Arvostelu

flag

Liittovaltion synty

Lisääkö vallan keskittäminen liittovaltiotasolle hallinnon ja talouden tehokkuutta vai despotiaa ja vapauden periaatteista luopumista? Monet kysymykset, mitä pohdittiin kaksisataa vuotta sitten Yhdysvaltojen liittovaltion syntyvaiheessa, ovat nousseet hyvinkin ajankohtaisiksi nykypäivän Euroopassa.

Pohjois-Amerikan tutkimukseen erikoistunut dosentti Ari Helo luo vasta ilmestyneessä kirjassaan Yhdysvaltain demokratian synty – Unionin idea ja amerikkalainen demokratiakäsitys kuvan Yhdysvaltojen syntyprosessista. Kirja sisältää lisäksi oleellisimmat Yhdysvaltojen syntyyn liittyvät dokumentit itsenäisyysjulistuksesta perustuslain lisäyksiin.

Helo kuvaa kirjassaan Yhdysvaltojen perustamisvaiheen vuosia kestäneeksi asteittaiseksi prosessiksi. Itsenäisyyssodasta ja vuonna 1776 annetusta itsenäisyysjulistuksesta kesti aina vuoteen 1787 ennen kuin maahan saatiin perustuslaki. Ennen perustuslain luomista osavaltioiden löyhää yhteistyötä säätelivät vuonna 1781 hyväksytyt konfederaatioartiklat. Liittovaltion syntyprosessin lasketaan päättyneen vasta vuonna 1791, jolloin hyväksyttiin kymmenen ensimmäistä perustuslain lisäystä.

Puolustuspoliittista lähtökohdista alkaneen siirtokuntien yhteistyön tie liittovaltioksi kesti pitkään. Ennen perustuslain hyväksymistä käytiin kiivasta keskustelua osavaltioiden ja liittovaltion toimivallan rajoista. Helon kirjassa tarjotaan virallisten liittovaltion luomisprosessiin liittyvien asiakirjojen lisäksi valikoima niin sanotuista federalisti- ja antifederalistiesseistä, joissa otettiin kantaa perustuslain luomiseen ja siihen, kuinka paljon valtaa liittovaltiolle oli sopivaa antaa.

Federalistit näkivät vahvan liittovaltion olevan edellytys hallinnon tehokkuudelle. Heikon liittovaltion pelättiin sotien tai kriisien sattuessa johtavan osavaltioiden välisiin ristiriitoihin. Yhtenäisen liittovaltion luominen nähtiin luonnollisena asiana, sillä yhdistiväthän kaikkia siirtokuntia sama kieli ja uskonto.

Antifederalistit taas pelkäsivät liittovaltiotasolla tapahtuvan päätöksenteon karkaavan liian kauas tavallisesta ihmisestä ja heikentävän demokratiaa. Tavallisten ihmisten ei myöskään uskottu ymmärtävän liittovaltiotason vallanjakoa, jossa vahva presidentti toimeenpani edustajanhuoneen ja senaatin hyväksymät lait korkeimman oikeuden valvonnan alaisuudessa.

Vuonna 1787 hyväksyttyä perustuslakia täydennettiin vuonna 1791 kymmenellä ensimmäisellä perustuslain lisäyksellä. Nämä American Bill of Rights -nimellä tunnetut lisäykset olivat ihmisoikeuspykäliä, joissa vastattiin antifederalistien pelkoihin vallan keskittymisestä ja niillä rajoitettiin liittovaltion toimivaltaa. Lisäykset sisältävät monia yhä tärkeässä asemassa olevia oikeuksia, kuten kansalaisten oikeuden aseenkantoon ja sananvapauteen.

Perustuslain lisäyksillä on Yhdysvaltain historiassa ollut merkittävä rooli. Alkuperäistä perustuslakia ei ole koskaan muutettu, mutta siihen on tehty historian saatossa runsaasti lisäyksiä, joilla on muun muassa lopetettu orjuus, annettu mustille kansalaisuus ja hyväksytty naisten äänioikeus.

Yli kaksisataa vuotta sitten käyty keskustelu liittovaltion roolista on nykypäivän eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna aiheeltaan hämmästyttävän ajankohtainen.

Euroopan Unionin hallinto parlamentteineen, komissioineen ja ministerineuvostoineen on varmasti jäänyt monelle kansalaiselle yhtä epäselväksi kuin Yhdysvaltojen liittovaltion hallinto aikanaan. Ensimmäisissä kongressin vaaleissa äänestysprosentti liikkui 15 prosentin tuntumassa ja nousi vuosisadan taitteeseen mennessä 40 prosenttiin – samoihin suuruusluokkiin, mihin viimeisin eurovaalien äänestysprosentti on taas laskenut.

Yhdysvalloissa keskustelua liittovaltion ja osavaltioiden toimivallasta on käyty valtion perustamisesta lähtien. Lainsäätäjät toimivat hyvin samankaltaisten kysymysten parissa nykypäivän Euroopassa. Joidenkin Yhdysvaltojen perustajaisien kokema pelko demokratian heikkenemisestä vallan siirtyessä liittovaltion tasolle, kuulostaa myös hyvin tutulta nykypäivän eurooppalaisesta näkökulmasta.

Euroopan unionin kehitys on edennyt asteittain kuten Yhdysvaltojen liittovaltion synty. Valtaosa jäsenmaissa säädetyistä laeista tulee jo nyt Euroopan unionin lainsäädännön kautta. Eurokriisi on myös omalta osaltaan kiihdyttänyt painetta lisätä liittovaltion kontrollia jäsenmaiden talouksista.

Yhdysvaltojen liittovaltiojärjestelmä joutui tulikokeeseensa 1860-luvulla, jolloin osavaltioiden väliset ristiriidat kärjistyivät orjakysymyksen myötä sisällissodaksi. Vielä yli 70 vuotta perustuslain allekirjoittamisen jälkeen osa osavaltioista luuli voivansa erota liittovaltiosta. Liittovaltion hajoaminen estettiin kuitenkin tuolloin voimatoimin.

Harva eurooppalainen poliitikko tunnustautuu liittovaltiokehityksen kannattajaksi. Yhdysvaltojen syntyhistorian tarkastelu kuitenkin osoittaa Euroopan unionin olevan hyvin samankaltaisessa tilanteessa, missä Yhdysvallat oli kaksisataa vuotta sitten.

Yhdysvaltojen esimerkin valossa on aiheellista pohtia kriittisesti siitä, missä määrin Euroopan unionin jäsenvaltioiden on syytä enää luovuttaa lisää valtaa liittovaltiotasolle? Näyttäisi melkeinpä siltä, että liittovaltion roolista käytiin aikanaan Yhdysvalloissa kriittisempää keskustelua kuin Euroopan unionista käydään tämän päivän Euroopassa.

Yhdysvaltojen historian tarkastelu herättää myös miettimään sitä, voidaanko Euroopassa unionissa joutua joskus tilanteeseen, jossa jäsenvaltion eroa liittovaltiosta ei enää suvaita?

Simo Grönroos

Ari Helo: Yhdysvaltain demokratian synty. Unionin idea ja amerikkalainen historiankäsitys, Gaudeamus 2014.