EU:n tiivistyvä integraatio ei miellytä brittejä. Valtaosa kansasta suhtautuu EU-jäsenyyteen kriittisesti ja hallituksen keskuudessa on väläytetty ajatusta EU-sopimusten uudelleen neuvottelemisesta tai jopa eroamista unionista.
Alkujaan Euroopan vapaakauppajärjestön EFTA:n puitteissa taloudellista yhteistyötä harjoittaneiden brittien avoin EU-kriittisyys, joka ulottuu kansan keskuudesta johtaviin poliitikkoihin, on unionin jäsenmaassa poikkeuksellista. Vastaavanlaista johtavien poliitikkojen keskuudesta löytyvää asennetta löytyy myös Tšekeistä, jossa hiljattain presidentin tehtävät jättänyt Vaclav Klaus on merkittävä EU-kriitikko.
Suomessa varsin huonosti tunnettu ex-presidentti Klaus on varsin kiinnostava hahmo. Kymmenen vuotta (2003–2013) Tšekin presidenttinä toiminut entinen taloustieteilijä on monessa asiassa poliittisen valtavirran suhteen vastarannan kiiski – hän kannattaa kansallisvaltioita ja markkinataloutta sekä suhtautuu kriittisesti niin euroon, Euroopan unioniin, monikulttuurisuuteen kuin ilmastonmuutokseen.
Klaus on kirjoittanut lukuisia yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitteleviä teoksia. Euroopan unionia hän on käsitellyt muun muassa vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Europe. The Shattering of Illusions. Kirjassa poliittinen unioni saa täystyrmäyksen ja Klausin mukaan yhteistyötä eurooppalaisten valtioiden kanssa tulisi kehittää kaupankäynnin saralla.
Euroopan unionia Klaus pitää demokratian irvikuvana. Hänen mukaansa ylikansallinen demokraattinen päätöksenteko ei ole mahdollista sillä demokratiaan, eli kansan valtaan, tarvitaan jo määritelmällisesti kansa. EU:n kantavia ongelmia onkin hänen mukaansa kansallisvaltioiden tietoinen alasajo.
Eurooppalainen yhteistyö lähti Klausin mukaan väärille teille silloin kun ajatus keskusvaltaisuudesta otti vallan. Hänen näkemyksensä mukaan poliittista unionia tiivistävä yliampuva standardisointi, harmonisointi ja direktiivitehtailu on täysin väärä tie. Laajalla alueella tarvitaan Klausin mielestä vahvan keskusvallan ja sääntelyn sijaan paikallista päätäntävaltaa ja paikallisten olojen mukaan sopeutumista.
Eurooppalaisen integraation kehitys EEC:stä Euroopan yhteisöksi ja yhteisöstä unioniksi on kehitystä, mille ei näy Klausin mukaan loppua. Seuraavina askelina ovat hänen mukaansa vuorossa Euroopan taloudellinen unioni ja poliittinen unioni, jolloin on enää turha puhua itsenäisistä kansallisvaltioista. Kirja on muutaman vuoden takaa, joten voi vain pohtia olemmeko jo tässä tilanteessa?
Tulevissa eurovaaleissa nähdään mihin suuntaan eurooppalaiset kansat haluavat kehittää unionia. Kohti syvempää liittovaltiota etenevä nykypolitiikka ja etenkin brittien ajama reformistinen linja, jossa sopimukset halutaan neuvotella uudestaan, ottavat mittaa toisistaan.
Reformistien ajatus kevyestä taloudellisesta yhteistyöstä kuulostaa hyvältä. Toisaalta, jos luovumme federalistisesta haaveesta ja tavoitteena on, että itsenäiset valtiot tekevät keskenään kauppasopimuksia, niin mihin Euroopan unionia edes tarvitaan?
Simo Grönroos
Vaclav Klaus: Europe. The Shattering of Illusions, 2011