Näkökulma

flag

Maailmantalous myllerryksessä

Kirjoitus on julkaistu alunperin Suomen Perustan teoksessa Veroja, velkaa ja kaverikapitalismia – näkökulmia Suomen talouden ongelmista ja mahdollisuuksista.

Sakari Puisto:

Kansainvälinen talous myllerryksessä

Johdanto – ristiriitaisia muutosvoimia

Nykyaikaa leimaa toisaalta epävarmuus, kriisit, geopoliittiset jännitteet ja voimapolitiikan paluu. Toisaalta samaan aikaan on paljon positiivisia näkymiä, maailmassa on paljon uutta vaurautta ja teknologian nopea kehitys tuo mukanaan erittäin suuria mahdollisuuksia. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten käynnissä olevat megatrendit heijastuvat Suomeen ja mitä muutospaineita ne aiheuttavat Suomen näkökulmasta.

Viime vuosikymmenten aikana köyhyys maailmassa on vähentynyt merkittävästi. Tämä on tapahtunut pitkälti talouskasvun tuloksena varsinkin Aasiassa, jossa sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä ja kuluttava keskiluokka on laajentunut.

Samalla yritysten keskinäinen kilpailu maailmanmarkkinoilla on kiristynyt samoin kuin kilpailu osaajista globaaleilla työmarkkinoilla. Tämä kehitys jatkunee tulevina vuosikymmeninä ja digikehityksen myötä muutokset ovat yhä nopeampia.

Vanhojen läntisten teollisuusmaiden etumatka joutuu koetukselle. Lisäksi finanssikriisi on tuonut pinnalle tulojen ja varallisuuden jakautumisen epäsuhdat entistä selvemmin. Pieni- ja keskituloisten reaaliansiot ovat nousseet vain vähän ja osalla jopa laskeneet, kun taas finanssivarallisuuden arvo on noussut huomattavasti.

Läntisessä poliittisessa kehityksessä on nähty merkittäviä muutoksia – ja suoranaisia tyytymättömyyden osoituksia – kuten Brexit ja Trumpin nousu Yhdysvaltojen presidentiksi. Populistien voittokulku Italian parlamenttivaaleissa osoittaa, että tyytymättömyys länsimaissa jatkaa vahvistumistaan. Vaikka globalisaatio etenee ja tekninen kehitys tukee sitä voimakkaasti, samalla tapahtuu köydenvetoa vapaakaupan ja protektionismin välillä, sekä blokkiutumista eri leireihin herättäen kysymyksiä siitä, kuka on kenenkin kaveri.

Perinteisten kansainvälisten järjestelmien jatkuvuudessa on epävarmuutta. Uudet lähtökohdat näkyivät selvästi esimerkiksi, kun presidentti Trump veti Yhdysvallat pois Tyynenmeren TPP-vapaakauppasopimuksesta. Monenkeskisten sopimusten sijaan tahtotila on lähestyä kauppapoliittisia suhteita kahdenvälisten sopimusten kautta, joista Yhdysvallat hyötyisi suoranaisesti. Trumpin Japanin vierailun aikana marraskuussa 2017 muut 11 maata ilmoittivat suostumuksensa jatkaa Tyynenmeren vapaakauppasopimusta, ilman Yhdysvaltoja.

Tosiasiallisesti asetelma saattaa kuitenkin heikentää suhteellisesti Yhdysvaltojen kauppapoliittista vaikutusvaltaa ja vastaavasti lisää Kiinan, joka on myös osallisena kaavaillussa alueellisessa vapaakauppasopimuksessa nimeltään RCEP (Regional Comprehensive Economic Partnership). Samaan aikaan Euroopan ja Yhdysvaltojen kauppa- ja investointikumppanuussopimus TTIP on jäissä, ja transatlanttisissa suhteissa on epävarmuutta.

Useaan otteeseen on väläytetty kauppasodan uhkaa. Tämä skenaario tuskin olisi toivottava kenenkään kannalta, mutta se voi realisoitua myös sisäpoliittisten paineiden vuoksi. Eritoten presidentti Trumpia on kritisoitu kotimaassaan siitä, että hän ei ole ryhtynyt määrätietoisesti kauppapoliittisiin toimiin Kiinan suhteen kuten hän lupasi kampanjassaan. Juuri nyt tilanne on yltynyt ja Trumpin vastikään ilmoittamat teräksen ja alumiinin tuontitullit ovat herättäneet kovan vastareaktion.

Kauppapoliittiset jännitteet eivät sinänsä ole uusia. Varsinkin muutamia vuosia sitten esillä olivat näkyvästi valuuttasodat eli valuuttojen vuorottaiset kilpaheikentämiset kansalliseen kilpailukykyyn vedoten. Jo aikaisemmin 1990- ja 2000-luvulla Yhdysvallat syytti Kiinaa keinotekoisen heikosta valuuttakurssista. Kiina puolestaan suurena rahoittajana on arvostellut Yhdysvaltoja lepsusta talouspolitiikasta ja velkaantumisesta.

Vastikään kiinalainen luottoluokittaja Dagong alensi Yhdysvaltojen luottoluokituksen tasolle BBB+ arvostellen maan velkakestävyyttä.[i] Kiinan viranomaiset ovat myös antaneet ymmärtää vähentävänsä Yhdysvaltain joukkovelkakirjojen hankintoja. Kiina on suurin sijoittaja Yhdysvaltain joukkovelkakirjoihin, joita sillä on 1.2 biljoonan dollarin arvosta.

Venäjällä on talouspakotteista ja poliittisista jännitteistä huolimatta viime aikoina vaikuttanut olevan joitakin piristymisen merkkejä taloudessa. Venäjän ikuisuusongelma, luonnonvarariippuvuus, kuitenkin säilyy eikä talouden rakennetta ole oleellisesti saatu monimuotoistumaan, vaikka Venäjä on pyrkinyt siihen.

Gazprom ja muut valtion kontrollissa olevat suuryritykset hallitsevat maan taloutta. Venäjällä on myös hyvin keskittyneet pankkimarkkinat, sen ylivoimainen markkinajohtaja ja Euroopan mittakaavassakin yksi suurimmista pankeista Sberbank on modernisoinut toimintaansa.

Venäjän valtion velan määrä on kasvanut, mutta se on silti länsimaihin verrattuna yhä pieni. Pitkällä aikavälillä Venäjän näkymät vaikuttavat jo väestönkasvun kannalta heikoilta ja yhteiskuntarakenteiden vakauden suhteen on paljon epävarmuutta.

EU itsessään on ollut myllerryksessä. Vaikka itse eurokriisin pahimmat katastrofitunnelmat ovat jääneet taakse, turbulenssia ovat aiheuttaneet turvapaikanhakijakriisi ja Brexit. EU-kriittiset ja vastaiset poliittiset liikkeet ovat nousseet ja uudet periaatteelliset jakolinjat ovat muodostuneet erityisesti Tšekin, Unkarin ja Puolan sekä vanhojen EU-maiden välille.

