Osmo Soininvaara kirjoittaa blogikirjoituksensa (21.4.2019) kommenttiosiossa kriittisen kommentin (ks. alla kuvankaappaus) liittyen Suomen Perustan julkaisemaan tutkimukseen Irakissa ja Somaliassa syntyneiden julkisen talouden elinkaarivaikutuksista (ks. myös koko tutkimusteksti).
Käyn alla olevassa tekstissä Soininvaaran kriittisen kommentin läpi kohta kohdalta ja osoitan, että Soininvaaran kommentit Suomen Perustan tutkimuksesta eivät pidä paikkaansa. Olen jakanut vastauksen 4 osaan. Esitän kunkin vastauksen osan aluksi lyhyesti muutamalla virkkeellä ja sen jälkeen esitän vastauksille tarkemmat perustelut.
1.osa Soininvaaran kriittisestä kommentista: ”Tuosta “tutkimuksesta” ei käy ilmi lainkaan, miten se on laskettu. […]”
1.Vastaus Soininvaaralle: Elinkaarivaikutusten mallinnus on esitetty yksityiskohtaisesti. Tutustumisen siihen, miten elinkaarivaikutukset on laskettu, voi aloittaa esimerkiksi lukemalla elinkaarivaikutukia käsittelevän tutkimustekstin abstraktin (s. 2–3).
1.1 Lyhyesti tutkimuksen abstraktista. Abstraktissa sanotaan muun muassa, että uusien maahanmuuttajien elinkaarivaikutusten ehdolliset todennäköisyysjakaumat määritetään luvussa 2. Lisäksi siinä sanotaan, että elinkaarivaikutukset koostuvat 7 komponentista.
Näiden komponenttien mallinnus käydään luku luvulta läpi sivuilla 56–400. Luvun 2 lisäksi luvussa 9 esitetään, miten elinkaarivaikutusten komponenttien ennusteista saadaan laskettua elinkaarivaikutusten ennusteet. Mielestäni jokaisen komponentin mallinnus on käyty varsin yksityiskohtaisesti läpi, joten Soininvaara voisi tarkentaa, miksi hän kirjoittaa, että ”[…] ei käy ilmi lainkaan, miten se on laskettu”.
1.2 Elinkaarivaikutusten ennusteet ovat uskottavia ja realistisia kolmesta syystä. Tutkimustekstin abstraktissa (s. 2) esitetään, että elinkaarivaikutusten komponenttien mallinnuksen on täytettävä kolme ehtoa, jotta niistä voidaan muodostaa uskottavat ja realistiset elinkaariennusteet:
- Mallien pohjalta tehdyt ennusteet toistavat alkuperäisen havaintoaineiston.
- Malleissa huomioidaan otanta-asetelman havaintoaineistoihin (paneeliaineistoja) tuottamat riippuvuudet. Paneeliaineistot mahdollistavat myös nk. havaitsemattoman heterogeenisuuden huomioonottamisen ”uusia” tilastoyksiköitä (henkilöt, maassaolovuodet, maahanmuuttovuodet ja kalenteri-vuodet) koskevissa ennusteissa.
- Malleissa huomioidaan erityisesti tärkeimmät aikaan liittyvät vaikutukset. Aikaan liittyviä vaikutuksia ovat ikään, maahanmuuttoikään, maassaoloaikaan, maassaolovuoteen ja kalenterivuoteen liittyvät vaikutukset.
1.3 Erityisesti nuorten ja työikäisten nettovaikutuksia sekä palkkasummia koskevat alkuperäiset havaintoaineistot ovat peräisin laajoista rekisteriaineistoista. Elinkaarivaikutukset muodostuvat 7 komponentista. Kaksi tärkeintä näistä ovat 15–62-vuotiaiden julkisen talouden nettovaikutukset sekä 18–62-vuotiaiden palkkasummat, sillä suurimmat erot elinkaarivaikutuksissa henkilöiden välille muodostuvat niistä.
