Kirjoitus on alunperin julkaistu Suomen Perusta -ajatuspajan artikkelikokoelmassa Epäneutraali sukupuolikirja – puheenvuoroja sukupuolikysymyksistä
Jukka-Pekka Rahkonen:
Aito avioliitto vastaan sukupuolineutraali avioliittolaki
Perjantaina 28.11.2014 Seisoin eduskuntatalon edustalla ja maalasin jalkakäytävällä 10 metrin pituista pahvista plakaattia, johon kirjoitin isoin kirjaimin “HILJAINEN ENEMMISTÖ” ja piirsin kaksi perhettä, molemmissa isä ja äiti ja kaksi lasta, tyttö ja poika. Marraskuun tihkusade kasteli vesiliukoista huonekalumaalia ja koko operaatio oli tehtävä muutamassa minuutissa. Kohta eduskunta äänestäisi siitä, tullaanko avioliittolaki muuttamaan sukupuolineutraaliksi. Plakaatin viesti oli se, että Suomen kansasta selkeä enemmistö halusi edelleen säilyttää avioliiton normaalina, miehen ja naisen välisenä liittona, jossa lapsilla on sekä isä että äiti.
Tämän enemmistön ääntä ei oltu saatu kuulla mediassa eikä edes edellisissä vaaleissa, koska kysymys avioliittolain muuttamisesta ei ollut edellisten eduskuntavaalien suuria teemoja (teemoja vuoden 2011 eduskuntavaaleissa olivat talous, työllisyys, maahanmuutto ja ympäristö). Laadukasta ja laajaa yhteiskuntakeskustelua asiasta ei yksinkertaisesti ollut käyty lainkaan. Asian pyörittely säännöllisesti mediassa toimittajien omasta valitsemastaan näkökulmasta ja itse valitsemiensa henkilöiden edustamana ei ole laadukasta ja laajaa yhteiskuntakeskustelua. Se on toimittajien valitsemien samanmielisten yksinpuhelua ja jopa propagandan tuntomerkit täyttävää mielipiteenmuokkausta.
Tätä samanlaista toimintatapaa olemme nyt saaneet seurata maahanmuuttokeskusteluun liittyen. Samat salonkikelpoisen propagandan keinot ovat käytössä jälleen: vastapuolen keskustelijoiksi tai kuviin valitaan median valitsemaa stereotypiaa vahvistavia henkilöitä sekä valitaan ja irrotetaan etukäteen kirjoitettuun narratiiviin sopivia lauseita puheista ja kirjoituksista. Todellista laadukasta ja tasapuolista debattia ei haluta käydä, koska silloin punavihreän median[1] ajamat agendat olisivat vaarassa. Suomessa ei ole puolueetonta todellista journalismia ollut enää vuosikausiin. Sukupuolineutraalin avioliittolakihankkeen ja vastuuttoman maahanmuuttopolitiikan käsittely mediassa ovat tehneet tämän selväksi kaikille.
Hiljainen enemmistö
Miten sitten tiesimme, tästä median epärehellisestä toiminnasta huolimatta, että selvä enemmistö suomalaisista edelleen kannattaa normaalia aitoa ja tasa-arvoista avioliittoa miehen ja naisen välisenä kestävänä liittona? Olimme jo pitkään seuranneet, miten media manipuloi mielipidekysymyksien kysymysten asettelulla tuloksia ja haki julkaistavaksi niistä vain sellaisia, jotka sopivat heidän sukupuolineutraaliin agendaansa. Ihmisten avoin kannatus nykyiselle normaalille avioliittolaille nettikyselyissä sekä aktiivisuus asian suhteen facebook- ryhmissä, antoi olettaa, että kannattajia saattaisi olla huomattavan paljon.
Kun vielä lisäksi otimme huomioon sen sosiaalisen eristämisen pelon ilmapiirin, jonka media oli jo onnistunut luomaan, arvelimme pinnan alla olevan kannatuksen olevan vielä paljon odotettua suurempaa.
“Kun julkisuudessa käytävä keskustelu rajoittuu pinnallisten iskulauseiden toistamiseen syvällisen analyysin ja vilpittömän keskustelun kustannuksella, ja kun näitä iskulauseita toistetaan samalla tavalla yksipuolisesti väritettyinä, syntyy ‘julkisuustulvia’ (Kuran & Sunstein 1999). Suurella osalla tälle julkisuustulvalle alistetuista ihmisistä ei ole aikaa eikä voimia itsenäisesti analysoida kysymystä. Lisäksi he saattavat olla haluttomia vilpittömästi ilmaisemaan mielipiteitään, sikäli kun he pelkäävät sen johtavan sosiaaliseen eristämiseen.”[2]
“Tällaisten mielipidetulvien aikaansaamiseen käytetään mielikuvaa, että sukupuolineutraalin avioliiton vastustus ei voi perustua järkisyille, vaan että kaikki järkisyyt ovat vain näennäisperusteluja ahdasmielisyydelle ja suvaitsemattomuudelle. Vetoamalla tällaisiin tunneperäisiin tekijöihin julkiseen keskusteluun luodaan ilmapiiriä, jossa vastapuolen järkiperusteet sivuutetaan ilman, että niitä tarvitsee edes käsitellä. Sikäli kuin jokainen perinteistä avioliittokäsitystä puolustava ihminen voidaan leimata moraalittomaksi ja tunnevammaiseksi, perinteisen avioliittokäsityksen puolesta esitettyjä perusteluja ei tarvitse kuunnella. Asenteillaan ja mielipiteillään tällainen ihminen on itse siirtänyt itsensä poliittisesti korrektin seurapiirin ulkopuolelle. Hänet voidaan sosiaalisesti eristää ja jokainen eettisesti harkitseva ihminen välttelee hänen seuraansa.