Myös jäsenmaiden sisällä on kuohunut, josta yksi esimerkki on Katalonian itsenäistymispyrkimykset. Espanja on pitänyt itsenäistymisaikeita laittomina ja turvautuen perustuslain pykälään 155, Espanjan senaatti hyväksyi Katalonian itsenäistymisyrityksen jäädyttämisen, hajotti alueparlamentin ja syrjäytti aluejohtaja Carles Puigdemontin.

Brexitin jälkeen valta keskittyy tosiasiassa entistä vahvemmin Saksalle ja Ranskalle Euroopan unionin sisällä. Poliittisesti löyhempää unionia sekä läheisyysperiaatetta kannattaville tämä ei välttämättä ole mieluisa uutinen. Myös tiedetään, että monilla avainhenkilöillä on poliittisia intohimoja heittäytyä syvempään integraatioon. Merkillepantavaa oli muun muassa Saksan sosiaalidemokraattien SPD:n Martin Schulzin kannanotto EU:n muuttamiseksi ‟Euroopan Yhdysvalloiksi” vuoteen 2025 mennessä muuttamalla perussopimusta.

EU uudistusohjelmassa on esitetty kokonaisvaltaisesti syvennettyä integraatiota sisältäen muun muassa keskitettyä budjettivaltaa, verotusta ja tulonsiirtoja, yhteistä valtiovarainministeriä, sekä puolustuspolitiikan ja turvapaikkapolitiikan elementtejä. Kunnianhimoisempia integraatiosuunnitelmia tosin vaikuttavat hillinneet muun muassa eurokriittisen oikeiston voitto Tšekin parlamenttivaaleissa sekä koalitiohallituspuolueiden CDU/CSU:n ja SPD:n heikentynyt kannatus Saksan liittopäivävaaleissa 2017.

Talous- ja rahaliiton kehittämisestä vallitsee suuret periaatteelliset näkemyserot ja kaksi pääasiallista kilpailevaa mallia. Komission ehdotus ajaa yhteisvastuullista liittovaltiokehitystä, johon kuuluu yhteisvastuun kasvattaminen sekä komission ohjauksen lisääminen. Ranska ja Etelä-Euroopan maat ovat pitkälti komission linjoilla. Niin kutsuttu pohjoinen maaryhmä puolestaan korostaa markkinakuria ja jäsenmaiden omaa talousvastuuta.

Vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisiin Eurooppa oli huonosti valmistautunut. Euroopan ulkorajan ja Schengen-järjestelmän murennuttua hallitukset ryhtyivät kansallisella tasolla toimiin tilanteen saamiseksi hallintaan. Tilapäisillä sisärajatarkastuksilla pyrittiin hillitsemään kauttakulkuliikennettä Euroopan sisällä, mutta tilanne rauhoittui vasta Länsi-Balkanin reitin sulkeuduttua fyysisesti. Venäjän Suomen vastainen raja ollut vakaa maaliskuusta 2016 lähtien jälleen.

Vaikka akuutti tilanne on ainakin tilapäisesti rauhoittunut, muuttoliikkeen juurisyyt säilyvät. Ihmisiä ajavat liikkeelle lähtömaiden heikko turvallisuustilanne, näköalattomuus sekä myös opportunistiset syyt. Kuvaavaa on myöskin se, että maailmasta arvioidaan puuttuvan jopa 70 miljoonaa opettajaa.[ii] Tulevaisuudessa korostunee yhä enemmän ympäristöpakolaisuus, joka tosin ei sovellu nykyiseen, lähtökohtaisesti henkilökohtaiseen vainoon perustuvaan pakolaisuuden määritelmään.

Ovatko uudet kansainvaellukset tulossa? Vahvimmin Afrikan väestökehityksen paineet heijastuvat Välimeren alueen maihin. Länsi-Balkanin reitillä etupäässä Visegrad – valtioiden ja Itävallan toimet oletettavasti hillitsisivät turvapaikanhakijoiden liikehdintää pohjoiseen. EU-jäsenmaiden toimiin ja nykyisiin käytäntöihin ei voi kuitenkaan luottaa. Sysäykset Välimeren, Länsi-Balkanin ja toisaalta Keski-Aasian reiteillä voivat välittyä nopeasti ja voimakkaasti Suomen tilanteeseen.

Ongelman ytimessä on turvapaikanhakuoikeus, joka käytännössä takaa kohdemaahan tai sen raja-asemalle päässeelle henkilölle subjektiivisen oikeuden päästä vastaanottojärjestelmään turvapaikkatutkinnan ajaksi. Useissa EU maissa ovat voimistuneet näkemykset, että turvapaikanhakuprosessi kokonaisuudessaan tulee siirtää käsiteltäväksi vastaanottokeskuksiin Euroopan ulkopuolelle. Viimeksi muun muassa Tanskan sosiaalidemokraatit ja Ruotsin moderaatit ovat linjanneet näin, yhteneväisesti Suomessa perussuomalaisten esittämien linjauksen kanssa.

Myös muunlaista levottomuutta on ilmassa. Sisäinen turvallisuus on heikentynyt ja turvallisuuspoliittiset jännitteet ovat kasvaneet Suomenkin lähialueilla. Samalla turvallisuusympäristö on monimutkaistunut ja sen ennustettavuus on heikentynyt.[iii] Yhdysvalloissa yhteiskunnan sisäinen polarisaatio on lähes kaikilla mittareilla mitattuina korkeimmillaan pitkiin aikoihin[iv]

Demokratian haasteena on päätöksenteon tehottomuus ja vaikeus tehdä rakenneuudistuksia. Demokratian perusperiaatteita on kyseenalaistettu yhä enemmän ja ne ovat haastettuina yhä useammin tavoin. Ikään kuin kilpailevana yhteiskuntamallina nähdään autoritaarisemmat järjestelmät ja valtiokapitalismi, jossa ruohonjuuritason markkinataloutta pyritään yhdistämään keskitettyyn poliittiseen ohjaukseen. Samalla globaalit valta-voimasuhteet muuttuvat taloudellisesti, sotilaallisesti ja väestöllisesti.

 

Aasian kasvu vaikuttaa Eurooppaan ja Suomeen

Aasian ja ennen kaikkea Kiinan nousu haastaa länsimaita. Siinä missä länsimaissa kehityskulku on ollut viime vuosina monella tapaa ailahtelevaa, on Kiina toiminut verrattain päämäärätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Vaurastumisen myötä Kiinan rooli maailmantaloudessa on vahvistunut käänteentekevästi Deng Xiao Pingin ajoista lähtien jo neljän vuosikymmenen ajan.

Kyse on lännen ja idän pysyvän laatuisista voimasuhteiden muutoksista. Kiina on kasvattanut rooliaan kansainvälisessä talousjärjestelmässä vastaamaan paremmin kokoaan ja ilmeisimmin tämä kehityskulku tulee jatkumaan.

