Kirja-arvostelut

Portinvartija vai sisäänheittäjä?

Poliittista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta käydään pitkälti asetelmalla Perussuomalaiset vastaan muut puolueet. Paljon tapahtuu myös päätöksenteon kulisseissa. Jussi Förbom tarkastelee kirjassaan Väki, valta ja virasto – Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka maahanmuuttoviraston roolia maahanmuuttopolitiikkaa toteuttavana ja myös päätöksentekoon vaikuttavana viranomaistahona.

Kirjassa tarkastellaan vuonna 2008 ulkomaalaisvirastosta maahanmuuttovirastoksi muuttuneen viraston toimintaa. Kirja ei ole kokonaisesitys maahanmuuttoviraston lähihistoriasta, mutta yksi näkökulma siihen, minkälaisten konkreettisten maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien kysymysten parissa virasto toimii.

Teoksen kirjoittaja Jussi Förblom on kirjoittanut aiemminkin maahanmuuttopolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä ja hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa maahanmuuttokeskustelua käsittelevä teos Hallan vaara. Merkintöjä maahanmuuton puhetavoista (Into 2010). Teoksen asenne onkin taatun maahanmuuttovirastokriittinen.

Maahanmuuttoviraston tarina alkoi vuonna 2008, jolloin pääministeri Matti Vanhanen halusi korostaa maahanmuuton myönteisyyttä ja osana tätä projektia oli viraston nimen vaihtaminen. Vanhasen uuden hallituksen maahanmuuttomyönteisyyttä korosti vielä tätäkin enemmän Astrid Thorsin nousu Eurooppa- ja integraatioministeriksi ja maahanmuuttolakiin tehdyt lievennykset.

Matti Vanhasen ajama entistä avoimempi maahanmuuttopolitiikka iski kuitenkin nopeasti kirveensä kiveen. Perussuomalaiset nousivat vuoden 2008 kuntavaaleissa jytkyyn johtaneeseen nosteeseen ja Jussi Halla-aho nousi julkisuudessa ministeri Thorsin vastavoimaksi maahanmuuttokeskustelussa. Mielipideilmaston muutosta kuvasi myös se, että kymmenet tuhannet suomalaiset allekirjoittivat kansalaisadressin, jossa vastustettiin hallituksen suunnitelmaa muuttaa maahanmuuttolakia entistä avoimemmaksi.

Pitkään ja salakavalasti keittiön oven kautta sisään ujutettu monikulttuurisuuspolitiikka saatiin tuolloin viimein osaksi poliittista keskustelua. Mikä on ollut maahanmuuttoviraston rooli tässä keskustelussa ja lakien toimeenpanossa?

Förbom kuvaa maahanmuuttovirastoa siihen tapaan kuin legendaarinen ulkomaalaisviraston päällikkö Eila Kännö olisi vielä ruorissa. Viralliset strategiapaperit ovat hänen mukaansa hyvin maahanmuuttoystävällisiä, mutta pinnan alla virastossa halutaan hänen mukaansa tulkita lakia tiukasti ja vähentää tulijoiden määrää mahdollisimman paljon.

Kirjassa merkittävässä osassa ovat nimettöminä pysyvien virkamiesten ja asiantuntijoiden lausunnot viraston toiminnasta. Virkamiesten toiminnan ja poliittisen päätöksenteon roolin pohtiminen on sinänsä mielenkiintoinen kysymys, sillä virkamiehillä on alansa asiantuntijoina aina merkittävä vaikutus poliittiseen päätöksentekoon, oli sitten kysymys mistä virastosta tahansa.

Tarkempaan tarkasteluun kirjassa otetaan muutamia maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä ongelmakysymyksiä, kuten perheenyhdistämiset ja perusteettomien turvapaikanhakijoiden karkottamiseen liittyvät ongelmat. Lakien ja käytäntöjen tarkastelu on näiltä osin hyvinkin seikkaperäistä.

Onko suomalainen maahanmuuttopolitiikka sitten tiukkaa vai sallivaa? Förbomin mukaan humanitaarisin perustein maahan tulevien määrät ovat pieniä ja politiikka liian tiukkaa. Toinen näkökulma asiaan on tarkastella vieraskielisen väestön viime vuosina vauhdilla kasvanutta kokonaismäärää, mitä ei kirjassa nosteta esiin. Maahanmuuttajataustaisia ihmisiä on Suomessa tätä nykyä lähes kolmesataatuhatta ja tällä vauhdilla kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä väestöstä yli kymmenen prosenttia on maahanmuuttajataustaisia.

Kirjassa nostetaan hyvin esiin maahanmuuttokeskustelun taustalla oleva perustavanlaatuinen näkökulmaero eri mielipidesuuntien välillä. Peruskysymyksen todetaan olevan se, asetetaanko maahanmuuttopolitiikassa tulijan vai vastaanottavan maan etu ensisijalle. Kirjoittajan näkemys tulee kirjassa selkeästi esiin.  Kysymys siitä, kuinka laajasti suuri yleisö jakaa tämän näkemyksen, on taas asia erikseen.

Simo Grönroos

Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto. Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka, Into 2014.