa vastaan näiltä leireiltä turvapaikan saaneita pakolaisia kansallisten pakolaiskiintiöidensä puitteissa, mutta tärkeämpää olisi tarjota useammalle ihmisarvoinen elämä paikan päällä leireillä. Asiassa on tehtävä läheistä yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa, jonka tulee hyväksyä osuutensa pakolaisten auttamiseksi ja ottamiseksi. EU, Yhdysvallat ja mahdollisesti varakkaat arabimaat olisivat näiden leirien päärahoittajat.
Afrikan ja Lähi-idän valtiot ovat ensisijaisesti vastuussa siitä, että heidän omia kansalaisiaan lähtee pakolaisiksi. Varakkaat arabimaat kuten Qatar, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Saudi-Arabia, Kuwait ja Bahrain eivät ole virallisesti tarjonneet yhtään turvapaikkaa syyrialaisille. Sen sijaan useat näistä maista tukevat ääri-islamistisia liikkeitä ja sitä kautta syventävät pakolaisongelmaa. Missä on vauraiden arabimaiden solidaarisuus uskonveljilleen? (Amnesty 2014.)
Kyseiset arabimaat eivät ole allekirjoittaneet kansainvälistä Geneven pakolaissopimusta. Esimerkiksi Saudi-Arabian valtaapitävät sunnimuslimit pelkäävät syyrialaisten shiiamuslimien liittoutuvan maan opposition kanssa. Maahan pääsy on tehty erittäin vaikeaksi. Saudi-Arabiassa on noin puoli miljoonaa syyrialaista töissä, mutta pakolaisen asemaa heillä ei ole. Heidän oikeusturvansa on heikko ja heidät voidaan karkottaa helposti.
Vain hieman yli 2 000 kilometrin päässä Syyriasta sijaitsevalla Saudi-Arabialla olisi Minan telttakaupungissaan valmiit tilat suurelle määrällä pakolaisia. Minassa on kaikkiaan 100 000 ilmastoitua keittiöillä ja vessoilla varustettua telttaa, joihin voitaisiin majoittaa yli kolme miljoonaa ihmistä. Ne ovat pääsääntöisesti käytössä vain kerran vuodessa kun käynnissä on pyhiinvaellus Mekan kaupunkiin tai niin sanottuja pikkupyhiinvaelluksia muulloin vuoden aikana. On vaikea arvioida, että kuinka suuressa käytössä teltat käytännössä ovat, mutta upporikas Saudi-Arabia voisi halutessaan rakentaa pakolaisille aivan oman leirin.Pakolaiset osaavat valmiiksi arabiaa ja valtauskonto on sama, joten heidän on paljon helpompi kotiutua paikalliseen yhteiskuntaan ja hakeutua työmarkkinoille. Lisäksi Dubain kaltaisissa kasvukeskuksissa turvaudutaan runsaasti siirtolaistyövoimaan, joten monelle pakolaiselle löytyisi sopivaa työtä. (Salehzadeh 2015b.)
Suomi on vuodesta 2011 lähtien antanut Syyriaan humanitaarista kriisiapua yhteensä 44 miljoonaa euroa. Tuki on kanavoitu UNHCR:n, WFP:n, Unicefin, Maailman terveysjärjestön WHO:n, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) sekä suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta. Suomen on lopetettava perinteinen kehitysyhteistyö Syyriassa ja sen naapurimaissa, joka on tänä vuonna 12,6 miljoonaa euroa. Sen sijaan on lisättävä kehitysyhteistyövaroista 30 miljoonaa euroa vuodessa Syyrian ja sen naapurimaiden humanitaariseen kriisiapuun. Tämä tulisi nykyisen 10 miljoonan euron humanitaarisen kriisiavun päälle. Näin Suomen humanitaarinen kriisiapu Syyriaan olisi yhteensä merkittävät 40 miljoonaa euroa vuodessa, mikä antaisi poliittista selkänojaa tiukalle kansalliselle turvapaikkapolitiikalle.