Välttääkseen sosiaalisen eristämisen ihmiset alkavat peittää todellisia ajatuksiaan, koska he pelkäävät sosiaalista eristämistä ja epäilevät, etteivät he kestä sitä. Tällöin käynnistyy prosessi, jota Duke -yliopiston taloustieteen ja valtiotieteen professori Timur Kuran kutsuu nimellä arvojärjestyksen vääristeleminen (preference falsification). Ihmiset välttävät ilmaisemasta todellisia uskomuksiaan ja arvostuksiaan välttääkseen sosiaalisen eristämisen. Kun yhä useampi ihminen välttelee ilmaisemasta todellisia näkemyksiään, poliittisesti korrekti mielipide saa lisää valtaa. Poikkeavat näkemykset häviävät vähitellen julkisesta keskustelusta, koska ihmiset joutuvat maksamaan liian kalliin hinnan niiden esittämisestä. Tämän seurauksena yhteiskunta vähitellen ajautuu kohti massailluusiota: koko yhteiskuntaa alkavat hallita mielikuvat, jotka ovat irrallaan todellisuudesta”[3]
Päätimme selvittää todellisen mielipidetilanteen teettämällä oman TNS Gallupin tutkimuksen asiasta ja ilman manipuloivia kysymyksenasetteluja. Silloin ihmiset voisivat anonyymisti ilmaista oman kantansa. Päätös tutkimuksen teettämisestä syntyi Harri Saastamoisen perustamassa Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa -facebook-ryhmässä.
Kysymysten muotoilu tehtiin hieman hätiköiden, mutta niissä kuitenkin pyrittiin varmistamaan, että vastaajat ottavat kantaa todellisiin lain vaikutuksiin, eivätkä yleisiin ja mediassa uudelleen määriteltyihin käsitteisiin kuten “tasa-arvo”. Tasa-arvo on aina tarkoittanut samanlaisten asioiden kohtelua samalla tavalla samassa tilanteessa. Tasa-arvo ei ole tarkoittanut olennaisesti erilaisten asioiden kohtelua samalla tavalla. Nyt media oli onnistunut uskottelemaan erittäin pinnallisesti asian ymmärtävälle yleisölle, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, että olennaisesti erilaisia asioita täytyy kohdella täysin samoina asioina. Vasemmisto on tasa-arvon nimissä myynyt ihmisille petosta historiassa jo tarpeeksi, mutta vieläkin tuolla yhdellä sanalla voidaan ihmisiä pettää tehokkaasti.
Kysely tehtiin 30.5.–4.6.2014 ja siihen osallistui 1 100 suomalaista. Virhemarginaali oli kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.
Kysymys 1: Kannatatko avioliittolain uudistamista siten, että avioliitto pysyy miehen ja naisen välisenä ja muut pari- tai monisuhdemuodot nimetään toisella tavoin?
Kysymys 2: Mikä mielestäsi on adoptiolapselle lähtökohtaisesti paras perhemuoto, jossa kasvaa: miehen ja naisen, miehen ja miehen, naisen ja naisen vai yhden vanhemman perhe?
Odotimme jännityksellä tuloksia. Meillä oli vahva odotus siitä, että median luomasta valtavasta paineesta huolimatta suurin osa suomalaisista kannattaa edelleen normaalia avioliittoa ja varsinkin sitä, että adoptiolapselle halutaan tarjota lainsäädännössä mahdollisuuksien mukaan perhe, jossa on isä ja äiti.
Yle uutisoi tuloksista 10.6.2014 näin: “46 prosenttia kyselyn vastaajista pitäisi avioliiton miehen ja naisen välisenä. Toisaalta 40 prosenttia ei kannata avioliiton säilyttämistä vain miehen ja naisen välisenä. 14 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa kantaansa.
TNS Gallupin yksikönjohtajan Sakari Nurmelan mielestä tulos kertoo, että avioliittolain uudistus on mielipiteitä voimakkaasti jakava kysymys. Molempien kantojen edustajia on kyselyssä melko paljon.”
“Vastaajilta kysyttiin myös, mikä olisi heidän mielestään lähtökohtaisesti paras perhemuoto adoptiolapselle. 62 prosenttia vastaajista ilmoitti pitävänsä miehen ja naisen muodostamaa perhettä parhaana vaihtoehtona.”[4]
Kolmannes ei osannut vielä vastata toiseen kysymykseen. Vain 4% vastanneista oli sitä mieltä, että paras perhemuoto lapselle on sateenkaariperhe. Tämä toisen kysymyksen tulos oli siinä mielessä erittäin mielenkiintoinen, että juuri tämä adoptiokysymys oli välttämättä haluttu liittää avioliittolakimuutosehdotukseen. Varovastikin arvioiden näistä luvuista oli pääteltävissä, että vähintään 62% ja todennäköisesti jopa 75% suomalaisista vastustaa ehdotettua avioliittolain muutosta sellaisenaan kuin se nyt oli eduskunnan päätettäväksi tulossa. Tämä oli täysin linjassa sen “kenttäkokemuksen” kanssa, jota meille oli jo ihmisten kanssa tästä asiasta keskustellessa kertynyt.
Enemmistö suomalaisista halusi siis säilyttää avioliittolain miehen ja naisen välisenä ja yli ⅔ enemmistö suomalaisista halusi, että jatkossakin adoptiolapsille haetaan perhe, jossa on isä ja äiti. Vain erittäin pieni osa suomalaisista olisi hyväksynyt ajatuksen, että adoptiolapsi annetaan homoperheelle.
Kansalaisaloite sukupuolineutraalista jyrätään läpi
Sen lisäksi, että kansalaisten enemmistön vastusti kansalaisaloitteen sisältöä, oli kansalaisaloite sukupuolineutraalista avioliittolaista käynyt jo kaksi kertaa lakivaliokunnan käsittelyssä. Yle uutisoi ensimmäisestä päätöksestä 25.6.2014 näin:
“Eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi keskiviikkona kansalaisaloitteen sukupuolineutraalista avioliittolaista äänin 10-6. Samaa sukupuolta olevien välistä avioliittolakia vastaan äänestivät kaikki keskustan, perussuomalaisten, muutos2011:n sekä osa kokoomuksen edustajista.” (4)
Myös toisella kerralla lakivaliokunta hylkäsi kansalaisaloitteen. Lakivaliokunta oli parhaiten asiakokonaisuuteen perehtynyt joukko kansanedustajiamme. He olivat kuulleet kymmeniä asiantuntijoita ja käyttäneet asian monipuoliseen perehtymiseen lukemattomia päiviä.
Eduskunnan lakivaliokunta totesi avioliittolain sukupuolineutraaliksi muuttamisen hylkäävässä mietinnössään, että avioliittolain säätäminen sukupuolineutraaliksi johtaisi ”perinteisen avioliittokäsitteen sisällön ja merkityksen muuttumiseen” ja että tämä muutos koskettaisi ennen kaikkea yhteiskunnan tulevaisuutta eli lapsia ja heidän asemaansa. Tästä syystä lakivaliokunta katsoi näin:
”Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, että ennen näin merkittävien perheoikeudellisten lainsäädäntömuutosten toteuttamista tulisi laatia lapsivaikutusten arviointi…Lapsivaikutusten arviointi perustuu lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaiseen vaatimukseen asettaa lapsen etu ensisijaiseksi kaikessa lapsiin kohdistuvassa päätöksenteossa. Myös oikeusministeriö suosittaa arvioinnin tekemistä ohjeissaan.”