Tutkimusprojektin I osa on käytännössä aineistonkuvaus työikäisten 20–62-vuotiaiden nettovaikutuksille. Siinä käydään läpi, kuinka nettovaikutukset muodostetaan lähinnä Tilastokeskuksen ja THL:n henkilövuosittaisista rekisteriaineistoista. Tutkimusprojektin nyt ilmestyneessä II osassa käydään vielä sivuilla 129–131 läpi, miten nuorten ja työikäisten nettovaikutusten havaintoaineisto poikkeaa hieman tutkimusprojektin I osassa esitetystä.
Palkkasummien mallinnusta käsittelevässä luvussa 5 esitetään, miten palkkasummien havaintoaineisto muodostetaan lakisääteisiä eläkemaksuja koskevista Tilastokeskuksen henkilövuositasoisista rekisteritiedoista.
1.4 Niin kutsutuilla posterioriennustetarkistuksilla varmistetaan, että mallien pohjalta tehdyt ennusteet toistavat alkuperäisen havaintoaineiston. Sekä työikäisten nettovaikutusten mallinnuksen että palkkasummien mallinnuksen yhteydessä varmistetaan, että niitä koskevat laaditut mallit toistavat alkuperäisen havaintoaineiston eli yllä mainitut rekisteriaineistoihin perustuvat havaintoaineistot (vrt. yllä uskottavuuden 1. kriteeri). Tämä varmistus esitetään lukujen lopussa niin kutsuttuina posterioriennustetarkistuksina. Samalla varmistetaan, että mallit vastaavat alkuperäisiä havaintoaineistoja myös iän, maassaoloajan ja maahanmuuttovuoden mukaan (vrt. yllä uskottavuuden 3. kriteeri).
2.osa Soininvaaran kriittisestä kommentista: ”[…] Mikä on oletettu irakilaisen työllistymisasteeksi sen jälkeen, kun he ovat olleet maassa 10 20 tai 30 vuotta. Näistähän ei ole kokemusta. Somaleista sen sijaan on. Somalien osalta työllisyysasteet 20 vuotta maassa olleilla ovat olennaisesti parempia kuin vasta tulleilla. Ilmeisesti on oletettu, että irakilaiset ovat työttömiä koko ikänsä, koska pakolaiskeskuksissa asuessaan he eivät ole käyneet töissä. […]”
2.Vastaus Soininvaaralle: Tutkimuksen (nolla)palkkasummat perustuvat Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin. Irakissa ja Somaliassa syntyneiden nollapalkkasummat, työllisyys ja työtulot jäävät pieniksi pitkänkin maassaoloajan jälkeen. Elinkaarivaikutusennusteissa käytetyt palkkasummamallit toistavat alkuperäisen aineiston maassaoloajan mukaan.
Toisin kuin Soininvaara esittää, todellisuudessa Suomessa yli 20 vuotta asuneista ja Irakissa syntyneistä maahanmuuttajista on olemassa muun muassa työllisyyttä, työtuloja ja saatuja tulonsiirtoja koskevia rekisteritietoja. Näitä tietoja käytetään Suomen Perustan tutkimuksessa elinkaarivaikutuslaskelmien pohjana.
2.1 Nollapalkkasummien osuudet ovat suuria vielä 20 vuoden maassaoloajan jälkeen. Kuten kirjoitin edellä, elinkaarivaikutukset lasketaan 7 komponentista. Eräs näistä komponenteista ovat henkilöiden kalenterivuosittaiset palkkasummat, joiden mallinnus esitetään tutkimustekstin luvussa 5.2 (s. 243–247).
Palkkasummaennusteita käytetään elinkaarivaikutuslaskelmissa sen ennustamiseen, mitkä ovat maksetut sosiaalivakuutusmaksut sekä millaisia henkilöitä koskevat työeläkekertymät ovat (ks. tarkemmin luvut 6 ja 9.4.3). Pelkkä työllisyys olisi liian tarkka mittari näiden ennustamiseen, sillä se ei vielä kerro (paljoakaan) henkilöiden palkoista ja siten heitä koskevista sosiaalivakuutusmaksuista.