Keskeistä tässä kehityksessä on ollut ennen kaikkea Kiinan kuluttava keskiluokka, jonka suuruus liikkuu määritelmästä riippuen jo sadoissa miljoonissa ihmisissä. Vahvistuva kotimarkkinoiden kysyntä tarjoaa hyvät lähtökohdat kiinalaisille yrityksille ponnistaa ja menestyä. On esitetty arvioita, että vuonna 2020 maailmassa olisi jo jopa 3,2 miljardia keskiluokan kuluttajaa, suuri osa kehityksestä johtuu ostovoiman kasvusta Aasiassa.[v]

Myös rikkaiden määrä on noussut valtavasti. Kiinalaisia miljardöörejä on viimeisimmässä mittauksessa 318 ja määrä nousi sadalla jo pelkästään vuonna 2016.[vi] Miljoonan kiinalaisen miljonäärin määrä ylitettiin jo vuosia sitten ja lisäksi maassa lienee huomattavasti piilo-omaisuutta.

Talouskasvu kytkeytyy kaupungistumiseen, jossa on kyseessä maailmanhistorian suurin muuttoliike. Ennusteiden mukaan jopa 350 miljoonaa kiinalaista muuttaa kaupunkeihin vuosien 2010 – 2025 aikana. Vuonna 2030 Kiinassa arvioidaan olevan jopa miljardi kaupunkilaista.[vii]

Kaupungistuminen on nopeinta Kiinan suurimmissa kasvukeskuksissa. Monet vähemmän kehittyneet kaupungit ovat kuitenkin ohittaneet vauraimpien kaupunkien kasvuvauhdin. Nykyään keskushallinnon suosima kehityksen painopiste ja kovin talouskasvu on sisämaassa – muun muassa Chengdun ja Chongqingin kaupungeissa Sichuanin maakunnassa.

Kiinan oman talouden puhkeamista on spekuloitu pitkään ja se on jakanut Kiinan taloutta seuraavien mielipiteitä. Yleisesti on havaittavissa, että Kiinassa asuvat länsimaalaiset ovat suhtautuneet Kiinan talouskasvuun ja yleensäkin Kiinan näkymiin myönteisemmin kuin mitä länsimaiden mediassa on annettu ymmärtää tilanteesta.

Kiina on tehnyt todella massiivisia investointeja infraan ja monilla nopean taloudellisen kasvun alueilla velan kasvu on ollut ripeää. Aluehallinnon yksiköt ovat velkaantuneet pitkälti budjetin ulkopuolisten rahoitusjärjestelyjen avulla, käyttämällä muun muassa yhtiömuotoisia Urban Development Investment Corporation -järjestelyjä (UDIC). Sittemmin hidastunut kasvu on ajanut monet alueet taloudellisiin vaikeuksiin. Finanssivakautta turvaavien järjestelmien kehittäminen on tärkeää ja uusia toimintatapoja voidaan ottaa käyttöön asteittain muun muassa kokeilujen avulla.

Kiinan hallitus on huolissaan paikallishallintotason velkaantumisesta ja ympäri Kiinaa on pysäytetty investointiprojekteja. Presidentti Xi on vedonnut maakuntiin, jotta ne maltillistavat talouskasvun tavoitteitaan. Useat maakuntahallitukset ovat toimineetkin näin ja lisäksi osa maakunnista myöntää aikaisemmin liioitelleen virallisia kasvulukujaan.[viii]

Mahdollinen kupla on myös asuntomarkkinoilla. Asuntojen hintakehitys varsinkin rannikon suurimmissa kaupungeissa on ollut rajua viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sisämaassa esimerkiksi Chengdun kaupungissa asuntojen hintakehitys on ollut maltillisempaa, mikä on myös yksi kilpailuvaltti alueiden keskinäisessä kilpailussa.

Kiinan osakekurssi-indeksin SCI (Shanghai Composite Index) kehitys sen sijaan on pysynyt Kiinan kasvuun nähden varsin maltillisena aina 2000-luvun alusta saakka, lukuun ottamatta paria spekulatiivista kurssipyrähdystä 2007 ja 2015. Varsinkin ICT- ja kuluttajamarkkinoilla toimivien johtavien yritysten osakekurssit ovat toki nousseet valtavasti.

Suurimpien kiinalaispankkien taseet ovat kasvaneet valtaviksi ja neljä suurinta valtiokontrollissa olevaa pankkia ovat maailman suurimpia. Niiden toiminnassa on kuitenkin tehottomuutta ja myös henkilökuntaa suhteellisen paljon, vaikka teknologia mahdollistaisi kevyemmänkin rakenteen – kyse lienee osin työllisyyspolitiikasta.

Ostovoimaisemman keskiluokan myötä Kiinan talouden painopiste on siirtynyt vientimarkkinoiden varasta selkeästi enemmän sisämarkkinoille. Samalla Kiinasta on kasvanut hyvin nopeasti maailman suurin verkkokauppamarkkina. Tällä hetkellä verkkokauppakulutus kasvaa nopeimmin Kiinan köyhillä alueilla, kun heikommin kehittyneet alueet hyppäävät suoraan tehokkaimpiin toimintatapoihin. Verkkokauppojen toimitukset Kiinassa ovat hyvin nopeita ja tavaratoimitukset saadaan perille usein tunneissa.

Takavuosina länsimaiset yritykset suhtautuivat Kiinaan lähinnä tuotantopaikkana, mutta nykyään ulkomaiset yritykset tarkastelevat Kiinaa tärkeänä markkina-alueena.

Viime vuosina Kiinassa toimivat ulkomaiset yritykset ovat kertoneet, että niiden kohtaamat haasteet ovat kasvaneet ja kilpailu on kiristynyt. Yhdysvaltain kauppakamarin AmChamin tutkimuksessa suuri osa amerikkalaisyrityksistä Kiinassa kertoo myös, että ne tuntevat olonsa vähemmän tervetulleiksi Kiinassa.[ix] Kontrasti on suuri takavuosiin, kun Kiinaan saapuville ulkomaalaisille levitettiin punaista mattoa. Kiina on viime aikoina esittänyt maassa toimivien ulkomaisten yritysten sisälle perustettavaksi puoluekomiteoita, mikä on herättänyt arveluksia monissa länsifirmoissa.

Kiinalaisista on tullut merkittävä toimija myös maailman sijoitusmarkkinoilla. Kiinan toimet Afrikassa ja Etelä-Amerikassa ovat herättäneet paljon huomiota ja kritiikkiä. Kiinalaiset ovat haalineet luonnonvaroja, ottaneet haltuun suuria infrahankkeita ja kokonaisia palvelusektoreita. Kiinalaiset ovat kuin kotonaan vähän läpinäkyvillä markkinoilla.

Finanssikriisin jälkeisessä tilanteessa Kiinalla on ollut otollinen tilaisuus vahvistaa asemiaan maailmantaloudessa suurilla pääomareserveillään. Vaikka toisaalta kiinalaissijoitukset ovat huolestuttaneet, toisaalta heikossa ja epävarmassa taloustilanteessa painivat maat ovat toivottaneet ne tervetulleiksi kasvumahdollisuuksien toivossa.