5. Länsimaiden liittoutuminen Al-Assadin hallinnon kanssa ISIS-järjestöä vastaan
Tärkeä osa siirtolaiskriisin hoitoa on Lähi-idän pakolaiskriisin mahdollisimman tehokas hoitaminen saamalla Syyrian konflikti mahdollisimman nopeasti päätökseen. Geopoliittisen kädenväännön sijaan voimavarat pitäisi keskittää yhteistä vihollista vastaan. Syyrian ja Irakin maaperältä löytyy pimeyden ydin, jonka voimat ovat lähteneet osaltaan vaeltamaan kohti Eurooppaa. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. ISIS:n kaltainen järjestö voidaan tuhota vain lähettämällä kansainväliset joukot, johon ei ole poliittista tahtoa, tai liittoutumalla Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallinnon kanssa. Euroopalla on turvallisuuspoliittinen vastuu ottaa lähialueidensa tilanne hallintaan. Länsimaiden on määrätietoisesti tuhottava ISIS.
Liittoumaan tarvitaan myös islamilaisia maita kuten Turkkia ja Saudi-Arabiaa. Edes Irania ei voi pois sulkea. Tämä ei sinänsä ole tavatonta. Yhdysvallat ja muut länsimaat ovat lähihistoriassa liittoutuneet jopa erilaisten yksinvaltiaiden kanssa aina kun se vain on edistänyt lännen tavoitteita. Ajatellaan esimerkiksi Saddam Husseinia, Muammar Gaddafia, Hosni Mubarakia ja Saudi-Arabian nykyistä kuningashuonetta. Hussein kaadettiin Irakissa ja Gaddafi Libyassa. Kummatkin olivat kiistatta verisiä diktaattoreita, mutta on vaikea sanoa, että maiden tilanne olisi Irakin sodan ja Libyan niin sanotun arabikevään myötä merkittävästi parantunut. Olemmeko todella valmiita katsomaan mitä tapahtuu, jos Assadin hallinto kaadetaan ja vahvin jäljelle jäävä voima on ISIS?
ISIS:n raakalaismaista toimintaa voi niin sanottua natsikorttia pelkäämättä verrata natsi-Saksan hirmutekoihin. Moderni historia ei tunne toista organisaatiota joka pyrkisi niin järjestelmällisesti naisten ja eri uskontoa edustavien perusihmisoikeuksien tuhoamiseen. Orjamarkkinat. Ruoskinnat. Raiskaukset. Teloitukset. Silmittömät silpomiset. Pakkokäännyttämiset. Kaiken tämän tiedämme lähinnä niiden urheiden ihmisten ansiosta, jotka auttavat ISIS:n uhreja pääsemään turvaan pakolaisleireille.
Ensin länsimaat tukivat yrityksiä kaataa Assadin hallinto ja saada Syyriaan demokraattisesti valittu hallinto. Nyt länsimaat yrittävät epätoivoisesti estää Syyrian luisumisen ääri-islamistien käsiin. Länsimaiden tekemät rajoitetut ilmaiskut eivät riitä ja länsimaiden tukemien kapinallisten maajoukot eivät pysty haastamaan ISIS:n kiihkomielisiä joukkoja.
Kenen puolesta Yhdysvallat taistelee Syyriassa? Tiedämme, että keitä vastaan: Assadin hallintoa, Irania, Hizbollahia, ISIS-järjestöä sekä ääri-islamistisia kapinallisryhmiä kuten Jabhat Al-Nusraa ja Ahrar-al Shamia. Länsi vastustaa lähes kaikkia konfliktin osapuolia, mikä näyttää moraalisesti selkärankaiselta, mutta on strateginen katastrofi. Yhdysvaltain armeija on jo suoraan mukana konfliktissa, sillä syksyn aikana maa on kärsinyt ensimmäisen miestappion maataistelussa ISIS-järjestöä vastaan (Helsingin Sanomat 2015c).