Joka tapauksessa havaintoaineistoon ja palkkasummamalleihin sisältyvät havainnot ja ennusteet nollapalkkasummista. Nollapalkkasumma tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole saanut lainkaan palkkaa kokonaisen kalenterivuoden aikana.
Nollapalkkasummien havainnot ja ennusteet maassaoloajan mukaan. Alla kuviossa 1 on esitetty nollapalkkasummien osuudet Irakissa syntyneille 18–62-vuotiaille maahanmuuttajille vuosina 2005–2014. Nämä Irakissa syntyneet ovat muuttanee Suomeen vuonna 1992 tai myöhemmin.
Irakissa syntyneiden osalta valitsin mallinnusaineistoon vuonna 1992 tai myöhemmin muuttaneet, sillä ennen vuotta 1992 Suomeen muuttaneiden palkkasummien kehitys on ollut paljon positiivisempaa kuin myöhemmin muuttaneiden. Tämä saattaa johtua siitä, että varsinkin 1980-luvulla Suomeen muuttaneet irakilaiset ovat muuttaneet muista kuin humanitaarisista syistä. (ks. tutkimustekstin s. 288).
(Ennen vuotta 1992 muuttaneiden eli paremmin pärjänneiden irakilaisten sisällyttäminen palkkasummamalleihin esti käytännössä niiden konvergoitumisen kokeiltaessa, vaikka maahanmuuttovuosiluokan vaikutus olisi huomioitu. Nuorten ja työikäisten nettovaikutusmalleissa vastaavaa ongelmaa ei ollut).
Alla kuvion 1 pystyakselilla on nolkkapalkkojen osuus väestöstä, ja vaaka-akselilla on maassaoloaika vuosina. Kuvioon on merkitty sekä rekisteriaineistoon perustuvat havainnot että elinkaariennusteissa käytetyn palkkasummamallin tuottamat ”posterioriennusteet”. Tutkimustekstissä (s. 309) kuviota käytetään sen varmistamiseksi, että käytetty palkkasummamalli toistaa alkuperäisen havaintoaineiston.
Kuvion 1 perusteella niiden Irakissa syntyneiden maahanmuuttajien osuus — jotka eivät saa lainkaan palkkaa vuoden aikana — on noin 90 %:ia maahanmuuttovuonna. Tämä osuus laskee nopeasti noin 65 %:iin, mutta sen jälkeen osuus vaikuttaa jäävän noin 70 %:iin. Toisin sanoen vielä 20 vuoden maassaoloajan jälkeenkin noin 70 %:ia Irakissa syntyneistä ei saa lainkaan palkkaa.
Alla kuviossa 2 on esitetty vielä nollapalkkasummien osuudet Somaliassa syntyneille — samoin perustein kuin yllä kuviossa 1 Irakissa syntyneille. Somaliassa syntyneiden osalta valitsin palkkasumma-aineistoon vuonna 1993 tai sen jälkeen Suomeen muuttaneet, sillä ennen vuotta 1993 ovat pärjänneet Suomessa esimerkiksi havaittujen julkisen talouden nettovaikutusten kehityksen perusteella paljon paremmin kuin myöhemmin muuttaneet (ks. tutkimustekstin s. 217).
Myös Somaliassa syntyneillä nollapalkkasummien osuus laskee nopeasti ensimmäisten 6 maassaolovuoden jälkeen noin 60 %:iin, mutta vaikuttaa kuvion 2 perusteella jäävän suunnilleen tälle tasolle.
Kuvion 1 ja 2 osalta on huomioitava, että niissä ei esitetä maassaoloajan marginaalivaikutusta nollapalkkasummiin. Nollapalkkasummien osuuteen vaikuttaa nimittäin myös ikä. Koska Irakissa ja Somaliassa syntyneet muuttavat Suomeen keskimäärin nuorina, nollapalkkasummien osuuden aleneminen johtuu maassaoloajan vaikutuksen lisäksi myös ikään liittyvistä vaikutuksista. Ikään liittyvät vaikutukset on toki huomioitu itse palkkasummamalleissa.