Jo useamman vuoden ajan Kiinan katse on suuntautunut yhä vahvemmin länsimaihin. Kiinalaisten yritysten tekemät yritysostot ovat kasvaneet vuosi vuodelta voimakkaasti ja lisäksi yksityiset kiinalaiset ovat hankkineet kiinteistöjä ja muuta omaisuutta.[x] Euroopassa huomion kohteena ovat olleet muun muassa Saksa ja Italia. Läntisillä kiinteistömarkkinoilla kiinalaisraha on suuntautunut erityisesti Lontooseen, New Yorkiin ja muihin suurimpiin kaupunkeihin.

Viimeisten vuosien ajan kiinalaisten kiinnostus Suomeen sijoitusten kohdemaana on herännyt vahvasti. Ennen Kiinan kokonaisinvestointitaso Suomeen oli vaatimattomalla noin parin sadan miljoonan euron tasolla. Kontrasti oli huima verrattuna Ruotsiin, jonne kiinalaiset olivat sijoittaneet moninkertaisesti enemmän. Nyt Suomeen tulevien kiinalaisinvestointien määrä on työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön Jari Gustafssonin mukaan jopa noin 7 miljardia euroa.[xi]

Kiinalaisten biojalostamoinvestoinnit ovat olleet näkyvästi uutisissa ja hiljattain kiinalaiset ostivat muun muassa tamperelaisen älylaitteita testaavan OptoFidelityn. Aikaisemmin kiinalaiset ovat ostaneet muun muassa laivojen suunnittelua tekevän Deltamarinin ja televiestintälaitteita valmistavalla Huaweilla on tutkimuskeskus Espoossa.

Kiinalaisia kiinnostaa Suomessa erityisesti teknologiaosaaminen sekä mitä ilmeisemmin kaivosmineraalit ja arktinen osaaminen. Suomessa on kiinalaisesta näkökulmasta korkeaan osaamistasoon nähden maltilliset palkkakustannukset ja toimintavarmaa teknologiaa jota voi skaalata omiin tarpeisiin.

Kiinan kasvua ajatellen Suomen kannalta yksi keskeinen markkina on turismi. Suomen kannattanee keskittyä matkailusegmentteihin, joissa Suomella on annettavana selvää lisäarvoa ja vahva brändi. Korkealaatuiset ja paketoidut palvelukokonaisuudet tulee suunnata ostovoimaiselle kiinalaiselle keskiluokalle. Kehityskohteina on muun muassa sesonkiaikojen pidentäminen, palvelukonseptien uudistaminen ja vastaaminen paremmin kiinalaisten kulutustottumuksiin. On myös huomattava, että kiinalaiset tuntevat oman markkinansa tarkasti ja voivat sijoittaa itsekin matkailukohteisiin Suomessa.

Koulutusvienti on myös hyvin potentiaalinen segmentti. Kiinalaiset arvostavat lastensa koulutusta yli kaiken. Vanhemmat haluavat turvata lapsilleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat ja monet säästävät lastensa opintoja varten vuosia. Tässä suhteessa Suomi on tullut mukaan vasta jälkijunassa ja monia mahdollisuuksia jäi hyödyntämättä siitä etulyöntiasemasta, joka Suomelle kiiri koulutuksen kärkimaana vuosituhannen vaihteen tienoilla. Vaikka kilpailu alalla on jo huomattavasti kovempaa, silti markkinoilla on tilaa.

Ulkomailla opiskelevien kiinalaisten määrä on kasvanut valtavasti, esimerkiksi Australiassa on jo noin 150 000 kiinalaista opiskelijaa. Pitkällä aikavälillä kyseessä suorastaan paradigman muutos, varsinkin kun kiinalaisten osuus erityisesti Yhdysvaltojen ja Englannin parhaiden yliopistojen jatkotutkinto-ohjelmissa on suuri. Huomattavaa on myös se, että kiinalaiset opiskelijat tulevat nykyään entistä enemmän omistusasuntomarkkinoille.

On erittäin tärkeää, että Kiinan innovaatiopotentiaalia ei aliarvioida. Kiina on kehittynyt eri aloilla jo pitkään ja vaikutukset alkavat näkyä Kiinan ulkopuolelle yhä selvemmin. Tällä hetkellä Kiina näyttäytyy länsimaissa silti yhä lähinnä suurimpien ja kansainvälisten kiinalaisten yritysten kuten Alibaban ja Tencentin kautta, mutta Kiinassa on paljon vireillä paikallistasolla ikään kuin tutkan alla ja nämä mullistukset tulevat yllättämään monet.

Monilla aloilla Kiina on kuromassa länsimaiden etumatkaa kiinni, kun taas monilla uusilla tieteen ja teknologian aloilla Kiina on nousemassa suoraan huipulle. Tällaisia aloja ovat muun muassa kyberturvallisuus ja tekoäly, joilla Kiinan tavoitteena on tulla johtavaksi maaksi ohi Yhdysvaltojen.

Kiinan parhaiden yliopistojen taso, Pekingin ja Tsinghuanin yliopistojen johdolla, on todella korkea. Niin kutsutun C9-liigan lisäksi Kiinassa on lukuisa määrä kovatasoisia yliopistoja.

Keskushallinto kannustaa sijoituksiin keskeisillä painopistealoilla ja kilpailu työvoimasta on näillä aloilla kovaa. Yritykset pyrkivät sitouttamaan työntekijöitä huimilla palkankorotuksilla. Aikaisemmin koulutetun työvoiman silmissä ulkomaiset yritykset olivat suosiossa Kiinassa, mutta nyt parhaat kiinalaiset yritykset ovat käytännössä samalla viivalla sekä vallalla on myös startup-sektorin buumi. Paradigman muutos on selvä myös ulkokiinalaisten osalta, joiden keskuudessa paluu kotimaahan on selvästi suositumpi vaihtoehto nyt kuin takavuosina.

Kiinalaiset uudistavat samalla IPR-käytäntöjään. Vaikka usein ajatellaan, että kiinalaiset pyrkivät varastamaan immateriaalioikeuksia nimenomaan ulkomaisilta yrityksiltä, ilman selviä pelisääntöjä kiinalaiset yritykset ovat riskejä myös toisilleen, mikä haittaa kehitystä. Ja kun suuret kiinalaiset teknologiayritykset etunenässä kansainvälistyvät, tarve kehittää IPR-tilannetta on ilmeinen.

Yritysostot ja yhteisyritykset ovat kiinalaisille myös tapa hankkia teknologiaa. Ja kun kiinalaiset saavat houkuteltua länsiyrityksiä isolla rahalla opportunistisesti omiin massiivisiin hankkeisiinsa, he pääsevät käsiksi samalla länsimaiden tuomiin immateriaalioikeuksiin ja osaamiseen. Kiinan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan taso kehittyy vauhdilla ja kiintoisa kysymys on myös se, minkälaisena toimintaympäristönä Kiina näyttäytyy tulevaisuudessa länsiyrityksille omaan vaativaan tutkimus- ja kehitystoimintaan.

