Välimeren ylittävä siirtolaisuus on saavuttanut jo kansainvaelluksen mittasuhteet. Euroopan maat ovat ongelmissa satojen tuhansien siirtolaisten majoittamisen kanssa ja siirtolaisista aiheutuvat taloudelliset kulut ovat päätä huimaavia, jo muutenkin taloudellisten ongelmien kanssa kamppaileville valtioille. Siirtolaisuudella on myös taloudellisia kysymyksiä pitkäkantoisempia vaikutuksia, joita teologian tohtori Juha Ahvio käsittelee kirjassaan Eurooppa ja Suomi islamisoituvat (Kuva ja sana 2015).
Niin sanottua Eurabia-kirjallisuutta, jossa kuvataan Euroopan islamisoitumista, on ilmestynyt kansainvälisesti runsaasti. Yhdysvaltalainen Robert Spencer on yksi tunnetuimmista aihetta teoksissaan käsitelleistä tutkijoista ja fiktion puolelta tunnetuimpia viimeaikaisia teoksia on ranskalaisen Michel Houellebecqin Charlie Hebdo -iskun alla ilmestynyt Soumission (alistuminen), joka kuvaa Ranskan islamisoitumista lähitulevaisuudessa.
Ahvion kirja on harvoja suomalaisia aihetta käsitteleviä teoksia ja tuo esiin tärkeitä tietoja käynnissä olevasta väestönvaihdoksesta.
Väestönvaihdos etenee
Teoksessa käydään läpi islamilaisen väestön määriä eri Euroopan maissa. Euroopassa eniten islamilaisia asuu Ranskassa, jossa asuvat 6,5 miljoonaa muslimia muodostavat noin kymmenen prosenttia maan väestöstä. Islamilaisten osuus väestöstä on Britanniassa, Alankomaissa, Belgiassa, Ruotsissa ja Saksassa noin 5-6 prosenttia. Suomessa islamilaisten osuuden väestöstä todetaan liikkuvan vasta prosentin luokassa.
Ovatko nämä sitten huolestuttavia lukuja?
Ahvio muistuttaa, että väestön uusiutumisraja on 2,1 lasta naista kohden ja että Euroopassa luku on tällä hetkellä 1,52. Suomessa syntyy 1,8 lasta naista kohden kun taas Ahvio nostaa esiin Suomessa asuvan somalinaisen synnyttävän keskimäärin 4,2 lasta.
Suomen väestönkasvu onkin jo hyvän aikaa perustunut vieraskielisen väestön kasvuun. Tänä vuonna ollaan ensimmäistä kertaa päädytty tilanteeseen, jossa ihmisiä on kuollut enemmän kuin syntynyt ja alkuvuoden aikana tapahtunut väestönkasvu on perustunut yksin maahanmuuttoon.
Kun eurooppalaisten alhaisen syntyvyyden lisäksi maahanmuutto islamilaisista maista kiihtyy jatkuvasti, on todellinen väestönvaihdos käynnissä.
Epäonnistunut integraatio
Islamilaisten määrät kasvavat vauhdilla Euroopassa, mutta miten väestön integraatio on onnistunut?
Ahvio esittelee teoksessaan useita eurooppalaisia kyselytutkimuksia, joiden tulokset ovat karuja. Esimerkiksi Belgiassa Gazet van Antwepen -lehden vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan 60 prosenttia musliminuorista uskoo, ettei tule koskaan integroitumaan yhteiskuntaan ja 42 prosenttia koki olevansa ulkomaalainen.
Alankomaissa taas NCRV -televisioyhtiön vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan 73 prosenttia muslimeista piti Syyrian taisteluihin lähteneitä taistelijoita sankareina. Ahvio viittaa myös ranskalaisen Fondapol-ajatuspajan vuonna 2014 teettämään tutkimukseen, joka osoitti Ranskassa asuvien islamilaisten olevan taipuvaisempia kannattamaan antisemitismiä ajatuksia kuin muu väestö.
Myös islaminuskoisen väestön alueellinen keskittyminen on haitannut integraatiota ja islamilaiset yhteisöt muodostavat monin paikoin omat muusta yhteiskunnasta irralliset rinnakkaisyhteiskuntansa. Ahvio nostaa esiin, että esimerkiksi Alankomaissa Amsterdamin ja Rotterdamin ja Belgiassa Brysselin asukkaista neljännes on muslimeja.
Kalifaatti vai sisällissota?
Eurabia-ajattelun mukaan väestöllisen kehityksen nähdään usein johtavan siihen, että islam ottaa vallan ja vääräuskoisista tulee ”dhimmejä”, jotka elävät rajoitetuimmin oikeuksin, kuten kristityt monissa muslimimaissa tällä hetkellä.
Ellei maahanmuuttoa ja eurooppalaisten syntyvyyden vähenemistä saada kuriin, jäävät kantaväestöt pikkuhiljaa tulijoiden jalkoihin. Tulevaisuuden Eurooppa tuskin kuitenkaan tulee olemaan yhtenäinen islamilainen kalifaatti, sillä myös islamin sisällä on erilaisia suuntauksia ja Eurooppaan suuntautuva siirtolaisuus tuo ylipäätään monia eri uskontoja ja kulttuureja edustavia ihmisiä uuteen monikulttuuriseen Eurooppaan.
Jo nyt käydään monikulttuurisuuden hengessä keskustelua kristillisten perinteiden karsimisesta eri yhteiskunnan aloilla, jotta eri uskontoja edustavat maahanmuuttajat eivät kokisi uskonnollisia tunteitaan loukatuiksi. Lähitulevaisuudessa esimerkiksi kysymys koululaitoksen eriyttämisestä voi nousta ajankohtaiseksi, sillä liberaaleja arvoja korostavat opetussuunnitelmat tuskin miellyttävät muslimien enemmistöä, jotka ovat jo onnistuneet saamaan kulttuuriin vedoten itselleen julkiselta sektorilta esimerkiksi eriytettyjä muslimien uimahallivuoroja.
Monikulttuurisuuden lisääntyessä ihmisten luottamus toisiaan kohtaan vähenee ja etniset ja uskonnolliset ristiriidat tulevat nousemaan päivittäisiksi ongelmakysymyksiksi. Yhteiskuntien hajotessa kauhuskenaario tulevaisuuden monikulttuuriselle Euroopalle voisi olla islamilaisen kalifaatin sijasta ennemminkin Syyrian kaltainen tilanne, jossa lukuisat eri uskonnolliset suuntaukset ja etniset ryhmät taistelevat toisiaan vastaan.
Ylipäätään kysymys eri uskonnollisten ja etnisten ryhmien integraatiosta on hankala. Jos islamilaisessa maailmassa ei sunnilaisia ja shiialaisia ole onnistuttu integroida toimimaan samoissa yhteiskunnissa, niin mikä on todennäköisyys sunnien, shiialaisten ja kristittyjen rauhaisaan yhteiseloon Euroopassa?
Simo Grönroos
Juha Ahvio: Eurooppa ja Suomi islamisoituvat. Tiedä tosiasiat islamistiterrorismista ja islamilaisesta maahamuutosta, Kuva ja sana 2015.