Näkökulma

flag

Maahanmuutto ja Suomen tulevaisuus

Kirjoitus on julkaistu alunperin suomalaisten ajatuspajojen Agendan, Kalevi Sorsa -säätiön, Suomen Perustan, Toivon, Vasemmistofoorumin ja Vision yhteisteoksessa Seitsemän näkymää Suomelle – ajatuspajojen tulevaisuusvisioita.

Kansallisvaltio vai monikulttuurinen yhteiskunta?

Suomen juhliessa satavuotista itsenäisyyttään, on maan väestöllinen kehitys huolestuttava. Kotimaisia kieliä puhuva väestö on vähentynyt jo useampana peräkkäisenä vuotena ja koko maan väestönkasvu perustuu tällä hetkellä täysin maahanmuuttoon ja vieraskielisen väestön kasvuun – suomalaisten määrä vähenee ja ulkomaalaistaustaisen väestön määrä kasvaa.

Suomen väestörakenne muuttuu nopeaa vauhtia. Vuonna 2014 ulkomaalaistaustaisen väestön määrä ylitti ruotsinkielisen väestön määrän ja on tällä hetkellä yli kuusi prosenttia Suomen väestöstä. Maahanmuuttajataustaisen väestön kasvu on nopeaa etenkin suurissa kaupungeissa. Pääkaupunkiseudun väestöstä maahanmuuttajataustaisia on tällä hetkellä noin 15 prosenttia ja ennusteiden mukaan vuonna 2030 noin joka neljännes alueen asukkaista on maahanmuuttajataustainen.[i]

Etenkin Afrikasta ja Lähi-idästä tulevien humanitaaristen maahanmuuttajien määrä kasvaa nopeasti. Juuri näiltä alueilta tulevien suurempien väestömäärien assimiloiminen länsimaiseen yhteiskuntaan on osoittautunut mahdottomaksi ja tämä aiheuttaa monenlaisia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia.

Yksin Afrikan väestön on ennustettu nelinkertaistuvan miljardista neljään miljardiin kuluvan vuosisadan aikana. Suomeen ja länsimaihin pyrkivien muuttajien määrä ei siis ole loppumassa. Nopeasti kasvavat siirtolaisvirrat ovat myös osoittaneet, että väestönmuutokset voivat olla vielä ennusteitakin nopeampia.

On siis aiheellista pohtia sitä, mitä seurauksia käynnissä olevalla väestönvaihdoksella on? Lisäksi on oleellista pohtia niitä ratkaisuja, mitä Suomen tulee tehdä maahanmuutto- ja väestöpolitiikan suhteen – halutaanko Suomesta kansallisvaltio vai monikulttuurinen yhteiskunta?

Rapautuva hyvinvointivaltio

Laajamittaisella maahanmuutolla on merkittävät vaikutukset Suomen julkiselle taloudelle. Etenkin Afrikasta ja Lähi-idästä tulevat ihmiset ovat huomattavasti yliedustettuina tulonsiirtojen saajina ja julkisten palveluiden käyttäjinä kuin veronmaksajina. Työllisyysasteet ovat monilla ryhmillä erittäin heikot, eivätkä ne parane merkittävästi edes pitkien aikojen maassa olon jälkeenkään.[ii]

Humanitaarinen maahanmuutto kasvattaa siis julkisia menoja, joiden rahoittamisen vaihtoehtoina ovat verojen kiristykset tai velanoton lisääminen. Väestönvaihdoskehitys tulee myös varmasti nostamaan keskustelua siitä, kuinka laajoihin sosiaalipalveluihin Suomella on varaa? Keskusteluun tulee varmasti myös nousemaan kysymys siitä, tulisiko työmarkkinoita joustavoittaa, jotta heikosti työllistyviä ryhmiä saataisiin paremmin työllistettyä?

Humanitaarisesta maahanmuutosta ei ole apua väestön vanhenemisesta johtuvalle taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiselle, vaan se lisää julkisen talouden taakkaa entisestään.