Demokraattista lainsäädäntömenettelyämme kunniottava käsittely olisi päättynyt tältä osin ja tällä kertaa tähän. Miten oli siis mahdollista, että kansan enemmistön mielipiteestä ja asiaan huolellisimmin perehtyneiden kansanedustajien laatimasta ehdotuksen hylkäävästä mietinnöstä huolimatta olin 28.11.2014 Eduskuntatalon edustalla tihkusateessa odottamassa eduskunnan äänestystä asiasta?
Sateenkaarilobby ei välittänyt vähääkään asiantuntijoiden mietinnöistä tai kansan todellisesta mielipiteestä. Sen sijaan se masinoi omat aktivistinsa painostamaan yksittäisiä kansanedustajia sähköpostein ja jopa henkilökohtaisesti eduskunnan kahvilassa. Tätä ahdistavaa painostusta se oli useiden silloisten kansanedustajien kertoman mukaan harjoittanut jo pari vuotta erityisen aktiivisesti. Media oli kampanjassa mukana täysin voimin. Suomessa ei ollut yhtäkään vaihtoehtoista näkemystä asiallisesti tarjoavaa ja laajat joukot tavoittavaa julkaisua. Facebook ryhmät ja muutamat pienempien kohderyhmien julkaisut olivat avioliittoa puolustavien ainoa kanava.
Iltalehden pääkirjoitus 28.11.2014 kuvaili tilannetta näin:
“Viikon kestänyt hurmos tasa-arvoisen avioliittolain kannattajien ja vastustajien välillä laukeaa perjantaina eduskunnan äänestyksessä. Odotettavissa on täpärä voitto, joka takaa kansalaisaloitteen etenemisen. Vahvistunutta myötätuulta on tukenut pääministeri Alexander Stubbin avoin kirje, jossa hän kertoo olevansa ajan hengen puolella kuten enemmistö suomalaisista.”
Stubb käytti omaa pääministerin ja puolueen puheenjohtaja-asemaansa omien ryhmiensä painostamiseen avoimella kirjeellä ja jakoi median luomaa valheellista väitettä, jonka mukaan enemmistö suomalaisista olisi muutoksen kannalla. Mitään luotettavia, vastaajia kysymyksen asetteluilla manipuloimatta jättäviä uusia mielipidemittauksia ei ollut näiden väitteiden tukena.
Päättäjien painetta lisäsi myös eduskuntatalon edustalle kokoontuneet yli 5000 sateenkaarivasemmiston edustajaa. Samat vasemmistolaiset tahot masinoivat myös 29.7.2015 vastaavan noin 15 000 osallistujaa koonneen “Meillä on unelma”-konsertin ja mielenilmauksen. Sateenkaariliput ja multikulttuuriunelmaa julistavat kyltit ja t-paidat kuuluvat samalle aatteelliselle vasemmistoryhmälle, joka on koonnut punavihreän median tukemana yhä enemmän kannattajia yli kaikkien puoluerajojen.
Olimme pyytäneet edellisenä päivänä puhemies Eero Heinäluomalta lupaa kolmen lapsen ryhmälle saada tulla laulamaan kansanedustajille suomalaisuudesta sekä perinnöstämme kauniilla tavalla muistuttavat kaksi laulua. Eero Heinäluoma ei hyväksynyt tätä ehdotusta, koska kansanedustajien mielipiteisiin ei saanut tässä vaiheessa hänen mukaansa vaikuttaa. Pienet tytöt joutuivat tyytymään kauniiden laulujen esittämiseen ulkona eduskuntatalon portailla, jossa ei ollut kansanedustajia kuulemassa, jotta eivät vaikuttaisi heidän mielipiteisiinsä. Silti koko perjantai aamupäivän aina äänestykseen saakka eduskuntatalon ovista sisään ja ulos juoksenteli kaikkea julkisuuden henkilöä sateenkaarilippujen ja viittojen kanssa, jotka kävivät näkyvästi esittäytymässä olevansa sateenkaarivasemmiston kannalla.
Katsoin turhautuneena sitä perinteistä avioliittoa puolustavien pientä joukkoa, joka oli kerääntynyt eduskuntatalon portaille ilman yhtenäisiä tunnuksia ja sitä noin 5000 ihmisen joukkoa Kansalaistorilla sateenkaarilippuineen. Ymmärsin silloin selvemmin kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen, kuinka häpeällisen heikosti olimme järjestäytyneet ja toimineet tämän yhteiskunnan tärkeimmän ja arvokkaimman instituution säilyttämiseksi. Päättäjät tarvitsevat näkyvää ja kuuluvaa positiivista painetta kansalaisilta päätöksentekoonsa myös vaalikaudellaan. Eräs kansanedustaja huomautti ennen äänestystä plakaatissani lukevasta “HILJAINEN ENEMMISTÖ” viestistä: “vielä kun se enemmistö lakkaisi olemasta hiljaa”. Totesin siihen vaistomaisesti vain “aamen”.
