Maahanmuutosta keskustellaan paljon, mutta liian usein keskustelu jää keskusteluksi siitä, miten maahanmuutosta tulisi keskustella. Gaudeamuksen julkaisema tietokirja Muuttajat. Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta on tässä suhteessa positiivinen yllätys ja toimii hyvänä tietopakettina maahanmuuttoon liittyvistä asioista.
Kirja sisältää paljon tilastoja ja taulukoita, jotka antavat kovaa tietoa Suomen maahanmuuttajaväestöstä. Eri aihealueita käsittelevät artikkelit on kirjoittanut oman alansa asiantuntijat ja vain muutamassa kohdassa tieteellinen pohdinta eksyy politikoinnin puolelle.
Alkuun teoksessa taustoitetaan kansainvälisten muuttoliikkeiden historiaa ja sitä, miten muuttoa on säännelty. Myös tutkittavan ilmiön määrittely tehdään alussa, eli puhutaanko maahanmuuttajista puhuttaessa ulkomailla syntyneistä, vieraskielisistä vai mistä?
Käsittelyssä kirjassa on varsin laaja spektri maahanmuuttoon liittyviä ilmiöitä, kuten kotouttamispolitiikka, maahanmuuttajien asuminen ja alueellinen sijoittuminen, maahanmuuttajien osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan sekä maahanmuuton vaikutukset työmarkkinoihin ja julkiseen talouteen.
Suomalaisen yhteiskunnan rasistisuudesta puhutaan vähän väliä, mutta kirjan kotouttamispolitiikkaa käsittelevässä luvussa tehdään tärkeä huomio siitä, että Suomi on yksi maailman monikultturistisimmista valtioista. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa yhteiskunta tukee maahanmuuttajien oman kielen ja kulttuurin säilyttämistä kansainvälisessäkin mittakaavassa hyvin vahvasti. Yhteiskunnallisessa keskustelussa olisikin paikallaan huomioida tämä asia ja pohtia, onko tällä mallilla kannatusta kansan keskuudessa ja johtaako se toivottuihin lopputuloksiin maahanmuuttajien integraation kannalta.
Maahanmuuton vaikutus työmarkkinoihin ja julkiselle taloudelle on tärkeä aihe, joka on myös sisällytetty kirjaan. Mainittujen aiheiden käsittely jää kuitenkin varsin pintapuoliseksi ja esimerkiksi maahanmuuton kustannusten osalta käydään läpi lähinnä sitä, mitä asioita tulee ottaa huomioon aihetta tutkittaessa. Maahanmuuttajien maksamia veroja ja saamia tulonsiirtoja on jonkin verran tutkittu, mutta kuten aihetta käsittelevässä artikkelissa todetaan, perusteellinen tutkimus maahanmuuttajien käyttämistä julkisista palveluista puuttuu.
Kirjassa tuodaan esiin hyvää faktatietoa monista maahanmuuttoon liittyvistä ilmiöistä. Perhesiteisiin perustuvan muuton todetaan kirjassa olevan merkittävin maahanmuuton muoto niin Suomeen kuin moneen muuhunkin länsimaahan. Maahanmuuttajien asumista käsittelevässä luvussa todetaan segregaation etenevän maahanmuuttajien keskittyessä tietyille asuinalueille. Tästä johtuvat ongelmat näkyvät muun muassa kouluissa, joissa oppimisen todetaan olevan heikompaa silloin, kun maahanmuuttajaväestön määrä on suuri. White flight -ilmiön todetaan kirjassa tekevän tuloaan Suomeen, kun kantaväestö pakenee alueilta, jonne muuttaa paljon maahanmuuttajia.
Maahanmuuttajien työllisyydestä esitetään kirjassa tilastot ja kantaväestöä korkeammalle työttömyysprosentille etsitään syitä muun muassa syrjinnästä. Teoksessa on ansiokas määrä kovaa tietoa eri maahanmuuttoon liittyvistä asioista, mutta esimerkiksi maahanmuuttajien rikollisuustilastoja ei teoksessa käsitellä, vaikka aiheesta puhutaan paljon kansan keskuudessa. Tärkeä lisä olisikin ollut esittää tilastot maahanmuuttajaryhmien rikollisuudesta ja pohtia syitä miksi luvut poikkeavat tietyiltä osin kantaväestöstä.
Politiikkaa ja maahanmuuttoa käsittelevässä luvussa on kirjassa käyty läpi muun muassa viime vaalien ulkomaalaistaustaisten ehdokkaiden määriä eri puolueiden listoilla. Vuoden 2012 kunnallisvaaleja käsiteltäessä olisi voitu nostaa esiin anekdoottina se, että Helsingissä perussuomalaisilla oli enemmän ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita kuin vihreillä.
Mediaa ja maahanmuuttoa käsiteltäessä nostetaan esiin myös maahanmuuttokriitikoiden nousu internetin kautta mukaan politiikkaan. Vuoden 2008 kunnallisvaaleista alkanut mielipideilmaston muutos huomioidaan teoksessa aivan oikein, mutta maahanmuuttokriitikoiden mielipidevallasta annetaan hieman liian auvoinen kuva. Maahanmuuttokriitikot ovat toki viime vuosina saaneet sanomaansa julki, mutta mistään julkisen mielipiteen hallitsemisesta ei voida puhua. Virallisissa yhteyksissä monikulttuurisuus ja maahanmuutto nähdään vieläkin varsin yksisilmäisesti vain rikkautena, jota tarvitaan lisää.
Simo Grönroos
Tuomas Martikainen, Pasi Saukkonen ja Minna Säävälä (toim.): Muuttajat. Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta, Gaudeamus 2013.