Hallinnoltaan maltillisten islamilaisten maiden lisäksi Venäjä on Syyrian konfliktin ratkaisussa keskeisessä roolissa. Venäjä on syksyn aikana ottanut strategisen vastuun Bashar al-Assadin hallinnon joukkojen ohjaamisesta Syyriassa. Strategisen vastuun lisäksi Venäjän koneisto ja paikoin miehistö näkyy niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Vuodesta 2011 alkaen tähän päivään asti al-Assadin suurimpiin tukijamaihin lukeutunut Venäjä on kuitenkin aktiivisesti kiistänyt roolinsa Syyrian konfliktissa. On syytä pohtia, että miksi Venäjä pelaa nyt avoimin kortein. Syyriassa on käynnissä diplomaattinen näytelmä, jossa jokaisen maan osana on näytellä jossain määrin tietämätöntä. Todellisuus lienee, että Yhdysvallat on jo pidemmän aikaa tiennyt tai hiljaisesti hyväksynyt Venäjän toimet Syyriassa. Tärkeintä on, että joku taistelee ääri-islamisteja vastaan, eikä se, kuka ääri-islamisteja vastaan taistelee.
Jo kylmän sodan aikaan Syyria oli Venäjän tärkeä liittolainen Lähi-idässä. Venäjä tietää, että jos se menettää Syyrian liittolaisuuden vallanvaihdon myötä, menettää se samalla myös Iranin liittolaisuuden. Lisäksi Syyria on Venäjän suurin aseiden ostaja, ja suurin osa Syyrian armeijan aseista on valmistettu Venäjällä. Vuosien 2011 ja 2015 välisenä aikana asekauppa Venäjän ja Syyrian välillä oli usean miljardin euron arvoista. Venäjä ei yleisestikään katso hyvällä arabialueen vallanvaihdoksia ja sisäistä myllerrystä. Tämä johtuu siitä, että Venäjä pitää mahdollisena kansannousujen leviämistä Pohjois-Kaukasian muslimialueelle, joka on maantieteellisesti lähellä Irania. Venäjän muslimit sekä suurin osa Kaukasuksen muslimeista ovat sunneja. Välit Venäjän valtiovaltaan ovat yleisesti ottaen melko huonot Afganistanin ja Tshetshenian sotien vuoksi. Tämä on Venäjälle vielä lisäsyy tukea shiioja Syyriassa.
Assadin hallinto on harvainvaltojen tapaan kiinnostunut lähinnä omasta hengestään, varallisuudestaan ja vallastaan. Siksi se tarttuu Venäjään kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Neuvotteluissa Assadin hallinnon on ensin suostuttava tulitaukoon muiden kapinallisten paitsi ääri-islamistien kanssa. Länsimaat eivät voi antaa takuuta Assadin hallinnon jatkumisesta, vaan ehdot joiden nojalla häntä ei suoraan syöstä vallasta, mutta joiden myötä ISIS:n vastainen liittouma vahvistuu ja Syyrian kansa saa ansaitsemansa merkittävät poliittiset uudistukset. Neuvottelutulokseen voi lopulta liittyä siirtymäaika ja myöhempi hallinnon vaihdos, mutta niin että Assad säilyttää kasvonsa ja henkensä. Toinen vaihtoehto on hyväksyä realiteetti kentällä eli Syyrian jakautuminen osiin, joista yksi on Assadin hallitsema alaviittien alue.
Assadin hallinto on tähän asti käyttänyt ääri-islamisteja hyödykseen eikä ole aktiivisesti pyrkinyt ISIS:n tuhoamiseen. Assad on soveltanut vanhaa hajoita ja hallitse -ajattelua: kapinalliset ovat pysyneet hajanaisina ja siten riittävän heikkoina. Jos länsimaiden tärkeimpänä tavoitteena on ISIS:n tuhoaminen, kuten itse katson että täytyy olla, silloin tästä tavoitteesta on tehtävä Assadin hallinnolle kannattava. Assadilla on kyky ja sen jälkeen myös halu tuhota ISIS.
Myönnän että Assadin asema todennäköisenä sotarikollisena tekee tilanteesta ongelmallisen. Toisaalta Yhdysvallat tekee tällä hetkellä yhteistyötä Syyrian kurdien kanssa jotka ovat Amnestyn mukaan syyllistyneet sotarikoksiin. Suomi kouluttaa kurdijoukkoja Irakin puolella rajaa (Ilta-Sanomat 2015). Puhtaita pulmusia eivät ole myöskään Nato-maa Turkki pommittaessaan kurdeja tai Saudi-Arabia kylväessään tuhoa Jemenissä.