Viimeiseen asti oli ollut toivo siitä, että saisimme tässä äänestyksessä vielä lisäaikaa järjestäytyä paremmin ennen seuraavaa koitosta, mutta nyt ennen puolta päivää alkoi asetelma tuntua kieltämättä epätoivoiselta. Kohta eduskunnan ovet aukesivat ja ulos juoksi sateenkaarilippujen kanssa heiluttavia edustajia, jotka jatkoivat juoksuaan Kansalaistorille, jossa alkoi suuri huuto. Oma pettymykseni oli murskaava. Koin, että olen täysin ulkomaalainen ja ulkopuolinen tässä Suomessa, joka oli ollut kotimaani ja isänmaani 43 vuotta. Tiesin, että suurelta osin tämä tilanne oli päässyt kaikessa hiljaisuudessa muodostumaan sen takia, koska SETA:lle ei ollut mitään vastajärjestöä ollut olemassa koko sen 40 vuotisen historian aikana. Olimme itse antaneet sen tehdä myyräntyötään yhteiskunnassa vuosikymmenet kaikessa rauhassa, ilman järjestäytynyttä vastustusta. Tarja Halosen kaksi kautta varmistivat SETA:n agendaa edustavien tarvittavat valta-asemat yhteiskunnallisissa vaikutuselimissä ja olimme päästäneet itsemme todelliseen altavastaajan asemaan, joka realisoitui tuona mustana perjantaina 28.11.2014. Ymmärsin muiden konservatiivien kanssa kansalaisvaikuttamisen merkityksen tämän erän osalta aivan liian myöhään. Se ei todellakaan riitä, että kuvittelet kansanedustajien hoitavan kaiken vaikuttamisen puolestasi ja käyt vain vaalipäivänä uurnilla. Se on takuuvarma tapa hävitä se yhteiskuntaamme vähitellen, mutta varmasti tuhoava kulttuurisota, jonka vasemmisto on aloittanut jo vuosikymmenet sitten. Heidän hidas marssinsa läpi instituutioiden on toteutunut tosiasia tänään. Suomessa ei ollut jäljellä enää ainoatakaan yhdistystä, jonka johtajat olisivat olleet aidosti kiinnostuneita lasten parhaasta ja heillä olisi ollut siihen riittävää rohkeutta.
Eduskunta oli siis nyt hylännyt sukupuolineutraalia avioliittolakia koskeneessa äänestyksessään 28.11.2014 ja sitä seuranneissa jatkoäänestyksissä oman lakivaliokuntansa kielteisen mietinnön ja antoi tukensa lakivaliokunnan vähemmistöön jääneiden edustajien laatimalle vastalauseelle, jonka lausumaehdotus käytännössä vain toisti sukupuolineutraalia avioliittolakia ajaneen kansalaisaloitteen vaatimuksen avioliittolain muuttamiseksi.
Eduskunnan 28.11.2014 äänin 105–92 tekemä päätös lakivaliokunnan vähemmistöön jääneiden kansanedustajien Vastalauseen hyväksi ja lakivaliokunnan enemmistön virallista kantaa vastaan on erittäin ongelmallinen, koska Eduskunnan lakivaliokunnan mietintö 14/2014 perusteli laajojen asiantuntijakuulemisten pohjalta kielteisen kantansa sukupuolineutraalia avioliittolakia ajaneen kansalaisaloitteen esitykseen, kun taas Vastalause ei lainkaan – kuten olisi ollut odotettavaa – osoittanut näitä kielteisen kannan perusteluja virheellisiksi, vaan tyytyi tautologiseen tapaan vain toistamaan lakivaliokunnan jo perusteettomaksi osoittaman vaatimuksen avioliittolain muuttamiseksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus-”argumentin” nojalla.
Eduskunta oli siis kykenemätön käymään todellista debattia asiallisin argumentein näinkin historiallisesta, merkittävästä ja yhteiskuntaa pysyvästi muuttavasta asiasta, jossa pienen aikuisten ryhmän halut asetettiin röyhkeästi lasten tarpeiden edelle. Jotain on todella vakavasti vialla maamme lainsäädäntömenettelyssä. Virheelliseksi osoitettuja väitteitä voidaan yksinkertaisesti vain toistaa ja erittäin hyvin perusteltuja väitteitä voidaan vain ohittaa niihin millään tavalla reagoimatta. Päätöksenteko taantuu vain tunteilla tapahtuvaksi huutoäänestykseksi. Olemme erittäin vaarallisella tiellä.
Aito avioliitto -liike järjestäytyy
Mustana perjantaina 28.11.2014 syntyi vakaa päätös siitä, että tätä kulttuurisotaa emme häviä ilman todellista ja kovaa taistelua. Järjestäytyminen oli ensimmäinen konkreettinen askel. Facebook-ryhmä oli ollut hyvä ajatusten vaihtoa ja tiedon jakamista varten, mutta nyt täytyi organisoitua konkreettiseen toimintaan. Kokosimme facebook-ryhmästä aktiivien joukon, joka oli valmis perustamaan yhdistyksen. Kokoonnuimme Hotel Arthurissa 14.12. 17.00. Suurin osa neljästätoista paikalla olleesta näki toisensa ensimmäistä kertaa facebookin ulkopuolella. Muotoilimme yhdistyksen sääntöjen rungon ja sovimme käytännön järjestelyistä yhdistyksen perustamiseksi. Minut valittiin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi toiminnan ja tulevan kampanjan käynnistämistä varten. Sääntöjen 2§ on tarkoitettu aina yhdistyksen tarkoituksen kuvaamiseksi ja sen suojaamiseksi teimme jo ennen sen lopullista muotoilua päätöksen siitä, että sitä voi muuttaa vain kaikkien jäsenten yksimielisellä päätöksellä. Tarkoituspykälän sanamuotoja hierottiin sen tähden erittäin huolellisesti aina Joulun aatonaattoon saakka. Lopulta se muotoutui näin:
“Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja vahvistaa miehen ja naisen välisen avioliiton asemaa ja merkitystä aitona, erityisenä, luonnollisena ja pysyvänä instituutiona suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä. Lisäksi yhdistyksen tarkoituksena on edistää lapsen oikeutta tuntea sekä isänsä että äitinsä ja olla heidän hoidettavanaan koko lapsuusaikansa mikäli mahdollista. Yhdistyksen tarkoituksena on myös edistää lapsen terveen sukupuoli-identiteetin kehittymistä siten, että pojan kasvua mieheksi ja tytön kasvua naiseksi tuetaan vahvistamalla sukupuolten luontaista erilaisuutta, sekä turvaamalla lapselle myös adoptiotilanteessa perhemalli, jossa lapsella on sekä isä että äiti.“
Lisäsin itse tuon viimeisen lauseen aivan viime metreillä, koska aavistin SETA:n seuraavien tavoitteiden liittyvän juuri lasten kasvatukseen ja lasten sukupuoli-identiteetin sekä seksuaalisuuden kehittymisen häirintään. Opetushallituksen viimeisimmät muutokset kansalliseen opetussuunnitelmaan ja sen liitteisiin ovat osoittaneet, että aavistus oli oikea ja SETA on ollut erittäin vahvasti lobbaamassa opetushallituksessa ja sen työryhmissä omaa ideologiaansa tavoitteenaan pakottaa omat ideansa normeina opetuksen kautta kaikille lapsille Suomessa. Emme tule tätä tietenkään milloinkaan hyväksymään, mutta taas huomasimme olevamme vaikutustyössämme auttamattomasti myöhässä. SETA:lla on yli 40 vuoden etumatka, mutta mikään ei estä Aito avioliitto ry:tä kuromasta etumatkaa umpeen hyvinkin nopeassa aikataulussa. Tarvitaan vain oikeita ihmisiä ja kovasti työtä.
