Arvostelu

flag

Spengler ja nykyaika

Taloudellisen epävarmuuden, kansainvaellusten ja horjuvien imperiumien aikana saksalaisen kulttuurifilosofin Oswald Spenglerin teos Länsimaiden perikato on ajankohtaisempi kuin koskaan. Kustantamo Kiuas on tehnyt verrattoman kulttuuriteon ja julkaissut suomen kielellä ennen suomeksi julkaisemattoman Spenglerin teoksen Ihminen ja tekniikka (1931), jossa Spengler jatkokehittelee joitain pääteoksessaan esiin nostamiaan teemoja.

Teoksessa Ihminen ja tekniikka itse Spenglerin tekstin osuus on alle puolet teoksesta ja valtaosan teoksen sivumäärästä täyttää antiikintutkija Juhani Sarsilan Spenglerin historiafilosofiaa käsittelevä kommentaariteksti.

Spenglerin teksti on tyylilleen uskollisesti korkealentoista historiafilosofiaa ja Sarsilan kommenttiosio taas filosofian ja historian rajamaita käsittelevälle esseelle tyypillistä name-droppingin riemujuhlaa. Teos herättää kuitenkin Spenglerin perusteesien ajankohtaisuuden takia ajatuksia.

Spengler pohtii teoksen alussa vastinpareja kulttuuri ja talous – mittaako aikakauden merkityksen tehtyjen taideteosten vai rakennettujen koneiden ja tienatun rahan määrä? Spengler jatkaa tekniikan kehitysten vaikutusten erittelyä ja monet jo 1930-luvun alussa tehdyt visiot yhteiskunnan teknologisoitumisen vaikutuksista ovat edelleen hyvin ajankohtaisia.

Teollisten työpaikkojen siirtyminen kehittyviin maihin ja maailmanlaajuisen kilpailun tuomat paineet pienenpää eurooppalaisten työläisten palkkoja visioitiin jo Spenglerin teoksessa. Teoksessa nähtiin myös tekniikan kehittymisen luoman vastareaktion, jossa haetaan henkisyyttä ja luonnonmukaisuutta – nykypäivän downgreidaaja varmasti kuuluu tähän kiireiseen kaupunkielämään tympääntyneeseen ihmisryhmään, joka hakee elämäänsä sisältöä materialismin sijaan joogasta ja elämänhallintaoppaista.

Spengler visioi länsimaihin jäljelle jäävän ruumiillista työtä tekevän väestön ahdistuvan teknologian tylsistyttämään työhön ja kehityksen johtavan itsemurhiin, lakkoihin ja kapinoihin. Spengler ei kuitenkaan osannut ajatella tarpeeksi pitkälle, sillä Charlie Chaplinin Nykyaika-elokuvassa kuvatunlaisesti koneen osaksi päätymisen sijaan länsimaista ruumiillista työtä tekevää väestöä uhkaa nykyään enemmänkin robotisaation tuoma työttömyys.

Kiintoisa Spenglerin esiin nostama näkökulma on se, kuinka kaikki ihmisen saavuttama edistys tulenteon taidosta suuriin kulttuurillisiin taideteoksiin, on ihmisen taistelua luontoa vastaan. Spengler ei kuitenkaan näe ihmisellä mahdollisuuksia voittaa tätä taistelua:

”Se päättyy traagisesti, sillä luonto on voimakkaampi. Ihminen pysyy siitä riippuvaisena, koska kaikesta huolimatta käsittää myös hänet, oman luomuksensa. Kaikki suuret kulttuurit ovat kokeneet lopullisen tappion. Kokonaiset rodut jäävät, sisäisesti tuhottuina, murtuneina, hedelmättömyyteen ja hajaannukseen tuomittuina uhreina virumaan taistelukentälle. Taistelu luontoa vastaan on toivoton, ja kuitenkin se tullaan käymään loppuun asti.”

Spenglerin perusteesi kulttuureista kokonaisuuksina, jotka syntyvät, elävät ja kuolevat vanhuuteen, nousee aina uudelleen ja uudelleen esiin, kun pohtii Länsimaiden nykyistä henkistä apatiaa. Tämä on korostunut viime aikoina etenkin instituutioiden ja merkittävän osan kansasta antautuessa täysin muuttovirtojen edessä ja edesauttaessa länsimaalaisen kulttuurin alasajoa ja marginalisoitumista.

Esitetty luonto vs. kehitys -vastakkainasettelu tuo uuden näkökulman länsimaisen henkisen hajaannuksen pohdintaan. Luonnon voidaan ajatella tarkoittavan puhtaimmillaan eläimiltä löytyviä selviytymisviettejä, taistelemista ja lisääntymistä. Edistys, tekniikka ja kulttuuri luovat taas ihmisen, josta ääripäähän vedettynä muodostuu moderni länsimainen ihminen – ihminen joka on menettänyt selviytymisviettinsä ja kuvittelee ylittäneensä kansalliset ja kulttuuriset rajat ja pyrkii ajattelemaan kaikkien ihmisten olevan yhtä. Tällainen naiivi maailmankansalainen-ajattelu johtaa nopeasti katastrofiin maailmassa, jossa kansalliset, uskonnolliset ja kulttuurilliset erot ovat tosiasia.

Länsimaisen kulttuurin tulevaisuus näyttää heikolta Spenglerin silmälasien läpi katsottuna. Hänen mukaansa optimismi on pelkuruutta ja ihmisten tulisi sopeutua tulevaan romahdukseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että Spenglerin teoksista on enneminkin ajatusten herättäjäksi kuin tieteelliseksi tutkimukseksi kulttuurien kehittymisestä. Sarsila toteaakin kommenttikirjoituksessaan Spenglerin vetävän turhan suorat yhtäläisyysmerkit menneiden ja nykyisten kulttuurien kehityskuluille.

Spengler osaa Marxin tavoin tuoda esiin epäkohtia ja ilmiöitä, mutta esitetyistä ratkaisuista voidaan kuitenkin olla montaa mieltä. Länsimaiden rappioon tyytyminen onkin yhtä toimimaton ratkaisu kuin kommunismi on kapitalismin vikojen korjaamiseen.

Simo Grönroos

Oswald Spengler: Ihminen ja tekniikka, Kiuas 2016