Jos haluaa pelata isoa peliä Lähi-idässä, täytyy olla valmis likaamaan kätensä. Kaikkien Lähi-idän maiden kädet on tahrittu syyttömien vereen tavalla tai toisella. Tähän asti länsimaat ovat Syyriassa yhdistäneet äärimmäisen yhteistyökyvyttömän retoriikan äärimmäiseen pieniin, merkityksettömiin tekoihin. Lopputulos puhuu puolestaan.
6. Kansallinen maahanmuuttostrategia
Suomen hallitusohjelmassa todetaan, että ”maahanmuuton on oltava hallittua”. Se on totta, mutta hallittu maahanmuutto ei sinänsä vielä kerro, että johtaako hallinnassa oleva tilanne positiivisiin vai negatiivisiin vaikutuksiin yhteiskunnan talouden ja sosiaalisen kestävyyden kannalta. Suomelta puuttuu kokonaiskäsitys siitä, millaista maahanmuuttoa haluamme ja millaista maahanmuuttoa emme halua. Suomen täytyy luoda kansallinen maahanmuuttostrategia.
Uudet maahanmuuttajat on saatava osaksi yhteiskuntaa. Niistä joilla on oikeus ja halua Suomeen jäädä, täytyy aktiivisesti tehdä suomalaisia. Maahanmuuttajilta on vaadittava aikaisempaa enemmän aktiivisuutta ja vastikkeellisuutta. On korostettava, että Suomeen muuttaminen tuo velvollisuuden noudattaa suomalaisen yhteiskunnan sääntöjä ja kunnioittaa kulttuurisia tapoja. Esitän tässä mitä maahanmuuttostrategiassa täytyy olla nimenomaan pakolaiskriisiin liittyen.
Turvapaikanhakijoille on sallittava jo ensimmäisen kolmen kuukauden aikana tehdä avustavia töitä esimerkiksi julkisyhteisöille ja järjestöille. Työtä tehtäisiin vastineeksi saadusta ylläpidosta eikä se vaikuttaisi normaaleihin työmarkkinoihin, mikä myös karsii tehokkaasti helppoa elämää tavoittelevat onnenonkijat. Suomessa on runsaasti esimerkiksi puhtaanapitoa ja ulkoalueiden siivoustöitä, joihin ammattilaisten rajallinen työaika ei riitä tai johon ei kannata ammattilaista palkata. Työvelvoite antaa tulijoille viestin Suomen työkeskeisyydestä ja suomalaisille viestin siitä että valtiovalta odottaa kaikkien Suomessa oleskelevien tekevän töitä mahdollisuuksiensa mukaan.
Työvelvoitteesta saadun kokemuksen jälkeen voidaan arvioida tarve mahdollisille muutoksille, jotta pakolaisstatuksen saaneet saisivat töitä normaaleilta työmarkkinoilta. Esimerkiksi irakilaisten ja somalien heikko työllisyysprosentti kertoo nähdäkseni sen, että mahdollisuuksia matalasti koulutettujen pakolaistaustaisten saamiseksi helpommin työelämään voisi lisätä se, jos Suomeen tietoisesti luotaisiin säännellyt halpatyömarkkinat. Epäillä kuitenkin sopii, onko juhlapuheissa kauniisti maahanmuutosta puhuva ammattiyhdistysliike kuitenkaan valmis hyväksymään Suomeen Saksan mallin mukaisia halpatyömarkkinoita? Heikosti koulutetun ulkomaalaistaustaisen väestön työllistyminen on nykyoloissa joka tapauksessa lähes mahdoton tehtävä, kun ottaa huomioon jo sadoissa tuhansissa liikkuvan kotimaisten työttömien määrän.
Pakolaiskriisin myötä Suomeen saattaa jäädä tilapäisesti poikkeuksellisen suuri määrä pakolaisia. Kaikkien uskontojen edustajia täytyy auttaa kun ehdot täyttyvät, mutta kristittyjen ja jesidien kansanmurha ISIS-järjestön hallitsemilla alueilla pitää ottaa erityisesti huomioon, kun Suomessa tehdään turvapaikkapäätöksiä. Se on inhimillistä ja oikein. Suomen on parhaansa mukaan pidettävä kristittyjen ja jesidien vainoja esillä kansainvälisissä kokouksissa ja tapaamisissa.