Aito avioliitto yhdistys oli siis perustettu 23.12.2014 ja kansalaisaloitekampanja oli ensimmäinen iso ponnistus yhdistyksen toimintasuunnitelmassa. Kansalaisaloitejärjestelmä on siinä mielessä viallinen, että se vastaa tilannetta, jossa eduskunnalla olisi äänestyspöydällään vain JAA, TYHJÄÄ ja POISSA vaihtoehdot. Ehdottaa saisi mitä vain kunhan kyseessä on muutos johonkin olemassa olevaan lakiin. Lain säilyttämistä ei samaan aikaan saisi ehdottaa. Vain ehdotuksen puolesta voisi äänestää. Jos ehdotus menisi läpi, niin vasta sen jälkeen olisi mahdollista ehdottaa päätettyä muutosta muutettavaksi takaisin. Miksi meillä ei ole tällaista menettelyä eduskunnassa? Koska se olisi aivan järjetön, hidas ja kallis prosessi, joka suosisi vain ensimmäisenä tehtyjä muutosehdotuksia tiettyyn suuntaan. Silti valuvikainen kansalaisaloitejärjestelmämme nykyisellään on juuri tällainen. Se oli kuin suunniteltu juuri Tahdon-kampanjaa varten. Konservatiivit olivat taas nukkuneet eivätkä huomanneet puuttua tällaisen demokraattiseksi naamioidun vasemmistolaisen systeemin rakenteluun ajoissa.
Siksi meidän oli ensin odotettava, että itse presidentti vahvistaa eduskunnan tekemän päätöksen avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi. Presidentillä olisi ollut mahdollisuus toimia vahvana ja vastuullisena mielipidejohtajana ja jättää tuo hyviä lainsäädäntötapoja ja lasten ihmisoikeuksia rikkova lakimuutos myös allekirjoittamatta.
Vasta tämän allekirjoituksen jälkeen oli mahdollista jättää aloite, jossa ehdotetaan tämän muutoksen muuttamista takaisin. Turhauttava prosessi ja hyvin epädemokraattinen, koska jo tehty päätös vaikuttaa myös vasta-aloitteen suosioon negatiivisesti. Oikeudenmukaista ja demokraattista olisi ollut mahdollisuus kampanjoida ja äänestää Tahdon-aloitetta vastaan jo silloin kun se oli avoinna.
Ensin oli valittava strategia ajaisimmeko aloitteella kansanäänestystä vaiko suoraa vasta-aloitetta asiasta. Kansanäänestys tuntui houkuttelevalta ja pidän edelleen sitä ainoana oikeudenmukaisena tapana ratkaista näin merkittävällä tavalla yhteiskuntaa ja jopa perustuslain tulkintaa muuttava asia, mutta siinä oli kaksi ongelmaa. Isoin ongelma oli ja on edelleen punavihreä media, jonka vaikutusta yleisen mielipiteen muodostumiseen ei tule enää kenenkään aliarvioida. Laadukas, perusteellinen ja tasapuolinen yhteiskunnallinen keskustelu tulisi voida käydä ennen kansanäänestystä ja siihen emme tässä tilanteessa nähneet mahdollisuutta. Toinen ongelma oli se, että kansanäänestyksestä oli jo jätetty kansalaisaloite ja se ei ollut lähtenyt lentoon ensimmäisten viikkojen aikana ollenkaan. Valitsimme suoran vasta-aloitteen ja laadimme aloitteen sisällön vapaaehtoisen juristitiimin tukemana.
Aloitimme kampanjan Heurekassa 28.3.2015, joka sai SETA:n aktiivit suunniltaan. “Tämän kylän homopoika” -nimisen turkulaisen blogistin aktiivisuus ja muiden aktiivien pelottelukampanja sai Heurekan johtajat paniikkiin ja he ensin yrittivät evätä meiltä tilojensa käytön, mutta asiaamme kannattavat Vantaalaiset kunnallispoliitikot ottivat yhteyttä Heurekan hallituksen puheenjohtajaan ja vaativat heitä noudattamaan normaalia tasapuolisuutta verorahoilla kustannettujen tilojen vuokraamisessa, myös Aito avioliitto ry:lle. Kampanjan avajaistilaisuus keräsi Heurekan pääsalin täyteen yleisöä. Kaikki eivät mahtuneet edes sisälle. Tilaisuudessa oli kansainvälisinä vieraina La Manif Pour Tous -järjestön johtaja Ludovine de la Rocheré ja Viron vastaavan järjestön johtaja Varro Vooglaid. Olimme saaneet yhdistyksellemme ranskalaiselta La Manif Pour Tousilta kansainväliset tunnukset ja värit. Meitä innosti suuresti ranskalaisten ottamat valokuvat heidän omista aito avioliitto -tapahtumistaan, joissa oli yhteensä yli 1 000 000 osallistujaa samaan aikaan kaduilla samanvärisin tunnuksin ja logoin. Tilaisuutemme oli menestys ja kampanjamme lähti hyvin liikkeelle.
Punavihreä media vaikeni kampanjastamme ja meistä yhdistyksenä erittäin tehokkaasti. Media julkaisi aina negatiivisen näkökulman, mutta otimme kaiken näkyvyyden kiitollisena vastaan. Kaikki julkisuus, myös negatiivinen, näkyi aina kannatusilmoitusten lukumäärän kasvuna ja tämän huomattuaan he vähitellen vähensivät myös meitä mustamaalaavia artikkeleitaan. Medialle ja yleisölle alkoi käymään selväksi, että 50 000:n kannatusilmoituksen raja oli mahdollista saavuttaa. Nimiä keräsivät lukuisat vapaaehtoiset kevään ja kesän tapahtumissa.