Kiina on tavoitellut myös strategisia resursseja länsimaissa, joista otetaan tässä muutama esimerkki. Ensimmäisenä mainittakoon Shenghe Resources Holding – yhtiön viime hetken onnistunut ostotarjous konkurssiin ajautuneesta Molycorp-yhtiöstä, joka hallitsee Kaliforniassa sijaitsevaa ja läntisellä pallonpuoliskolla ainoaa harvinaisia maametalleja tuottavaa Mountain Passin kaivosta.[xii] Vuonna 2009 China Nonferrous Metal Mining – yritys pyrki puolestaan hankkimaan enemmistöosuuden australialaisessa Lynas Corporationissa, joka omistaa Mount Weldin kaivoksen ja on tällä hetkellä ainoa toimiva maametallien tuottaja länsimaissa. Tämän yrityksen oston Australia tosin esti. Huomionarvoinen on myös muun muassa kiinalaisen CGN Miningin 82 miljoonan dollarin investointi yhdysvaltalaiseen Fission Uranium Corporation – yhtiöön.[xiii]

Lisäksi samassa yhteydessä on hyvä mainita suuren kohun Amerikassa aiheuttanut venäläisen ydinenergiajätin Rosatomin yritysosto Uranium One – yhtiöstä.[xiv] Presidentti Trump syytti, että antamalla yrityskauppaan luvan Hillary Clinton ‟antoi” 20 % Yhdysvaltojen uraanituotannosta Venäjälle. Julkisuudessa on esitetty väitteitä, että Venäjä nurkkaa uraanimarkkinoita ja kyse on kansallisesta turvallisuudesta. Syytteet ovat kovia ja poliittisessa retoriikassa Hillary Clintonin sanotaan jopa kaupanneen Yhdysvaltojen turvallisuuden (‟Sold out our security”).

Oli asia sitten kuinka hyvänsä, Yhdysvaltojen tarkoituksena on nyt joka tapauksessa tiukentaa kontrollia sijoituksiin strategisesti tärkeille aloille ja teknologiasektorille. Kontrollia laajennetaan käsittämään myös yhteisyrityksiä ulkomailla, joissa yhdysvaltalaiset yritykset ovat osallisina. Viranomaisen nimeltä CFIUS (Committee on Foreign Investment in the United States) toimintaan on esitetty merkittäviä reformeja, jotka tulevat päätettäväksi vuonna 2018. Tästä syystä monet kiinalaissijoitukset Yhdysvaltoihin ovat viime aikoina viivästyneet.

Kiinassa ulkomaisten tahojen sijoitukset tiettyihin sektoreihin on kokonaan kielletty. Vuoden 2018 aikana täsmennetään vielä listaa aloista, joille ulkomaiselle tai edes kotimaiselle sijoituspääomalle ei ole pääsyä. Samalla kun kiinalaiset tiukentavat omaa rahoitussektorin valvontaa, länsipörsseihin listautuvien kiinalaisyritysten määrä on voimakkaassa kasvussa.

Kiinalaista pääomaa vyöryy maailmalle ja samalla kiinalaisyritysten kansainvälinen toimintalogiikka kokee evoluutiota. On esitetty, että kiinalaisyritysten kansainvälisissä yritysostoissa on tullut uusi vaihe, jossa nimenomaan kiinalaisyritykset kertovat miten he voivat itse edesauttaa kohdeyrityksen parempaa kasvua kansainvälisillä markkinoilla, joissa Kiinalla on suuri osuus.[xv]

Kiinassa on kuitenkin yhä erittäin merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia, sekä taloudellisia että poliittisia riskejä. Ongelmiin pyritään tarttumaan yhä tehokkaammin keinoin. Yksi pitkäkestoinen ongelma on ollut korruptio, jota on onnistuttu kitkemään presidentti Xi:n ensimmäisen kauden aikana vihdoin toden teolla. Jo yli 1,4 miljoonaa puolueen jäsentä on saanut rangaistuksen korruptiosta Xi:n valtakaudella. Tämä murros näkyi samanaikaisesti selvästi myös tilastoissa, kun luksustuotteiden myynti Hongkongissa väheni.

Myös ympäristöongelmiin kiinnitetään enemmän huomiota ja Kiina on tehnyt massiivisia panostuksia uusiutuvaan energiaan. Varsinkin ilmanlaadun heikko tila on suorastaan akuutti. Kiinan ympäristöministeri Li Ganjie sanoi vastikään, että ympäristönsuojelun vahvistamisen tuleekin kulkea käsi kädessä taloudellisen kehityksen kanssa.[xvi] Ympäristöongelmien vähentäminen on paitsi kriittistä kansanterveyden kannalta, myös elintasokysymys ja oleellinen tekijä Kiinan alueiden keskinäisessä kilpailussa.

Kiinan itsevarmuus koheni silmissä finanssikriisin myötä 2008. Presidentti Xi:n ensimmäisellä kaudella selvä painotus oli se, että Kiina tulee ottamaan vahvempaa roolia kansainvälisessä taloudessa ja hänen toisella kaudella tämä kehityssuunta tulee jatkumaan. Samalla Presidentti Xi:n sisäistä valtaa vankennettiin lokakuun 2017 puoluekokouksessa.

Vaikka demokraattisesti valittavaa vaihtoehtoa ei ole, puoluejohtoisen autoritäärisen järjestelmän katsotaan Kiinassa tarjoavan kansalaisille paremman ja vakaamman tilanteen sekä tulevaisuudennäkymät kuin muilla tavoin olisi mahdollista. Tähän näkemykseen vaikuttanee oleellisesti Kiinan historia, jossa on ollut pitkiä vakauden ja hajaannuksen aikakausia. Lähihistoriassa sekasortoista aikaa kesti aina viime vuosikymmeniin saakka ja tapahtumat ovat yhä tuoreessa muistissa. Kiinan tilanteen kehityttyä suotuisasti, puolue on aidosti suosittu ja myös arvostettu uravalinta nuorten keskuudessa.[xvii]

Kiinan sisäisen tilanteen pysyessä vakaana, sen kansainvälistymiskehitys jatkuu ja vaikutuspiiri laajenee. Keskeinen elementti siinä on Kiinan valuutan renminbin kansainvälistyminen. Vuonna 2016 renminbi lisättiin dollarin, euron, jenin ja muutaman muun valuutan päälle rakennettuun Kansainvälisen valuuttarahaston SDR – valuuttakoriin (special drawing rights), tosin pienellä painoarvolla. On huomattava, että renminbin kansainvälistyminen edellyttää myös läpinäkyvyyden lisäämistä kansallisesti Kiinan rahoitussektorilla.

Uusi tekijä tässä kehityksessä on myös vuonna 2015 perustettu Aasian investointipankki AIIB (Asian Infrastructure Investment Bank), jolla on 100 miljardin dollarin rekisteröity pääoma ja mukana on 80 jäsenmaata, mukaan lukien Suomi.Pankin tarkoituksena on osallistua infrahankkeiden rahoittamiseen Aasiassa. AIIB on Kiinan vastine Maailmanpankille ja vuonna 1966 perustetulle Aasian kehityspankille ja sen aikeissa on laajentaa kehitysprojektien rahoitusta Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä-Amerikassa.