Luottamusyhteiskunta koetuksella

Suomalaisen yhteiskunnan parhaana puolena pidetään usein korkeaa sosiaalisen pääoman tasoa – ihmisten on helppo luottaa toisiinsa. Tähän vaikuttaa suurelta osin väestön etninen yhtenäisyys sekä toisaalta matalat tuloerot. Maahanmuuton myötä tapahtuva etnisen diversiteetin ja monikulttuurisuuden lisääntyminen rapauttaa väistämättä tätä yhtenäisyyttä, mikäli muuttoliikkeen annetaan jatkua.

Tutkimuksista tiedetään, että mitä monietnisempi alue on, sitä vähemmän ihmiset luottavat kanssaihmisiin ja yhteiskuntaan, sitä vähemmän ihmiset osallistuvat vapaaehtoistoimintaan ja antavat rahaa hyväntekeväisyyteen ja mitä monietnisempi alue on, sitä heikommaksi ihmiset kokevat elämänlaatunsa. Monietnisyydellä on myös negatiiviset vaikutukset niin julkisten palveluiden ylläpitoon kuin verojenmaksuhalukkuuteen.[iii]

Maahanmuutto on myös ollut isolta osalta vaikuttamassa yhteiskunnallisen ilmapiirin viimeaikaiseen kiristymiseen. Mikäli vallitseva väestökehitys jatkuu, resursseihin liittyvien kysymysten lisäksi kysymys sosiaalivaltion oikeutuksesta tulee varmasti lisääntymään lähitulevaisuudessa.

Turvallisuus ja kansalaisvapaudet

Luottamusyhteiskunnan hajoaminen etnisen diversiteetin lisääntymisen myötä näkyy myös turvallisuuden heikentymisenä. Monet maahanmuuttajaryhmät ovat huomattavasti yliedustettuina etenkin väkivalta ja seksuaalirikosten tekijöinä.[iv] Terrorismin lisääntyminen on myös laskenut turvallisuutta.

Saddam Husseinin Irak ja Titon Jugoslavia nousevat toisinaan esiin esimerkkeinä kansalaisvapauksien kustannuksella kasassa pidetyistä monikulttuurisista valtioista. Samansuuntaisia kehityskulkuja on nähtävissä myös nykypäivän monikulttuuristuvassa Euroopassa.

Julkisten tilojen kameravalvonta, Internetin valvonta ja salakuuntelu lisääntyvät jatkuvasti keinoina taistelussa terrorismia vastaan. Monikulttuurista yhteiskuntaa pyritään myös pitämään rauhallisena suitsimalla ongelmista käytävää keskustelua erilaisten ”vihapuhe” -lakien ja sensuurin keinoin, mikä johtaa sananvapauden kaventumiseen ja syyllistää kantaväestöä.

Etniset konfliktit uhkaavat

Rasismi on yleinen keskustelun aihe monikulttuuristuvissa yhteiskunnissa, mutta se on terminä varsin ongelmallinen, sillä sitä käytetään lähestulkoon ainoastaan kuvaamaan länsimaisten ihmisten harjoittamaa syrjintää muita etnisiä ryhmiä kohtaan. Ilmiössä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse etnisten konfliktien esiasteesta – eri etniset ryhmät luottavat omaan ryhmään enemmän kuin vieraisiin ja tämä näkyy kautta linjan ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Monet Lähi-idän valtiot antavat osviittaa siitä, miltä näyttävät valtiot, joissa erilaiset etniset ja uskonnolliset ryhmät yrittävät elää rinnakkain. Syyria, Irak, Turkki ja Israel ovat valtioita, joissa etniset jännitteet ja konfliktit heijastuvat koko yhteiskunnan toimintaan ja ovat pääsyinä moniin alueella käytäviin sisällissotiin ja konflikteihin.

Vaikka monikulttuurisuus näyttäytyy suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa usein positiivisissa yhteyksissä, on todellisuus kuitenkin varsin erilainen, kun tarkastellaan monikulttuurisuuden vaikutuksia taloudelle ja yhteiskunnan sosiaaliselle yhtenäisyydelle ja vakaudelle.