18.7.2015 tuli vaaditun 50 000 kannatusilmoituksen raja täyteen ja asetimme seuraavaksi tavoitteeksi saada kerätyksi 100 000 kannattajaa syyskuun loppuun mennessä, jolloin kampanja olisi ohi. Oli käynyt jo selväksi, kuinka kovaa työtä kannatusten kerääminen edellytti. Varsinkin meidän aloitteemme kohderyhmällä oli korkea kynnys lähteä pankkitunnuksin oma-aloitteisesti allekirjoittamaan aloitetta kansalaisaloitejärjestelmään. Mutta kaduilla ja tapahtumissa tilanne oli toinen. Monet halusivat keskustella asiasta ja allekirjoittivat innolla paperisen kannatusilmoituksen. Kun puheeksi otti adoptio-kysymyksen, niin varsinkin miehet sanoivat “anna se kynä tänne!”.
Haastatteluissa ja keskusteluissa asiamme puolesta argumentointi keskittyi tosiasioihin kun puolestaan vasemmistolaiset vastustajamme olivat valinneet historiasta tuttuun tapaansa tunnepitoisen retoriikan ja sanojen uudelleenmäärittelyn. Tunnepitoisten ja tosiasioista harhaanjohtavien sloganien teho on valitettavan kiistaton edelleen ja meillä oli kova työ kumota niitä kymmeniä tunteisiin vetoavia, mutta tarkempaa tarkastelua kestämättömiä iskulauseita, joita sateenkaarivasemmisto oli vuosikaudet tehtaillut ja joita punavihreä media oli ihmisille toistanut uutisten, henkilökuvien, lifestyle-juttujen ja lähes kaikkien mahdollisten viestien lomassa.
“miksi te vastustatte tasa-arvoa?”
Tasa-arvo on aina tarkoittanut samanlaisten asioiden kohtelemista samalla tavalla samanlaisissa tilanteissa. Tasa-arvo ei tarkoita olennaisesti erilaisten asioiden kohtelemista samoina. Tasa-arvolla on historiassa yritetty perustella myös samaa palkkaa kaikille. Sitä kutsuttiin kommunismiksi ja sekin utopia epäonnistui surkeasti.
Lapsen ja yhteiskunnan kannalta kaikki erilaiset ihmisten keskenään muodostamat kombinaatiot eivät ole sama asia kuin normaali miehen ja naisen muodostama perhe, jota avioliitolla on läpi historian haluttu lujittaa. Avioliitto instituutiona on ollut olemassa nimenomaan miehen ja naisen välisenä liittona ennen ensimmäistäkään valtiota ja lakia. Sen tarkoitus on vahvistaa ainutlaatuinen kolmoisside isän, äidin ja lapsen välillä.[5] Vain miehen ja naisen liitosta voi syntyä lapsia ja siten seuraava sukupolvi. Lapselle ylivoimaisesti paras kasvuympäristö on saada kasvaa oman isänsä ja äitinsä kasvatettavana. Lain tulee hakea lapsen parasta aina kun se vain on mahdollista.
“Miksi kaksi ihmistä ei saisi rakastaa toisiaan? Miksi haluatte kieltää heiltä avioliiton?”
Mihin sukupuolineutraali avioliittolaki johtaa
Kuulostaa vakuuttavalta ja tätä kuulimme erityisen paljon nuorilta teineiltä, joita Pisa-mittaroitu peruskoululaitoksemme ei ole onnistunut opettamaan tämän syvällisempään ajatteluun, mutta yllättävän paljon myös aikuisilta, joita todellinen laadukas keskustelu asiasta ei ole tavoittanut.
Yllättävän harva on ehkä kertaakaan pysähtynyt miettimään mitä nuo kysymykset tarkoittavat ja vielä harvempi todella kannattaa ajatusta, että kaikki ryhmät, jotka vain rakastavat toisiaan, tulisi yhteiskunnassa tunnustaa avioliitoiksi. Useimmat hyväksyvät ikä-, lukumäärä- ja sukulaisuusrajoitukset avioliiton ehdoiksi rakkauden määrästä huolimatta. Yhteiskunta ei nykyäänkään estä ketään kahta ihmistä rakastamasta toisiaan. Yhteiskuntaa ei edes tule kiinnostaa kahden aikuisen ihmisen romanssi millään tavalla. Yhteiskunnan näkökulmasta avioliitto on vain lapsen kasvun parhaaksi ja turvaksi luotu instituutio, seuraavan vahvan ja terveen sukupolven kasvattamiseksi.
“Eihän se ole teiltä pois! Ei teitä pakoteta homoavioliittoon”
Mikäli yhteiskunta kaikkien instituutioidensa välityksellä julistaa, että isyydellä ja äitiydellä ei ole enää merkitystä, että riittävä määrä huolehtivia aikuisia ajaa täysin saman asian, sen varsinaiset vaikutukset yhteiskunnassa näkyvät seuraavien sukupolvien aikana. Avioliiton tarkoitus on ollut sitoa erityisesti perheen isä vastuullisesti huolehtimaan perheen äidistä ja lapsista. Isyyden merkityksen mitätöiminen tulee entisestään heikentämään yhä useampien miesten motivaatiota sitoutua perheeseensä. Isättömiä lapsia tulee olemaan enemmän kuin ennen. Sillä on vaikutusta koko yhteiskunnan kaikkiin jäseniin.
Lisäksi sadat dokumentoidut esimerkit maista, joissa sukupuolineutraali avioliitto on runnottu läpi, ovat osoittaneet lain todellisen tarkoituksen ja motivaation lakimuutoksen taustalla: Uudet normit pakotetaan kaikille, erityisesti viranomaisten, koulujen ja varhaiskasvatuksen kautta. Vapaus ilmaista julkisesti erilainen näkemys avioliitosta kielletään kokonaan, vaikka se tähän asti on ollut täysin sallittua muutosta ajaville itselleen. Kun näitä esimerkkejä esitetään perinteisen normaalin avioliittokäsityksen vastustajille, he yleensä täysin avoimesti toteavat, että “Niinhän sen pitääkin olla. Mitään ahdasmielisyyttä ei saa lapsille opettaa eikä edistää yhteiskunnassa”. He siis tunnustavat heti, että onhan se todellisuudessa meiltä aitoa avioliittokäsitystä kannattavilta pois, vaikka ovat juuri hetki sitten kirkkain silmin vedonneet, että “ei se ole keneltäkään pois”. He tuomitsevat nykyisen, ajattoman ja hyvin perustellun avioliittonäkemyksen ahdasmielisyydeksi ja haluavat kieltää sananvapauden näkemättä siinä mitään ongelmaa. Tämä kuvastaa kuinka syvässä ja huomaamattomassa itsepetoksessa näitä sateenkaarivasemmiston väitteitä toistelevat kansalaiset elävät.