2.2. Työllisyys ja työtulot pieniä 15 maassaolovuoden jälkeen. Edellä esitetyt nollapalkkasummien osuudet eivät vastaa täysin ”ei-työllisyyttä”: 1 — työllisyysaste. Eli nolkkapalkkasummista ei saada laskettua suoraan työllisyysasteita, koska henkilöllä on nollapalkkasumma vain, jos hän ei ole ollut lainkaan töissä koko vuonna (osa ei-työllisistä on voinut olla esimerkiksi osan vuodesta töissä).
Joka tapauksessa Matti Sarvimäki esittää Pohjoismaiden ministerineuvoston tutkimusartikkelikokoelmassa (s. 104) eri maahanmuuttajaryhmien työllisyysasteet verrattuna Suomessa syntyneeseen kantaväestöön maassaoloajan mukaan — niin että ikään liittyvät väestöjen väliset erot otetaan huomioon.
Työllisyys. Alla oleva taulukko työllisyyseroista löytyy Suomen Perustan tutkimuksen sivulta 589, ja se on lainattu suoraan viitatusta Sarvimäen tutkimuksesta. Kuten taulukosta käy ilmi, Irakissa ja Somaliassa syntyneillä miehillä ja naisilla työllisyysasteiden erot verrattuna kantaväestöön ovat todella suuria vielä 15 maassaolovuoden jälkeen: Miehillä erot ovat noin 50 %-yksikköä, ja naisilla erot ovat noin 65 %-yksikköä.
Vaikka edellä esitetyt nollapalkkasummien osuudet eivät ole ”ikävakioituja” (ja vastaa täysin työllisyyttä), niin Sarvimäen esittämissä työllisyysaste-eroissa toistuu Irakin ja Somalian osalla samanlainen kehitys maassaoloajan suhteen. Työllisyysaste-ero pienenee verrattuna kantaväestöön suunnilleen 5 ensimmäisen maassaolovuoden ajan — mutta työllisyyserot jäävät sen jälkeen suunnilleen samalle, korkealle tasolleen.
Työtulot. Sarvimäki esittää Pohjoismaiden ministerineuvoston tutkimusartikkelikokoelman Suomea koskevassa osuudessa myös ikävakioidut työtulojen osuudet verrattuna Suomessa syntyneeseen kantaväestöön (s. 108). Työtulot koostuvat palkka- ja yrittäjätuloista.
Alla oleva taulukko löytyy Suomen Perustan tutkimustekstin sivulta 590, ja se on lainattu Sarvimäen viitatusta tutkimuksesta (s. 108). Kuten taulukon tuloksista käy ilmi, Irakissa ja Somaliassa syntyneiden työtulot jäävät pieniksi Suomessa syntyneeseen kantaväestöön verrattuna 15 maassaolovuoden jälkeen.
Miehillä työtulot ovat 15 maassaolovuoden jälkeen 21 %:ia (Irak) ja 31 %:ia (Somalia) kantaväestön työtuloista. Naisilla työtulot jäävät vieläkin pienemmiksi. Työtulojen osuus verrattuna kantaväestöön ei vaikuta kasvavan (kuin hyvin vähän) 10 maassaolovuoden jälkeen — kun verrataan työtulojen osuuksia 10 ja 15 maassaolovuoden välillä.
2.3 Havainnot ovat samanlaisia myös Norjassa ja Tanskassa: työllisyysaste-ero pienenee aluksi, mutta jää suureksi verrattuna kantaväestöön. Edellä mainitusta ja viitatusta Pohjoismaiden ministerineuvoston tutkimusartikkelikokoelmasta löytyvät Sarvimäen esittämiä tuloksia pitkälti vastaavat rekisteriaineistoihin perustuvat tulokset Norjaa ja Tanskaa koskien. Nämä tulokset koskevat tosin yhteensä kaikkia pakolaisina (humanitaarisina maahanmuuttajina) Tanskaan ja Norjaan muuttaneita, eikä eritellen vain Irakissa ja Somaliassa syntyneitä koskien.