Tulevaisuuden monikulttuurinen Suomi

Käynnissä oleva väestönvaihdos ei ole historiassa ainutlaatuinen. Euroopasta Pohjois-Amerikkaan viimeisen viiden sadan vuoden aikana suuntautunut muuttoliike käy esimerkkinä kehityksestä, jossa muutamassa vuosisadassa kokonaisen mantereen väestö on käytännössä vaihtunut. Samankaltainen kehitys on tällä hetkellä käynnissä Aasiasta ja Afrikasta Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen myötä.

Minkälaisia kehityskulkuja väestön vaihtuminen sitten aiheuttaa yhteiskunnalle?

Yhdysvalloissa on etnisten ryhmien välisiä ristiriitoja pyritty jo puolen vuosisadan ajan vähentämään integraation, positiivisen syrjinnän ja poliittisen korrektiuden keinoin. Tästä huolimatta asuinalueet, koulut ja kirkot ovat edelleen käytännössä etnisesti segregoituneita. Väestöryhmien väliset erot tuloissa ja hyväosaisuudessa ovat suuria ja rotumellakoita puhkeaa edelleen aika ajoin.

Lähitulevaisuuden kehityskulku voi Suomessa muistuttaa Yhdysvaltojen tilannetta, johon suuntaan monet Euroopan maat ovat jo menneet. Väestöryhmät keskittyvät asumaan eri alueille ja maahanmuuttajataustaisen väestön asuinalueista muodostuu samanlaisia rinnakkaisyhteiskuntia, minkälaisia löytyy jo nyt lähes jokaisen eurooppalaisen suurkaupungin lähiöistä. Maahanmuuttajat jäävät monien julkisten palveluiden käyttäjiksi kantaväestön käyttäessä mahdollisuuksien mukaan enemmän yksityisiä kouluja ja terveydenhoidon palveluita.

Terrori-iskut ja sotilaiden arkipäiväistynyt läsnäolo julkisissa tiloissa ovat saaneet ison osan Länsi-Eurooppaa jo nyt muistuttamaan etnisten konfliktien runtelemia maita. Väestönvaihdoksen myötä Suomi on vauhdilla menossa samaan suuntaan. Länsimainen valtio, jossa on laaja muslimiväestönosa, alkaakin muistuttaa monessa mielessä maita kuten Israelia, jossa terrorismi on arkipäivää ja kaikki yhteiskunnalliset kysymykset peilautuvat yhteiskuntaa jakavien etnisten jakolinjojen kautta.

Vielä pitemmälle jatkuessaan väestönvaihdos johtaa tilanteeseen, joka voi muistuttaa esimerkiksi Etelä-Afrikkaa, jossa vähemmistössä olevat eurooppalaistaustaiset asuvat tiukasti vartioiduilla asuinalueillaan ja rikollisuus ja turvattomuus ovat merkittäviä ongelmia. Tällaisessa tilanteessa suomalaiset maksavat korkeita veroja tulonsiirtojen ja julkisten palveluiden ylläpitämiseksi, joita eivät pääosin edes käytä. Julkisen liikkumisen tila on myös monilta osin käytännössä rajattu turvallisuussyistä.

Islamisaation eteneminen väestönvaihdoksen myötä voi tehdä tilanteen kristilliseen kulttuuriin kuuluvien kannalta vielä heikommaksi kuin Etelä-Afrikan valkoisten tilanne. Muslimienemmistöisissä maissa asuvien kristityt tilanne osoittaa, että uskonnon harjoittamiselle voidaan asettaa rajoitteita ja pogromit sekä muunlainen väkivalta ovat tavallisia etenkin ääri-islamin hallussa olevissa alueilla.

Eri kulttuureista tulevien muuttajien erilainen suhtautuminen esimerkiksi uskonnon ja yhteiskunnan suhteeseen, naisten asemaan ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, tulee varmasti myös aiheuttamaan monenlaisia ristiriitatilanteita.

Edellä esitettyjen kehityskulkujen eteneminen voi tapahtua alueellisesti vaihtelevilla nopeuksilla.