“Homoseksuaalit strategit ovat vuosikymmenien ajan halveksineet avioliittoa sortavana patriarkaalisena instituutiona. Nyt he haluavat avioliitto-oikeuden samaa sukupuolta oleville pareille, koska sen avulla he voivat pakottaa ihmiset omaksumaan myönteisen asenteen homoseksuaaliseen elämäntapaan. Lastenlääkäri David van Gendin (2015) mukaan merkittävien homoaktivistien kannalta suurin kulttuurinen hyöty sukupuolineutraalista avioliittolaista on se, että kaikille lapsille täytyy lain seurauksena opettaa homoseksuaalisen käyttäytymisen olevan normaalia ja jopa suositeltavaa. Kaikki sukupuolineutraalia avioliittolakia järkiperusteilla tai omantunnonsyistä vastustavat henkilöt vaiennetaan käyttämällä syrjinnän kieltäviä lakeja”[6]
Se on lukuisilta lapsilta pois.
Samaa sukupuolta olevien avioliitto, johon hankitaan toisen vanhemman biologisia lapsia, poikkeuksetta erottaa lapsen joko äidistään tai isästään. Ulkoisen adoption kautta perheeseen tulleet lapset jäävät vaille perheessä olevaa isää tai äitiä. Kaksi äitiä ei voi koskaan olla lapselle isä, eikä kaksi isää voi olla lapselle äiti. Yhteiskunnan ei tule suosia tai luoda avioliittoon rinnastettavia rakenteita, jotka jo lähtökohtaisesti erottavat lapset isästään tai äidistään.
Isättömyyden vaikutuksesta lapsen kasvuun on vuosikymmenten sosiologisen tutkimuksen ainestot ja mikään sosiologisen tutkimukseen perustuva tosiasia ei ole yhtä vahvasti todistettu kuin se, että lapsen eristäminen isästään on lapsen kasvulle haitallista. Sama pätee myös äidittömyyteen, mutta tutkimus on kohdistunut isättömyyteen, joka on paljon yleisempää (6).
Tutkimuksiin viitatessamme törmäsimme vasemmistolaiseen taktiikkaan humanististen tieteiden alueella. Akatemia tuottaa sekä hyvin köykäisiä tutkimuksia, että erittäin vahvaan ja laajaan dataan perustuvia tutkimuksia. Silloin kun data ja kovat faktat ovat vasemmiston omaa agendaa vastaan, heillä on kova paine tuottaa lukumääräisesti yhä enemmän erittäin kevyitä, hyvin pieneen ja itse valittuun ryhmään perustuvia lähes mielipidekyselyyn verrattavissa olevia “tutkimuksia”, jotka kuitenkin läpäisevät vasemmistolaisten oman joukon vertaisarvioinnit.
Näitä ultrakevyitä tutkimuksia sitten tuodaan isoin otsikoin julkisuuteen, kun taas satojen tuhansien perheiden satunnaisotannalla tehdyistä tutkimuksista vaietaan. Kun kevyiden tutkimusten lukumäärä on jo niiden helpon tehtailunkin vuoksi paljon suurempi kuin laajojen todellisten tutkimusten, julkisuudessa synnytetään mielikuva siitä, että olisi olemassa jokin yleinen tieteellinen konsensus näiden kevyiden mielipidekyselyjen kannalla. Se on kuin vertaisi tonnin painoista kultakimpaletta muutamiin hippuihin. Asiaan perehtymätön yleisö ei tätä kuitenkaan huomaa ja toimittajat yleensä väittelytilanteessa kuittaavat asian toteamalla, että “onhan näitä tutkimuksia puolesta ja vastaan”, ikään kuin niitä olisi suunnilleen yhtä paljon ja yhtä vahvat todisteet molemmilla kannoilla.
Mark Regneruksen ja Paul Sullinsin tutkimukset ovat ehkä parhaiten tunnetut ja ylivoimaisesti laajimmat tutkimukset, joiden data osoittaa selvästi, että samaa sukupuolta olevien perheiden lapset voivat useilla mittareilla 2-4 kertaa huonommin kuin oman isän ja äidin kanssa kasvaneet lapset. Paul Sullinsin tutkimus käsitti yli 200 000 amerikkalaista satunnaisotannalla valittua perhettä.
“Yhteiskuntatieteen tutkimustulokset antavat aihetta uskoa, että lasten pahoinvointi tulee lain seurauksena lisääntymään. Yksi yhteiskuntatieteen kaikkein vahvimmin todistetuista tosiasioista on, että lapsen paras koti on biologisen äitinsä ja isänsä eheässä avioliitossa. Biologisen isänsä ja äitinsä kodissa kasvaneilla nuorilla aikuisilla on vähiten ongelmia ainakin seuraavilla ulottuvuuksilla: a) terveys, kuolleisuus ja itsemurhariski b) tunne-elämän terveys (ahdistuneisuus, masennus) c) huumeiden ja alkoholin käyttö d) rikollisuus ja pidätykset e) köyhyys f) koulutus ja työelämään osallistuminen g) seksuaalisen identiteetin kehitys, teiniraskaudet, avioliiton ulkopuoliset raskaudet, altistuminen seksuaaliselle hyväksikäytölle h) avioerojen määrä.
Miksi Suomen päättäjät olivat valmiit kovalla kiireellä purkamaan vuosituhantisen instituution, jonka tarkoituksena on sitoa äiti ja isä toisiinsa ja lapsiinsa? Miksi eliitti oli valmis purkamaan perustavanlaatuisen lapsen turvaksi rakennetun instituution ja muuttamaan sen aikuisten seksuaalisia mieltymyksiä palvelevaksi ja tiettyä elämäntapaa suosittelevaksi instituutioksi?” (7)
Kansanäänestys avioliittolaista?
Kampanjamme loppumetreille syyskuussa täytyi saada vielä jokin näkyvä tapahtuma, jolla saattaisimme ylittää myös uutiskynnyksen. Syysjuhlasta Jyväskylässä järjestön aktiiveille oli tulossa upea tapahtuma, mutta se ei todennäköisesti saisi mediassa tilaa. Ison joukon saaminen toreille poliittisen asian puolesta on Suomessa ollut perinteisesti haastavaa ja erityisen vaikeaa meille siitä teki tiukka aikataulu, median ja SETA-aktiivien mustamaalauskampanjat ja kannattajakuntamme jakautuminen maantieteellisesti pitkin koko Suomea. Realisteina mietimme miten saisimme tapahtumalle näyttävyyttä myös pienemmällä osallistujamäärällä.