Joka tapauksessa tulos näistä maista on, että pakolaisten työllisyys paranee kantaväestöön nähdän noin 8–10 maassaolovuoteen, minkä jälkeen ero kantaväestöön ei enää pienene, vaan jopa alkaa kasvamaan. Näin ollen erot työllisyysasteissa jäävät kymmenien prosenttiyksikköjen suuruisiksi verrattuna tanskalaisiin ja norjalaisiin kantaväestöihin.
Norja. Alla olevassa kuviossa on esitetty työllisyyden (työ pääasiallisena tulonlähteenä) ero verrattuna Norjassa syntyneeseen kantaväestöön (alkuperäinen lähde, s. 32; esitetty Perustan tutkimustekstin s. 595). Kuviosta selviää, että pakolaismiehillä työllisyysaste-ero pienenee noin 20 %-yksikköön hieman yli 5 maassaolovuoden jälkeen, mutta kasvaa sen jälkeen noin 30 %-yksikköön. Naisilla ero pienee noin 30 %-yksikköön ja jää sille tasolle.
Tanska. Alla olevassa taulukossa on esitetty työllisyysaste-erot Tanskaa koskien (alkuperäinen lähde, s. 75; esitetty Perustan tutkimustekstin s. 600).
Alla olevassa taulukossa on esitetty vielä vuosittaisten palkkatulojen ero Tanskassa syntyneeseen kantaväestöön tuhansina Tanskan kruunuina (alkuperäinen lähde, s. 77; esitetty Perustan tutkimustekstin s. 601).
Ensimmäisen ja toisen muuttokohortin miehiä koskevien tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka erinäiset taustatekijät huomioitaisiin, humanitaaristen maahanmuuttajien ero vuosittaisissa palkkatuloissa verrattuna kantaväestöön pienenee noin 5–10 maassaolovuoteen asti, mutta sen jälkeen ero jälleen kasvaa.
Naisilla puolestaan palkkatuloeroissa ei vaikuta juuri tapahtuvan kehitystä maassaoloajan suhteen. Ero kantaväestöön on kaikissa muuttokohorteissa ja maassaoloajan luokissa noin -170:n ja -190:n (tuhannen) Tanskan kruunun välillä (eli noin 23 000 ja 26 000 euron välillä).
3.osa Soininvaaran kriittisestä kommentista: ”Ilmeisesti on oletettu, että irakilaiset ovat työttömiä koko ikänsä, koska pakolaiskeskuksissa asuessaan he eivät ole käyneet töissä. Siis tältäkin osin silkkaa roskaa, koska mitään havaintoja tulevasta työllisyysasteesta ei edes voi olla.”
3.Vastaus Soininvaaralle: (Nolla)palkkasummia koskevat ennusteet noudattavat havaintoaineiston tarjoamaa informaatiota — jota on yli 20 maassaolovuoteen asti. Ennusteisiin liittyviä epävarmuuksia kuvataan todennäköisyysjakaumilla. Elinkaariennusteissa epävarmuudet perustuvat havaintoaineistoon, mutta esimerkiksi tulevaisuuteen liittyviä lisäepävarmuuksia voidaan liittää helposti ennusteisiin.
3.1 (Nolla)palkkasummia koskevat ennusteet noudattavat havaintoaineiston tarjoamaa informaatiota — jota on yli 20 maassaolovuoteen asti. Tämä osoitettiin edellä kohdassa 2.1, jossa esitetyissä kuvioissa verrataan havaittuja nollapalkkasummien osuuksia elinkaariennusteissa käytettyjen mallien ennustamiin osuuksiin maassaoloajan mukaan. Kuvioiden perusteella Tilastokeskuksen rekisteriaineistoon perustuvat havainnot ja ”posterioriennusteet” vastaavat hyvin toisiaan.