Pakolaisuuden tarkoitus on antaa ihmiselle tilapäistä suojaa mikäli hänen tilanteensa täyttää asetetut ehdot. Turvapaikkaoikeus on muutettava määräaikaiseksi. Turvapaikka myönnettäisiin kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen turvapaikanhakija lähetettäisiin automaattisesti kotiin, jos lähtömaan turvatilanne on muuttunut riittävän hyväksi. Palautus koskisi myös perheenyhdistämisen kautta maahan tulleita perheitä. Turvapaikkaoikeus uusittaisiin tai peruttaisiin aina kolmen vuoden määräajan jälkeen. Samalla kansalaisuuden saamisen ehtoja on tiukennettava, jotta kansalaisuus on palkinto todistetusta kotiutumisesta eikä porkkana kotiutumiseen.
Entisen kansanedustajan Osmo Soininvaaran (vihr.) esitys oleskeluluvan saaneiden pisteyttämisjärjestelmästä on otettava käyttöön. Pisteitä saisi paitsi kotimaan olosuhteiden lisäksi kotoutumisesta: esimerkiksi kielen oppimisesta ja erityisesti työllistymisestä normaaleille työmarkkinoille. Myönnettäessä oleskelulupaa ensimmäisen kerran ei kotoutumispisteitä ole kenelläkään, vaan pisteet katsotaan turvapaikkaoikeuden kolmen vuoden välein tehtävässä jatkokäsittelyssä. (Soininvaara 2015.) Uudistuksen yhteydessä voitaisiin ottaa käyttöön myös kansalaisuus- ja kielitestit.
Turvapaikanhakijoiden oikeutta valittaa kielteisestä turvapaikkapäätöksestä on rajoitettava. Valitusmahdollisuus Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen täyttää jo kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimukset, joten on syytä kieltää valittaminen siitä eteenpäin korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Näin vähennetään yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja ja estetään turvapaikkapäätösten täytäntöönpanon tietoinen viivyttäminen.
Suomessa vain 32 prosenttia hakijoista on tänä vuonna saanut myönteisen päätöksen (Iltalehti 2015c). Näin ollen tuhannet kielteisen päätöksen saaneet täytyy palauttaa tavalla tai toisella. Suomessa on otettava säilöön kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet turvapaikanhakijat, jotta nämä eivät piiloudu välttääkseen karkotusta. Viime vuonna 70 prosenttia kielteisen päätöksen saaneista palasi vapaaehtoisesti 30 päivän aikana päätöksen saamisesta. Tänä 30 päivän säilöönottoaikana voidaan yhä tarjota mahdollisuutta palata vapaaehtoisesti, jolloin valtio osallistuu paluumatkan kustannuksiin. Se on joka tapauksessa kustannustehokkaampaa kuin antaa hakijoiden oleskella Suomessa.
Valtaosa tänä vuonna Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista on irakilaisia. Suomi yritti jo vuonna 2009 saada palautussopimusta aikaiseksi Irakin kanssa, mutta tuloksetta. Suomen muuttunut poliittinen tilanne vaikuttaa siihen, että palautussopimus voi nyt ulkoministeri Timo Soinin (ps.) kaudella onnistua. Onko aiemmin edes ollut halua solmia sopimusta? Väitän, että aikanaan ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ei ollut halukas solmimaan Suomen ja Irakin välistä palautussopimusta. Jää hänen kontolleen kertoa, että miksi halua ei löytynyt.
Ääri-islamistien uhkaa vastaan myös Suomen pitää ryhtyä lainsäädännöllisiin toimiin. Todistetusti islamistien rinnalla taistelleiden ulkomaalaisten maahanpääsy on estettävä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisen nojalla. Useat Euroopan maat ovat kieltäneet terroristikoulutuksen saaneiden ulkomaalaisten maahanpääsyn tai karkottanut heidät maasta. Suomen kansalaisuuslakia on muutettava siten, että se mahdollistaa kansallisen turvallisuuden vaarantavien henkilöiden kansalaisuuden menettämisen. Näin toimitaan esimerkiksi Isossa-Britanniassa, joka on tunnustettu länsimainen oikeusvaltio.
