Tasapainoilua idän ja lännen välillä – vieraiden valtojen miehityksen alla elämistä. Suomella ja Ukrainalla on kansoina monia yhteneväisyyksiä – kuten on erojakin.
Ukrainan nykytilanteesta ja historiasta on julkaistu viime aikoina lukuisia teoksia. Uusimpia Ukrainaa käsitteleviä teoksia on nyt syksyllä ilmestynyt ajankohtaisteos Ukraina kriisissä, jonka dosentti Arto Luukkanen on kirjoittanut yhdessä opiskelijoidensa kanssa.
Vaikka siirtolaiskriisi ja Syyrian tilanne ovatkin vieneet huomiota Ukrainan sisällissodalta, odottaa tilanne edelleen ratkaisua. Venäjä-asiantuntija Luukkasen teoksessa käydään läpi Ukrainan kriisin käänteet ja taustat sekä annetaan katsaus maan historiasta.
Luukkanen johdattaa teoksessa kerrontaa historiasta nykyhetkeen, täydentäen kerrontaa muiden kirjoittajien tekemillä teema-artikkeleilla, jotka käsittelevät aiheita kuten Ukrainan taloutta, ukrainalaista mediaympäristöä ja huumorin käyttämistä politiikassa.
Ukrainalla ja Suomella on monia eroja, mutta myös tiettyjä yhtäläisyyksiä.
Siinä missä Ukraina on yksi Euroopan korruptoituneimmista maista, on Suomi taas perinteisesti saanut korruptiotutkimuksissa hyvät arvosanat. Ukraina on Euroopan köyhimpiä maita, kun taas Suomi on pitkään identifioitunut varakkaaksi ”kolmen A:n” maaksi, joka on vasta viime vuosina tunnustanut taloutensa ongelmat.
Suomella ja väkiluvultaan lähes kymmenen kertaa suuremmalla Ukrainalla on taas historiansa ja kansallisen identiteettinsä osalta tiettyjä yhteneväisyyksiä. Molemmat maat ovat olleet historiassa pitkään vieraiden kansojen alistamina: ukrainalaiset mongolien, puolalaisten ja venäläisten – Suomi taas ruotsalaisten ja venäläisten.
Molemmat maat ovat myös idän ja lännen rajamaita, jotka on toisaalta nähty lännen etuvartiona itää vastaan ja toisaalta sekä idästä että lännestä piirteitä omaavina rajamaina.
Ukraina on myös alueellisesti jakautunut vahvasti itään ja länteen, mitä korostaa venäjän kielen vahva asema maan itäosissa. Idässä onkin kannatettu aktiivisemmin lämpimien suhteiden säilyttämistä Venäjään, jota on politiikassa edustanut Maidanin aukion tapahtumien jälkeen syrjäytetty presidentti Viktor Janukovyts.
Suomi tasapainoili kylmän sodan vuosina idän ja lännen välillä, harjoittaessaan kyseenalaisia piirteitä saanutta hyvien idän suhteiden politiikkaa. Idän ja lännen välissä maa tuntuu olevan tietyssä mielessä edelleenkin, kun kysymys länsi-integraatiosta euroineen ja turvapaikanhakijoiden taakanjakoineen jakaa kansaa ja päättäjiä.
Luukkanen nostaa teoksessa esiin tuttuun tapaansa historiasta kiintoisia esimerkkejä, joiden avulla nykytilannetta on helpompi hahmottaa.
Krimin sodan aikaan 1850-luvulla pohdittiin Venäjällä sitä, mikä moraalinen oikeus suurilla kolonialistisilla valtioilla, kuten Ranska tai Britannia, oli puuttua Venäjän toimiin lähialueillaan, kun kyseiset maat itse kävivät samaan aikaan omia sotiaan siirtomaidensa laajentamiseksi. Saman tematiikan parissa pyöritään nykyäänkin keskusteltaessa Venäjän sotatoimista lähialueillaan. Nousevathan tällöin USA:n sotatoimet Kosovossa ja Irakissa usein esille, ja näin molemmilla osapuolilla on argumentteja syyttää toisiaan kansainvälisen oikeuden rikkomisesta.
Ukrainan tilanteen arvioinnin lisäksi teoksessa käsitellään luonnollisesti myös aktiivisesti konfliktissa mukana olevan Venäjän toimintaa. Teoksessa tuodaan esiin, että vaikka Venäjä on kärsinyt taloudellisesti merkittävästi Krimin miehitystä seuranneesta kauppasaarrosta, on Putinin kannatus edelleen Venäjällä ennätyskorkea.
Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen roolin pohtimista osana Ukrainan tilanteen kehittymistä olisi voinut kirjassa tosin harjoittaa hieman enemmän.
Ukraina on malliesimerkki siitä, miten etniset ristiriidat voivat repiä maata hajalle. Krimin miehitystä tai Venäjän tukemaa itä-Ukrainan separatismia ei olisi voinut syntyä, ilman suurta venäjänkielistä vähemmistöä.
Ukrainan viimeaikaiset tapahtumat ovat myös osoitus kansan joukkovoimasta. Maidanin aukion mielenosoituksista alkanut mullistus toimiikin esimerkkinä siitä, mitä voi tapahtua, jos kansa ei koe demokratian toimivan ja lähtee kaduille vaatimaan muutoksia.
Simo Grönroos
Arto Luukkanen: Ukraina kriisissä, Auditorium 2015.
14.10.2015