Monikulttuurisuutta, ”suvaitsevaisuutta” ja liberaaleja arvoja korostavien mielipiteiden täyttäessä yhteiskunnallisen keskustelun on piristävää törmätä myös vastakkaisiin näkökulmiin. Tällaisia tarjoaa vasta perustettu Kiuas kustantamo kahden tuoreen artikkelikokoelman voimin. Loppuvuodesta 2015 ilmestynyt Sarastus -kirja kokoaa yhteen traditionalistisen verkkolehden valitut palat viime vuosilta ja alkuvuodesta ilmestynyt Sanansäilä tarjoaa kokoelman esseisti Timo Hännikäisen eri foorumeilla julkaistuista kirjoituksista.
Blogeista koostetun kirjoituskokoelman voi tehdä hyvin tai huonosti, sillä kokoelmateosten riskeinä ovat usein liika pituus, samojen asioiden toisto ja se, että kirjoitukset käsittelevät vanhentuneita päivän politiikan kysymyksiä. Molemmat kokoelmat ovat kuitenkin onnistuneet säilyttämään ajankohtaisuutensa ja kiinnostavuutensa, vaikka useat kirjoitukset pyörivät samojen teemojen ympärillä.
Sarastus -verkkolehden kirjoituksista kootussa teoksessa tusina eri taustoista tulevia kirjoittajia tarkastelee kysymyksiä, jotka käsittelevät teemoja kuten traditionalismi, identiteetti ja historia. Länsimaisen liberalismin kriittinen käsittely on merkittävässä roolissa ja sitä vertaillaan niin konservatismiin, traditionalismiin kuin islamilaisiin arvoihin.
Kritiikin kohteeksi kirjoituksissa joutuvat niin länsi kuin itä ja sekä oikeisto että vasemmisto. Länsimainen liberalismi on yksi pääkritiikin kohteista, mutta osakseen kritiikistä saa myös Putin ja Venäjä, joita jotkut ovat pitäneet tervetulleena vastavoimana liberaalille ja monikulttuurisuuden nimeen vannovalle lännelle.
Kapitalismi saa myös kritiikkiä osakseen ja erilaisten henkisten arvojen tärkeyttä korostetaan verrattuna kulutukseen perustuviin materialistisiin arvoihin. Kulutusyhteiskunnan kritiikissä tuodaan esiin hyviä näkökulmia, joskin kapitalismin kritisointi saa teoksessa välillä hieman liiankin idealistisen luonteen kun unohdetaan tyystin kuluttajan oma valta ja vastuu.
Ympäristön suojelun puolesta esitetään myös painavia puheenvuoroja ja Pentti Linkolan suorat ajatukset saavat kirjassa kiitosta. Ympäristökysymys on taas harvoja aiheita, josta Perussuomalaiset saavat toruja, sillä puolueen nähdään vähättelevän ympäristön suojelun merkitystä korostaessaan teollisuuden ja työpaikkojen merkitystä.
Kirjoitusten aiheet vaihtelevat historian vähän puhuttujen yksityiskohtien, kuten valkoisen orjakaupan, käsittelemisestä antisemitismin ja darvinismin ruotimiseen. Eurooppalaisen identiteetin tarkastelu kulttuurin ja musiikin kautta on myös vahvasti esillä, joskin jotkut eri musiikkigenrejen analysoinnit menevät ehkä hieman liian yksityiskohtaiseen nippelitietoon asti.
Artikkelikokoelmassa Sanansäilä Timo Hännikäinen jatkaa osittain samojen teemojen käsittelemistä kuin Sarastus-kirja, mutta uusina teemoina tulevat mukaan asiat kuten miehenä oleminen ja kunnia, joista Hännikäinen on aiemminkin teoksissaan kirjoittanut. Mukana on myös epäpoliittisia kulttuuria käsitteleviä artikkeleja, joista useat niistäkin sivuavat teemoja kuten perinne ja identiteetti.
Hännikäisen kulttuuria käsittelevät artikkelit käsittelevät niin ranskalaisen kirjailijan Louis-Ferdinand Celinen ja venäläisen toisinajattelijan Aleksandr Solsenitzynin kirjoja kuin pohjoismaisten viime vuosisadan taitteen symbolististen kuvataiteilijoiden teoksia. Elokuvataiteen osalta tarkastelussa ovat niin ranskalaiset maan saksalaismiehitystä kuvaavat elokuvat kuin miehen roolin pohtiminen elokuvissa kuten Mafiaveljet ja Kauriinmetsästäjät.
Avioliittoinstituution rappio on myös Hännikäisen käsittelyssä ja toisin kuin monet arvokonservatiivit, Hännikäinen ei näe sukupuolineutraalin avioliittolain vaikuttavan pennin vertaa avioliittoinstituution alasajoon länsimaissa.
Hännikäisen sanansäilä on terävä ja teoksen kirjoitukset ovat viihdyttävästi kirjoitettu ja tuovat esiin kiintoisia faktoja sekä uusia näkökulmia. Kirjoittajana Hännikäinen ei lisäksi pelkää laittaa itseään likoon pohtiessaan rehellisesti esimerkiksi suhdettaan rasismiin tai naisiin.
Kirjan pysäyttävimmät kirjoitukset ovat kaksi ranskalaisen kirjailijan Jean Raspailin Camp des Saints -teosta käsittelevää kirjoitusta. Raspail visioi 1970-luvun alussa ilmestyneessä romaanissaan kolmannen maailman väestön kansainvaellusta Eurooppaan ja sitä kuinka eurooppalaiset ottavat jonkinlaisen joukkopsykoosin vallassa tulijat avosylin vastaan.
Muutaman vuoden takaisessa Raspailin kirjaa käsittelevässä kirjoituksessaan Hännikäinen ei näe realistisena kirjassa kuvattua ääritilannetta, mutta varoittaa silti laajamittaisen maahanmuuton vaaroista. Viime syksynä ilmestyneessä toisessa kirjoituksessa Hännikäinen joutuu vetämään sanansa takaisin – Raspailin ennustus kansainvaelluksesta on toteutunut ja Eurooppa on tullut hulluksi!
Simo Grönroos
Timo Hännikäinen (toim.): Sarastus, Kiuas 2015
Timo Hännikäinen: Sanansäilä, Kiuas 2016