Pakolaiskriisin seurauksien hoitamisen ja ratkaisujen avaimet ovat Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden lisäksi myös länsimaiden käsissä. Kansalaiset oikeutetusti vaativat päättäjiä toimimaan riittävällä päättäväisyydellä. Kuten toimittaja Simon Jenkins kirjoittaa, ”turvallisessä lännessä ulkopolitiikka on pitkään ollut osa sisäpolitiikkaa lisättynä saarnaamisella. […] määräävänä ei ole ollut mikä toimii vaan mikä näyttää hyvältä” (Jenkins 2015).
Keskitymmekö näyttämään hyvältä vai tekemään ratkaisuja, jotka toimivat?
Simo Elo
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Perussuomalaisten Nuorten entinen puheenjohtaja.
Lähteet:
Amnesty (2014): Facts & Figures: Syria refugee crisis and international resettlement. Amnesty International 5.12.2014. Saatavissa: https://www.amnesty.org/en/latest/news/2014/12/facts-figures-syria-refugee-crisis-international-resettlement/
Die Welt (2015): Steuersenkungen wegen Flüchtlingskrise beerdigt. Die Welt 20.9.2015. Saatavissa: https://www.welt.de/politik/deutschland/article146598924/Steuersenkungen-wegen-Fluechtlingskrise-beerdigt.html
Focus (2015): Kanzlerin Merkel: Kann mir nicht vorstellen, Flüchtling zuhause aufzunehmen. Focus 12.10.2015. Saatavissa: https://www.focus.de/politik/deutschland/grossen-respekt-fuer-die-die-das-tun-bundeskanzlerin-merkel-gibt-zu-kann-mir-nicht-vorstellen-fluechtling-zuhause-aufzunehmen_id_5006683.html
Helsingin Sanomat (2015a): Kriisien uhreille vaaditaan apua lähtömaissaan – näin Suomi rahoittaa avuntarvitsijoita paikan päällä. Helsingin Sanomat 9.10.2015. Saatavissa: https://www.hs.fi/kotimaa/a1444279557348
Helsingin Sanomat (2015b): Vahva ydinjoukko tukee Soinin linjaa puolueessa.
Helsingin Sanomat 27.10.2015. Saatavissa: https://www.hs.fi/kotimaa/a1445839766070
Helsingin Sanomat (2015c): Ensimmäinen amerikkalaissotilas kuoli tulitaistelussa ISIS:tä vastaan. Helsingin Sanomat 23.10.2015. Saatavissa: https://www.hs.fi/ulkomaat/a1445564412190
Iltalehti (2015a): Presidentti tylynä parempaa elämää etsiville siirtolaisille. Iltalehti 25.8.2015. Saatavissa: https://www.iltalehti.fi/uutiset/2015082520237889_uu.shtml
Iltalehti (2015b): Tällainen ruoka hiertää turvapaikanhakijoita Oulussa. Iltalehti 30.9.2015. Saatavissa: https://www.iltalehti.fi/uutiset/2015093020444892_uu.shtml
Iltalehti (2015c): Turvapaikkayksikön johtaja: suurin osa päätöksistä on ollut kielteisiä. Iltalehti 20.10.2015. Saatavissa: https://iltalehti.fi/uutiset/2015102020539150_uu.shtml
Iltasanomat (2015): Suomalaiset alkoivat kouluttaa kurditaistelijoita Irakissa. Ilta-Sanomat 20.10.2015. Saatavissa: https://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1445313558663.html
Jenkins, Simon (2015): Why the West should listen to Putin on Syria. The Guardian 29.9.2015. Saatavissa: https://www.theguardian.com/commentisfree/2015/sep/29/west-vladmir-putin-syria-us-assad
Keskisuomalainen (2015): Ruotsiin voi tulla jopa 170 000 pakolaista ensi vuonna. Keskisuomalainen 22.10.2015: https://www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/ruotsiin-voi-tulla-jopa-170000-pakolaista-ensi-vuonna/2155728