Erityisen huomattava on Kiinan jättiläismäinen uusi silkkitie-hanke OBOR (One Belt, One Road), jonka tarkoituksena on vahvistaa Kiinan kauppayhteyksiä ja infraa, ja siten vaikutusvaltaa, läpi Kaukasian aina Eurooppaan asti. Hankkeessa ovat profiloituneet myös Baltian maat, tosin Suomessa OBOR on saanut varsin vaatimattomasti huomiota. Yhdysvallat, Australia, Japani ja Intia ovat viime aikoina keskustelleet alustavasti omasta vaihtoehtoisesta infra-aloitteestaan muodostaakseen vastavoiman Kiinan pyrkimyksille.[xviii]

Kiinan sisäpoliittisen vallan yhä vahvempi keskittäminen sekä Kiinan voimistuva vaikutusvalta maailmassa ovat selvästi hätkähdyttäneet länsimaissa viime aikoina. Myös aiempia Kiinaan liittyviä näkemyksiä on alettu tarkastella selvästi kriittisemmin ja oletuksia Kiinan ‟länsimaistumisesta” on alettu pitämään naiiveina.[xix] Kiinaa on suorastaan kroonisesti aliarvioitu eikä sen länsimaista eroavia toimintaperiaatteita edelleenkään ymmärretä riittävästi.

Finanssitalous eriytynyt reaalitaloudesta

Finanssikriisiin oli useita syitä, joista keskeisenä oli halvalla lainarahalla tapahtunut ylivelkaantuminen, joka puhkesi viimein 2008. Rahamarkkinakriisiin vastattiin massiivisella keskuspankkirahoituksella ja painamalla ohjauskorot alas.

Itse asiassa korot ovat laskeneet jo yli kolme vuosikymmentä ja ovat nyt nollan kieppeillä tai vähän miinuksella. Vaikka välitön deflatorinen romahdusuhka kyettiin välttämään, harjoitettu rahapolitiikka on ajanut markkinat hyvin poikkeukselliseen tilanteeseen. Englannin Pankin (Bank of England) pääekonomi Andy Haldane totesikin puheessaan 30.6.2015, että korot vaikuttavat olevan alimmillaan 5000 vuoteen.[xx]

Riskien hinnoittelu ei toteudu markkinamekanismien välityksellä ja samalla keskuspankkien taseet ovat kasvaneet määrällisen elvytyksen myötä. Uusi raha on kanavoitunut ja kiertänyt lähinnä pääomamarkkinoilla ja nostanut arvopaperimarkkinoiden arvostustasoja, kun taas varsinaisen kuluttajahintaindeksin nousu on pysytellyt matalalla tasolla. Ne tahot ovat hyötyneet, jotka ovat lähimpänä uutta rahaa ja päässeet hyötymään keinotekoisesta finanssivarallisuuden arvonnoususta.

Pääomamarkkinoiden inflaatio on näkynyt erityisesti osakekursseissa. Amerikkalainen osakeindeksi S&P on suhteellisesti korkeammalla tasolla kuin ennen dotcom-kuplaa. Aivan viime aikoina on nähty tosin pari tuntuvaa notkahdusta lähes yhtä menoa jatkuneen kurssien nousun jälkeen.

Uusi raha on nostanut hintoja selvästi useiden suurten kaupunkien asuntomarkkinoilla. Myös muun muassa taideteosten hinnat ovat kohonneet ja valtioiden joukkovelkakirjamarkkinat ovat ennätyskalliita. Markkinoilla on selvästi kuplan aineksia, mutta mahdollisen suuremman korjausliikkeen ajankohtaa on vaikea ennustaa.

Toisaalta taas hyödykesektori ja muun muassa perusmetallien hinnat ovat polkeneet pitkään alhaalla ja kaivosteollisuus on ollut ahdingossa. Eräiden metallien hinnat vaikuttavat tosin nousseen viime aikoina, muun muassa kuparia tarvitaan runsain määrin sähköautoissa. Meriliikenteen tavarakuljetusyhtiöt ovat olleet alamaissa aina finanssikriisin puhkeamisesta saakka.

Julkisen velan määrä on jatkanut kasvuaan. Suhteellisesti velkaisin on Japani, jonka julkisen velan suuruus on peräti 250 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Japanin eläkerahastot omistavat tosin suuren osan tästä velasta. Lähes kaikki euromaat ovat omien velkakestävyysrajojen yläpuolella, vaikka viime vuosina monet maat ovat onnistuneet kuromaan julkisen talouden alijäämäänsä.

Edistääkseen kansallista kilpailukykyään ja toisaalta myös vähentääkseen reaalista velkakuormaansa, keskuspankit ovat tehneet valuuttojen kilpaheikennyksiä, jossa ovat olleet mukana vuoroin punta, jeni, euro ja dollari. Eräät kehitysmaiden valuutoista ovat päätyneet hyvin nopeaan tai jopa hyperinflaatioon.

Finanssisääntelyn puolella Yhdysvalloissa tehtiin laaja Dodd-Frank reformi ja Englannissa Vickers – komitea raportoi suosituksensa hallitukselle syyskuussa 2011. Finanssijärjestelmän legitimiteettiä on pyritty paikkaamaan puuttumalla myös veronkiertoon, OECD:n BEPS-hankkeessa (Base Erosion and Profit Shifting) pyritään paikkaamaan verotuksen kansainvälisten aukkoja.

Finanssikriisin ja eurokriisin jälkeen talouskehitys on ollut viime ajat positiivisessa vireessä. Vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla kaikkien BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) talous nousi samanaikaisesti. Kehittyvien talouksien indeksiin (MSCI-emerging market index) kuuluvista maista useimmat ovat olleet kasvussa edelliseen kvartaaliin verrattuna.[xxi]

Yhdysvalloissa työllisyystilanne on erinomainen. Trump on ajanut läpi laajan verouudistuksen, pyrkii vähentämään sääntelyä ja talouskasvusta huolimatta lisää voimakkaasti budjettirahoitusta sekä julkista alijäämää. Yhdysvaltojen pankkisektori on elpynyt tehokkaasti verrattuna Euroopan pankkisektoriin, jossa järjestämättömiä saamisia on saatu supistettua varsin hitaasti.

Saksan talous on tunnetusti ollut iskussa. Mielenkiintoinen seurattava talousveturin keskellä on tosin Deutsche Bank, systeeminen pankki, jolla on valtava määrä pörssien ulkopuolisia, kahdenvälisiä otc-johdannaisia (over-the-counter) taseessa. Finanssikriisin jälkeen koko joukko Deutsche Bankia koskevia skandaaleja on tullut julkisuuteen. Pankki tuomittiin vahingonkorvauksiin 2016 ja on vaihtanut johtoryhmän.[xxii] Perinteisesti Saksassa on ollut eurooppalaisittain hyvin konservatiivinen finanssi- ja rahapolitiikka ja Merkelin hallitus vakuutti, että se ei pelastaisi Deutsche Bankia, vaikka linjaus jää nähtäväksi tosipaikan tullen.

Eurokriisimaat Espanja ja Portugali ovat pääsemässä pahimmasta talousnotkosta. Kreikka on tehnyt paluuta joukkovelkakirjamarkkinoille, pörssi on kohonnut pohjalukemista vuoden aikana ja työttömyys on vähentynyt. Myös Kyproksen suurin pankki Bank of Cyprus on päässyt pois hätälainoitusohjelmasta (ELA Emergency Liquidity Assistance) ohjelmasta hiljattain.