Pariisista löytyi ratkaisu. Muistin La Manif Pour Tous -kuvakirjan näyttävistä kuvista nähneeni valtavan aito avioliitto -logolla varustetun pinkin lipun Pariisin tapahtumissa. Sen nimi oli “Le 600”. Nimi johtuu sen koosta: 600 m2! Se täytyi saada levitettyä Narinkkatorille ja Suurkirkon portaille Helsingissä. Uskoimme, että kuvat ja 100 000 rajaa lähestyvä kannattajamäärämme ylittäisivät uutiskynnyksen. Otimme yhteyttä Ludovineen ja saimme pian sovittua lipun lainaamisesta. Enää oli vain saatava lippu Suomeen ja aikaa oli noin viikko. Yllättäen kaikki logistiikkayhtiöt vuorotellen ilmoittivat, ettei ole mahdollista tällä aikataululla saada 80kg:n pakettia Suomeen kuin aikaisintaan seuraavan viikon tiistaiksi ja tapahtuman täytyi olla viikonloppuna. Lentorahtina ei voi lähettää yhtä 80kg:n pakettia ollenkaan, eikä 30x20m lippua voinut repiä pienemmiksi palasiksi.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lentää Pariisiin, vuokrata auto ja ajaa lippu Suomeen. Vaimoni Taijan kanssa lähdimme seuraavana päivänä matkaan, kävimme Ludovinen kanssa päivällisellä Pariisissa vaihtaen kuulumiset, kuvasimme tervehdysvideon Eiffel-tornin juurella La Manif Pour Tousilta Aito avioliitto -joukoille Jyväskylän juhlaan ja ajoimme 22 tunnissa Pariisista Tukholmaan lautalle ja sieltä Turusta aamulla Helsinkiin Narinkkatorille. Saimme ikimuistoiset kuvat valtavan lipun kanssa Helsingistä, Tampereelta ja Turusta. Suurkirkon portaille lipun levittäminen noin 10 minuutiksi sai jotkut tahot tolaltaan ja uutiskynnys ylittyi. Voitonriemu täytti mielen, kun Turusta lipun kanssa kotiin ajaessani kuulin, että 100 000 kannatusilmoitusta oli vihdoin täynnä. Kannatusilmoitusten keräys oli koko vapaaehtoisjoukon työvoitto ja yhä enemmän ihmisiä lähti mukaan kampanjaan sen edetessä ja kannatusten lisääntymistahti vain kiihtyi koko matkan kampanjan loppua kohti. Tiesimme, että satoja tuhansia kannatuksia jäi keräämättä, mutta tämä melkein 107 000 allekirjoitusta riitti todistamaan kaikille suomalaisille, että aidon avioliiton kannattajia on Suomessa niin valtava määrä, ettei mielipidettämme ole mahdollista ohittaa demokratiassa nyt eikä myöhemminkään.
Aloite on nyt luovutettu eduskuntaan ja käynyt läpi lähtekeskustelun. Se tulee aikanaan valiokuntakäsittelyyn ja voi edetä sieltä suureen saliin. Kaikille kansanedustajille on jaettu Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teorian ja tradition professorin, Tapio Puolimatkan kirja: “Yhteiskuntakoe lapsilla?”, jonka 180 sivua perehdyttää lukijansa tähän aiheeseen valistunutta päätöksentekoa varten. Tällä kertaa kansanedustajien tulee äänestää siitä, haluavatko he todella mitätöidä isyyden ja äitiyden Suomen lainsäädännössä.
Oikeudenmukaisin ja asianmukaisin tapa ratkaista tämä asia olisi sitova kansanäänestys, joka voitaisiin järjestää kevään 2017 kuntavaalien yhteydessä. Se edellyttäisi vain pienen muutoksen lakiin, jossa sukupuolineutraalin lain voimaantuloa siirrettäisiin kesäkuulle ja sen voimaantulo ratkaistaisiin tällä kansanäänestyksellä. Maamme poliittinen jakautuminen alkaa päätöksistä, joissa marssitaan saappailla kansalaisten enemmistön mielipiteen yli käyttämällä vasemmiston tuttuja suoran toiminnan menetelmiä: painostusta, viranomaisten häirintää, sovittujen prosessien ohittelua, punavihreän median ylivaltaa ja propagandaa, tunteisiin vetoavaa ja totuudesta harhaanjohtavaa retoriikkaa, sanojen uudelleen määrittelyä sekä vallattujen instituutioiden käyttöä oman agendan ajamiseen.
Seuraavat taistelut sateenkaarivasemmiston kulttuurimarxilaista agendaa vastaan käydään koulujen ja varhaiskasvatuksen piirissä. Lainsäädännöstä huolimatta, meillä on pysyvä, perustuslaillinen ja tasa-arvoinen oikeus kampanjoida oman avioliittokäsityksemme puolesta täysin samoin keinoin kuin SETA on yli 40 vuotta kampanjoinut oman käsityksensä puolesta. Me emme tätä kulttuurisotaa aloittaneet, mutta kun meidät on siihen nyt vedetty mukaan, niin me käymme sen ja lopulta voitamme sen!
Lähteet:
Hamilo, Marko (2015) Punavihreä kupla. Perussuomalaiset ja media. Helsinki: Suomen Perusta -ajatuspaja
Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: Oikeus isään ja äitiin. Ryttylä: Suunta-kirjat
Yle uutiset (10.6.2014)
https://yle.fi/uutiset/avioliittolain_uudistaminen_jakaa_voimakkaasti_suomalaisia/7288786
Yle uutiset (25.6.2014)
https://yle.fi/uutiset/lakivaliokunta_hylkasi_sukupuolineutraalin_avioliittolain/7318743
Iltalehti pääkirjoitus (28.11.2014)
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2014112818874189_pk.shtml
Popenoe, David (2009) Families without fathers. Fathers, marriage and children in american society. London: Transaction Publishers
Puolimatka, Tapio (2016) Yhteiskuntakoe lapsilla? Tehdäänkö Suomen lapsista sukupuolineutraalin avioliittokokeen koekaniineja? Helsinki : Kuva ja Sana
[1] Hamilo 2015
[2] Puolimatka 2014, s 23.
[3] Puolimatka 2014, 24–25.
[4] Yle uutiset 10.6.2014
[5] Popenoe 2009
[6] Puolimatka 2016, s. 170.