Neues Deutschland (2015): CDU setz weiter auf Erdogan. Neues Deutschland 12.10.2015. Saatavissa: https://www.neues-deutschland.de/artikel/987463.cdu-setzt-weiter-auf-erdogan.html
Salehzadeh, Alan (2015a): Miksi turvapaikanhakijat lähtivät liikkeelle juuri nyt. IL Blogit 3.10.2015. Saatavissa: https://blogit.iltalehti.fi/alan-salehzadeh/2015/10/03/miksi-turvapaikanhakijat-lahtivat-liikkeelle-juuri-nyt/
Salehzadeh, Alan (2015b): Parempaa pakolaispolitiikkaa. IL Blogit 25.8.2015. Saatavissa: https://blogit.iltalehti.fi/alan-salehzadeh/2015/08/25/parempaa-pakolaispolitiikkaa/
Soininvaara, Osmo (2015): Maahanmuuttotilanne edellyttää muutoksia sääntöihin. Saatavissa: https://www.soininvaara.fi/2015/10/02/maahanmuuttotilanne-edellyttaa-muutoksia-saantoihin/
Spiegel (2015): Altmaier kündigt schnelle Entscheidung über Transitzonen an. Spiegel 11.10.2015. Saatavissa: https://www.spiegel.de/politik/deutschland/fluechtlinge-altmaier-will-zuegig-ueber-transitzonen-entscheiden-a-1057202.html
Suomen Perusta (2015): Kansankodin kuolinvuoteella: ruotsalainen hyvinvointivaltio ja maahanmuutto. Suomen Perusta ja Simon Elo. Saatavissa: https://stage04.g.works/suomenperusta-v2/content/uploads/2015/03/Kansankodin-kuolinvuoteella-pdf1.pdf
Suomen Uutiset (2015a): Ei ihme, että Välimerellä käy kuhina – laitonta maahanmuuttoa pyörittää ammattimainen markkinointikoneisto. Suomen Uutiset 20.8.2015. Saatavissa: https://www.suomenuutiset.fi/ei-ihme-etta-valimerella-kay-kuhina-laitonta-maahanmuuttoa-pyorittaa-ammattimainen-markkinointikoneisto/
Suomen Uutiset (2015b): Ulkoministeriö kampanjoi Irakissa ja Turkissa. Suomen Uutiset 23.10.2015. Saatavissa: https://www.suomenuutiset.fi/ulkoministerio-kampanjoi-irakissa-ja-turkissa-suomi-tiukentanut-irakin-turvallisuusarviota/
Verkkouutiset (2015a): ”Sosiaaliturvan tasoa pitäisi nostaa eikä laskea”. Verkkouutiset 12.10.2015. Saatavissa: https://www.verkkouutiset.fi/politiikka/sd_marin_mantyla_ps-41910
Verkkouutiset (2015b): Bagdadin kristitty pastori: Pakolaisjonon kärjessä ovat väärät ihmiset. Verkkouutiset 22.9.2015. Saatavissa: https://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/bagdadin_kirkkoherra_pakolaispolitiikka-41126
Yle Uutiset (2015a): Facebook on elintärkeä Syyriasta pakeneville – ”Älypuhelin on ruokaa tärkeämpi”. Yle Uutiset 19.8.2015. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/facebook_on_elintarkea_syyriasta_pakeneville__alypuhelin_on_ruokaa_tarkeampi/8238555
Yle Uutiset (2015b): Irakilaiset varoittavat toisiaan somessa: älkää tulko Suomeen, täällä on kauheaa. Yle Uutiset 21.9.2015. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/irakilaiset_varoittavat_toisiaan_somessa_alkaa_tulko_suomeen_taalla_on_kauheaa/8320618
Yle Uutiset (2015c): Turvallisuusarvio päivitettiin: Ei turvapaikkaa irakilaisille lähtöalueen perusteella, yksilöllinen tilanne ratkaisee. Yle Uutiset 20.10.2015. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/paivitetty_turvallisuusarvio_ei_turvapaikkaa_lahtoalueen_perusteella_yksilollinen_tilanne_ratkaisee/8394333