Vaikka maailmantaloudessa on ollut myönteistä virettä, vallitseva epätasapaino reaali- ja finanssitalouden välillä tuskin voi olla kestävällä pohjalla. Reaalitalous ja palkat eivät ole nousseet lähimainkaan samassa suhteessa kuin kevyellä rahapolitiikalla inflatoitu finanssivarallisuus.

Talouden ison kuvan kannalta keskeinen kysymys on, miten rahapolitiikan siirtyminen normaalinkaltaiseen tilaan onnistuu. Laajempi korkojen nousu on edessä vääjäämättä jossakin vaiheessa. Yhdysvaltain keskuspankki Fed on jo aloittanut ohjauskorkojen nostot ja pienentää tasettaan, kun taas Euroopan keskuspankin ohjauskorot ovat olleet jopa negatiivisia. Velka ei ole kuitenkaan poistunut järjestelmästä ja on kyseenalaista miten talous kestää korkojen nousua. On myös esitetty näkemyksiä, että keskuspankit ovat mahdollisesti loukussa.

Keskuspankkien rahapolitiikka ja vakaus eivät ole varmaa, kun järjestelmän kokonaisriskit ovat kasvaneet näin suuriksi. Huomionarvoista on myös se, että edellisestä talouden taantumasta on jo lähes kymmenen vuotta, mikä on pitkä aika talouden normaalia syklisyyttä ajatellen. Myös jokin odottamaton tapahtuma voi aiheuttaa markkinoille häiriön.

Muun muassa GnS Economics-yhtiön toimitusjohtaja VTT Tuomas Malinen on ennustanut, että epätasapainot ovat johtamassa ‟täydelliseen myrskyyn” ja kriisiin, joka iskee maailmantalouteen 2018 tai 2019.[xxiii]

Jääkin nähtäväksi, miten keskuspankit onnistuvat perääntymään kvantitatiivisesta elvytyksestä ja alhaisista ohjauskoroista sekä mikä yleensäkin on talouden tila tämän jälkeen.

Suomen Pankin johtokunnan jäsen Olli Rehn katsoo, että varsinaista ‟paluuta” finanssikriisiä edeltäneeseen aikaan ei ole, vaan tilanne on erilainen kuin kymmenen vuotta sitten. Rehnin mukaan keskuspankkien tehtävissä pankkisääntely ja finanssivalvonta tulevat korostumaan.[xxiv]

Eräs mielenkiintoisemmista ilmiöistä vuoden 2017 aikana oli kryptografiaan perustuvien virtuaalivaluuttojen nousu laajempaan julkisuuteen. Virtuaalivaluutoilla on monia teknisiä etuja, kuten nopeus ja varmuus jotka perustuvat lohkoketjuteknologiaan. Menetelmää pohditaan sovellettavaksi myös arvopaperikirjanpitoon, jolloin kaikki arvopaperisäilytystilit voitaisiin päivittää samanaikaisesti ja rekisteröityminen tapahtuisi lähes reaaliajassa.

Itse asiassa, monet virtuaalivaluutoista ovat pikemminkin lohkoketjuteknologiaa hyödyntäviä innovatiivisia liiketoimintoja, joiden avulla on tarkoitus ratkaista reaalimaailman ongelmia tehokkaammin. Lohkoketjuteknologiaa voidaan käyttää muun muassa immateriaalioikeuksien, toimitusketjujen tai sote-järjestelmien hallinnassa ja kaupallisia sovelluksia on jo markkinoilla. Myös Suomessa on kiinnitetty huomiota terveydenhoitoa tukevan ekosysteemin rakentamisessa käyttäen lohkoketjuteknologiaa.[xxv]

Kryptovaluuttojen arvostustasot eivät ole vakiintuneet ja niiden suhteen on paljon spekulaatiota. Tällä hetkellä virtuaalivaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo on sadoissa miljardeissa dollareissa ja niillä käydään kauppaa kymmenillä miljardeilla vuorokausittain.

Nykytilanteen kannalta mielenkiintoisia ovat taloustieteen Nobel-palkinnon saaneen Friedrich von Hayekin jo 1970-luvulla esittämät näkemykset. Hayek kuvaili pamfletissaan Denationalisation of Money lukuisten yksityisten kilpailevien rahojen järjestelmää. [xxvi]  Hayek arvioi kriittisesti, että näiden rahojen arvon suuri volatiliteetti tulisi olemaan keskeinen haaste ja keskustelua käytiin myös rahojen keskinäisestä evoluutiosta ja markkinaosuudesta.

Myös kryptovaluuttojen rahapoliittisesta ulottuvuudesta keskustellaan, mutta tämä kehitys jää nähtäväksi vielä. Samaan aikaan on huomionarvoista, että rahajärjestelmän historiassa keskeisen aseman omanneiden arvometallien hinnat ovat pysyneet viime vuodet varsin tasaisena 2000-luvun kovan nousukauden jälkeen, kun virtuaalivaluuttojen markkina-arvot ovat nousseet voimakkaasti. Eräiden näkemysten mukaan virtuaalivaluutat ja arvometallikantaiset rahat, tai niiden käytön jonkinlainen yhdistelmä, voisi muodostaa vaihtoehtoisen mallin nykyiselle laajan luotonlaajennuksen mahdollistavalle keskuspankki- ja osittaisvarantojärjestelmälle.

Tässä vaiheessa on kuitenkin jo selvää, että lohkoketjuteknologian tuomat muutokset rahoitusalalla tulevat olemaan merkittäviä. Perinteisesti internet on soveltunut hyvin tiedon välitykseen, kun taas lohkoketjuteknologiat tarjoavat sopivan digitaalisen alustan arvonvälitystä varten. On myös keskusteltu siitä, että virtuaalivaluutat myötävaikuttaisivat rahoitussektorin ‟demokratisointiin” ja siirtäisivät valtaa keskitetyltä rahoitussektorilta laajemmalle toimijapiirille joukkorahoituksen tavoin. Tällä hetkellä virtuaalivaluuttojen haasteina ovat etenkin vaikea käytettävyys, tietoturvariskit sekä epäselvä tilanne sääntelyn suhteen.

Virtuaalivaluuttojen kaupankäynnin sääntelyyn tulee joka tapauksessa kiinnittää huomiota. Yhdysvaltain arvopaperiviranomainen SEC on puuttunut uusien virtuaalivaluuttojen liikkeellelaskuun (ICO eli Initial Coin Offering) ja kieltänyt ne laajemmalle yleisölle. Myös Kiinan viranomainen on kieltänyt ne ja lisäksi sulkenut virtuaalivaluuttojen pörssit maassa. Osaan on liittynyt kyseenalaisia tarkoituksia ja suoranaisia huijauksia, ja liikkeellä on myös suuri määrä heikkolaatuisia kryptovaluuttoja. Nämä ongelmat voivat muodostaa riskejä virtuaalivaluuttojen koko ekosysteemin luotettavuudelle laajemminkin ottaen.