3.2 Ennusteisiin liittyviä epävarmuuksia kuvataan todennäköisyysjakaumilla. Suomen Perustan tutkimuksen elinkaarivaikutusten ennusteet uusille maahanmuuttajille eivät ole deterministisiä, vaan ennusteisiin liittyviä epävarmuuksia kuvataan todennäköisyysjakaumilla. Elinkaariennusteet ovat ehdollisia todennäköisyysjakaumia, jotka on muodostettu, kuten tutkimuksen luvussa 2 esitetään
Mikäli tulevaisuuteen sijoittuvien ennusteiden laatimisen kriteerinä olisi varma tieto tulevasta kehityksestä, käytännössä mitään ennusteita ei voitaisi tehdä. Varman tiedon lisäksi toinen äärimmäinen näkemys elinkaariennusteisiin olisi se, että todettaisiin ennusteisiin liittyvien epävarmuuksien olevan niin suuria, että niitä ei voida yksinkertaisesti laatia. Todennäköisyyslaskenta ja todennäköisyysjakaumien käyttäminen ennusteissa tarjoaa matemaattisen välineen käsitellä (ennusteisiin) liittyviä epävarmuuksia niin, että voidaan välttyä mainituilta äärimmäisiltä näkemyksiltä. (ks. tähän kappaleeseen liittyen tutkimustekstin s. 38(loppu)–s. 41) .
Se, miten epävarmuuksien käsittely todennäköisyysjakaumien avulla on tehty elinkaarivaikutustutkimuksessa, on käsitelty mainituissa luvuissa 2.3.3. ja 2.3.4. Näiden lukujen lisäksi havaintoaineiston informaation ja havaintoaineiston ulkopuolisen informaation yhdistämistä elinkaariennusteissa käsitellään luvussa 12.3. Luvussa 12 käsitellään potentiaalisten uusien maahanmuuttajien valintaa Suomeen soveltamalla päätöksentekoteoriaa elinkaariennusteiden tuloksiin.
3.3 Elinkaariennusteissa epävarmuudet perustuvat havaintoaineistoon, mutta esimerkiksi tulevaisuuteen liittyviä lisäepävarmuuksia voidaan liittää helposti ennusteisiin. Tutkimustekstin luvussa 2.3.3 on esitetty, mitkä epävarmuustekijät elinkaariennusteisiin sisältyvät havaintoaineiston perusteella. Luvussa 2.3.4 on puolestaan käsitelty sitä, miten havaintoaineiston ulkopuoliset epävarmuustekijät — kuten tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus — saadaan sisällytettyä elinkaariennusteisiin.
Saman voi ilmaista myös niin (käytetyllä todennäköisyyden määritelmällä, ks. luku 2.3.1), että elinkaariennusteet muodostuvat havaintoaineiston tarjoamasta informaatiosta sekä mahdollisesta havaintoaineiston ulkopuolisesta informaatiosta. Elinkaariennusteiden todennäköisyysjakaumat täten summaavat kaiken informaation ennusteisiin liittyen.
Nollapalkkasummien ennusteet elinkaariennusteissa. Elinkaariennusteissa nollapalkkasummien ennusteet perustuvat havaintoaineiston tarjoamaan informaatioon. Edellä esitetyissä kuvioissa on todennettu, että nollapalkkasummien ennusteiden odotusarvot (tai oikeastaan niiden estimaatit) maassaoloajan mukaan vastaavat havaittuja nollapalkkasummien osuuksia havaintoaineistossa — saatavilla olevaan hieman yli 20 maassaolovuoteen asti.