Tulevaisuuden suomalainen Suomi

Suomi voi kuitenkin myös valita toisin. Esimerkiksi monet Itäisen Keski-Euroopan maat eivät hyväksy väestörakennetta muuttavia laajamittaisia muuttoliikkeitä ja monikulttuuristumista ja ovat määrätietoisin toimin torjuneet muuttoliikkeen. Myös monissa läntisen Euroopan maissa on vahvaa vastustusta väestönvaihdokselle, myös meillä Suomessa.

Humanitaarisen maahanmuuton lopettaminen on tehokkain keino lopettaa käynnissä oleva väestönvaihdos. Tällöin Suomi säästyy edellä mainituilta taloudellisilta ja sosiaalisilta ongelmilta, mitä laajamittainen maahanmuutto synnyttää.

Maahanmuuttajien kotouttamiseen, muuttajien oman kulttuurin tukemiseen ja monikulttuurisuuden edistämiseen käytettävien resurssien käyttäminen maahanmuuttajien paluumuuton edistämiseen on myös paljon tehokkaampi tapa torjua etnisiä ristiriitoja, kuin uskoa siihen, että riittävät resurssit ratkaisevat integraation haasteet tai väestöryhmien välille syntyvät ongelmat.

Maailman hätää kärsivien auttaminen on myös tehokkaampaa paikan päällä kuin Suomessa. Myös tähän säästyy resursseja, jos humanitaariselle maahanmuutolle laitetaan loppu. On myös hyvä muistaa, että muuttoliike ei myöskään ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Länsimaihin muuton mahdollisuus ei kannusta kehitysmaita toimimaan väestönkasvun vähentämiseksi. On myös hyvä muistaa, että ihmisen ympäristölle aiheuttama kuormitus on huomattavasti suurempi teollistuneissa maissa kuin kehittyvissä maissa.

Onko tulevaisuuden Suomessa 4, 5 vai 6 miljoonaa asukasta ei ole niinkään tärkeää, sillä väestön kokoa oleellisempaa on väestön yhtenäisyys. Väestön hallittu pieneneminen voi esimerkiksi ekologiselta kannalta olla tervetullut asia. Japanissa väestörakenne vanhenee siinä missä Suomenkin, mutta Japanissa automatisaation ja syntyvyyden lisäämisen on nähty ratkaisevan ikääntymisen ongelmat – ei laajamittaisen maahanmuuton.

Lähi-idän tilanne osoittaa, että eri etnisten ryhmien kansallinen itsenäisyys on ainoa keino rauhoittaa alue ja turvata kansojen oikeus päättää omista asioistaan ja puolustaa kulttuuriaan. Yhtä lailla Euroopassa Skotlannin, Korsikan ja Katalonian itsenäisyysliikkeiden vahvistuminen sekä kansojen keskuudessa kasvava tyytymättömyys monikulttuurisuutta kohtaan osoittavat ajan ajavan ohi monikansallisista valtioista.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa olisi siis hyvä ottaa huomioon, että kulttuureihin, etnisyyteen ja identiteetteihin liittyvä kysymykset eivät ole katoamassa maailmasta. Ne olivat ajankohtaisia Suomen itsenäistyessä vuonna 1917, ne ovat edelleen ajankohtaisia vuonna 2017 ja mikään ei viittaa siihen, etteivätkö ne tulisi olemaan ajankohtaisia vielä vuonna 2117.

Simo Grönroos on Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtaja ja filosofian maisteri

Lähteet:

Collier, Paul (2013): Exodus. Immigration and Multiculturalism in the 21th Century. Lontoo: Penguin Books.

Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2015–2030 (2016). Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.

Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä (2014). Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (OPTULA).

Salminen, Samuli (2015): Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous: Osa 1: Toteutuneet julkisen talouden tulot ja menot. Helsinki: Suomen Perusta -ajatuspaja.

[i] Helsingin kaupungin tietokeskus (2016).

[ii] Salminen (2015).

[iii] Collier (2013).

[iv] Optula (2014).