Elinkaariennusteissa maassaoloajan vaikutus nollapalkkasummiin on rajoitettu 21 maassaolovuoteen — mihin asti myös havaintoaineistoa on olemassa. Tämä tarkoittaa sitä, että maassaoloajan vaikutus 21 maassaolovuoden jälkeen ei enää muutu siitä, mitä se on 21:ntenä maassaolovuonna. Tämä johtuu siitä, että maassaoloaika ei havaintoaineiston perusteella näytä vaikuttavan nollapalkkasummiin (joka likimain vastaa ei-työllisyyttä) enää noin 5–10 maassaolovuoden jälkeen (ks. tulokset edellä sekä tutkimustekstin s. 410).
Havaintoaineiston ulkopuolinen informaatio nollapalkkasummien (ja elinkaarivaikutusten ennusteissa). Suomen Perustan tutkimuksessa elinkaariennusteisiin voidaan kuitenkin lisätä havaintoaineiston ulkopuolista informaatiota (epävarmuuksia) suhteellisen helposti, kuten edellä esitettiin.
Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli elinkaariennusteiden laatijalla olisi sellaista havaintoaineiston ulkopuolista informaatiota, joka kertoo, että nollapalkkasummien todennäköisyydet poikkeavat havaintoaineistosta lasketuista todennäköisyyksistä, tämä informaatio voidaan liittää nollapalkkasummien osalta elinkaariennusteisiin. Elinkaariennusteen laatijalla voi olla esimerkiksi sellaista informaatiota, että maassaoloaika vaikuttaakin positiivisesti (tai negatiivisesti) työllisyyteen. Tämän informaation vaikutuksen suuruudesta ei tarvitse olla varmaa tietoa, vaan siihen liittyvää epävarmuuttaa voidaan kuvata jollakin todennäköisyysjakaumalla.
Edelliseen kappaleeseen on vielä huomautettava, että sellaiset lauseet kuten: ”Jos (ja vain jos) maahanmuuttajat työllistyvät, he pärjäävät hyvin.”, eivät vielä tarjoa itsessään minkäänlaista havaintoaineiston ulkopuolista informaatiota, kuinka erilaisten maahanmuuttajaryhmien työllistyminen poikkeaisi tulevaisuudessa tähän mennessä havaitusta. Olen käsitellyt esitetyn lauseen tyyppisiä tautologioita aiemman kirjoituksen kohdassa 6.1. Ylipäätään tuon tekstin kohdassa 6 selostetaan hieman tarkemmin yllä esitettyjä asioita (täsmällisimmät esitykset löytyvät toki varsinaisesta tutkimustekstistä).
4.osa Soininvaaran kriittisestä kommentista: ”Tekstistä ei oikein käy ilmi, mitkä verot on otettu huomioon, mutta sanamuoto viittaa siihen, että pääosa veroista – siis välilliset veropt – on jätetty huomiotta. Jos näin on, ollaan jo tietoisen valehtelun puolella. Sitä ei voi panna enää tutkijan osaamattomuuden nimiin, koska niin osaamattomia ei edes Suomen perustassa olla.”
4.Vastaus Soininvaaralle: Välilliset verot sisältyvät mukaan tutkimukseen. Nuorten ja työikäisten nettovaikutusten mallinnusta käsittelevässä luvussa esitetään käytetty havaintoaineisto, kuten jo edellä kirjoitin. Jo pelkästään tutkimustekstin sisällysluetteloa tarkastelemalla (s. 6) selviää, että: ”Havaintoaineisto on kuvattu kattavasti toteutuneita nettovaikutuksia käsittelevässä tutkimusprojektin I osassa”.
Tutkimusprojektin I osan sisällysluetteloon tutustumalla huomaa, että välillisten verojen laskeminen on esitetty luvussa 6.2.4. Ne on laskettu Jäntin (2009) esimerkin mukaan Tilastokeskuksen rekisteriaineistojen käytettävissä olevia tuloja koskevia tietoja soveltamalla niin, että pienempituloiset maksavat suuremman osan tuloistaan välillisiä veroja.
Tutkimusprojekstin I osan liitteessä 2 on esitetty kaikki tutkimusprojektiin rekisteritietoina sisältyvät suorat tulonsiirrot: sekä maksetut verot ja veronluonteiset maksut että saadut tulonsiirrot.