Teknologia, työelämä ja osaamistarpeet murroksessa

Globalisaation jatkuminen ja tekninen kehitys muuttavat liiketoiminnan dynamiikkaa sekä työn luonnetta dramaattisesti. Työelämän murros on teema, josta kyllä puhutaan, mutta silti lienee enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia muutosten vaikutuksista ja parhaista tavoista valmistautua näihin.

Haasteita riittää eikä tilannetta helpota sekään, että monilta osin yhteiskuntamme perusrakenteet eivät vastaa kunnolla nykyolosuhteidenkaan odotuksiin. Työmarkkinat ja sosiaaliturvajärjestelmät ovat liian jäykät ja kokonaisuudesta on tullut monimutkainen, kun korjaavia toimenpiteitä on tehty vuosikaudet toistensa päälle. Muodostuneita kannustinloukkuja puolestaan on vaikea purkaa, sillä yksittäisin muutoksin niillä on ikävä tapa ainoastaan siirtyä toiseen kohtaan.

Jos rakenteet luotaisiin uudestaan alusta, nykyisenkaltaista sääntöjen viidakkoa tuskin edes osattaisiin rakentaa. Mainio vertailukohta on Viro, joka on päässyt luomaan järjestelmänsä puhtaalta pöydältä.

Erilaisia ratkaisumalleja on esitetty, kuten osallistavaa sosiaaliturvaa tai perustuloa. Menemättä yksityiskohtaisemmin eri mallien sisältöihin, on selvää, että työ, yrittäjyys sekä toisaalta sosiaaliturva ja verotus tulee sovittaa yhteen sujuvammin. Järjestelmän tulee olla joustava ottaen huomioon työurien pirstoutumisen sekä perinteisen työllisyyden ja yrittäjyyden välimaastossa olevan itsensä työllistämisen sekä jakamistalouden.

Kansanedustaja Ville Vähämäki on perustellut artikkelissaan ytimekkäästi miksi valtiohallinnon ‟työ 2.0” tyyliset hankkeet eivät riitä, vaan tarvitaan työmarkkinoiden kokonaisuudistus, joka ottaa huomioon yhä etenevän työn globalisaation ja teknologian eksponentiaalisen kehityksen.[xxvii]

Selkeä Suomen haaste on pitkään jatkunut heikohko työllisyysaste. Sipilän hallituksen aikana työllisyysaste on saatu nousemaan ja on nyt päälle 70 %. Tähän ovat vaikuttaneet tehdyt elinkeino- ja työllisyyspoliittiset toimet, sekä yleinen kansainvälinen talouden noususuhdanne. Vaikutusta on ollut myös työttömien määräaikaishaastatteluilla, jotka ovat poistaneet työttömyysluvuista tilastoharhaa. Työllisyysaste on silti pohjoismaihin ja Saksaan verrattuna alakantissa ja työttömyys korkeampi.[xxviii]

Suomen työmarkkinoiden ongelmakohta on myös työvoiman heikko liikkuvuus, joka on kohtaanto-ongelman yksi keskeinen juurisyy. Toisaalta Suomessa on maan oma sisäinen muuttoliike kasvaviin kaupunkeihin, lähinnä pääkaupunkiseudulle ja Tampereen kaupunkiseudulle, sekä maakuntien keskuskaupunkeihin. Laajat ja nopeat rakennemuutokset ovat koetelleet monia alueita, toisia myönteisen ja toisia kielteisen kehityksen merkeissä. Molemmista on saatu kokemusta ja samalla on kehitetty valtiohallinnon toimenpideohjelmia, joilla pystytään vastaamaan koordinoidusti haasteisiin, jotka voisivat muodostua alueille yksinään ylivoimaisiksi.

Tulevaisuuden työnkuvaa muovaavia uudistuksia ovat muun muassa palvelurobotiikka, tekoäly ja virtualisoiminen. Sanotaan, että data on digitalisoituvan liiketoiminnan uusi raaka-aine, mikä avaa valtavia mahdollisuuksia niille yrityksille, jotka pystyvät kytkemään datavarantoja hyödyntävän ansaintamallin nopeasti skaalautuvaan liiketoimintaan. Digitaaliset identiteetit voidaan antaa henkilöiden lisäksi organisaatioille ja tavaroille. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään digitalisoinnista, vaan digitalisoitujen älykkäiden tuotteiden ja palveluiden hallinnasta läpinäkyvällä ja luotettavalla tavalla.[xxix]

Liikearvoltaan maailman suurimmat yritykset ovat nykyään alustayhtiöitä ja alustataloudessa Yhdysvallat on suurin, selkeästi Eurooppaa edellä. Kiina puolestaan on rajoittanut omia markkinoitaan ulkomaiselta alustayhtiöiden kilpailulta ja kiinalaiset ovat kehittäneet omia sovelluksiaan joilla on valtaisat markkinat.

Esimerkiksi kiinalainen sosiaalisen median ja peliyhtiö Tencent ylitti 500 miljardin dollarin markkina-arvon ja se on tällä hetkellä Aasian arvokkain ja maailman viidenneksi arvokkain yhtiö, ylitse Facebookin.  Yhtiön tuotevalikoimaan kuuluu muun muassa supersuosittu WeChat applikaatio, jolla on miljardi kuukausittaista käyttäjää sekä Youtubea vastaava Tencent Video.[xxx]

Tekoälyyn perustuvien sovellusten kehittämisessä Suomella arvioidaan olevan paljon mahdollisuuksia.[xxxi] Business Finland on luonut Suomelle alustatalouden tiekartan, jossa puidaan tarkemmin datan hyödyntämistä eri sektoreilla ja yritysten kilpailukyvyn lisäämistä.[xxxii] Kokonaisuutena Euroopan Unionin kykyä kilpailla tekoälyn saralla ja sen valmistelemaa strategiaa on kuitenkin epäilty voimakkaasti – ja aiheellisesti.[xxxiii]

Työmarkkinoiden kannalta myös maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat olennaisia. Parhaimmillaan hyvin hallitulla ja valikoivalla maahanmuutolla voidaan nostaa taloudellista huoltosuhdetta ja täydentää työmarkkinoilla käytössä olevaa osaamista. Kuitenkin myös työperäisen maahanmuuton suhteen on oltava tarkkana, sillä henkilön työllistyminen ei takaa positiivista vaikutusta Suomen julkiselle taloudelle. Suomen kaltaisessa, vahvasti progressiivisen verotuksen pohjalle nojaavassa hyvinvointivaltiossa, on työntekijän oltava varsin hyvätuloinen, ollakseen nettoveronmaksaja – matalapalkka-aloilla työskentelevät käyttävät keskimäärin enemmän julkisia palveluita ja saavat tulonsiirtoja kuin maksavat veroja.

Yksi huomionarvoisista uudistuksista on uusi laki startup -yrittäjien oleskelulupakategoriasta.[xxxiv] Samassa yhteydessä erityisasiantuntijoiden oleskelulupaprosesseja sujuvoitetaan ja oleskelulupien kestoa lisätään yhdestä kahteen vuoteen. Tämä yrittäjien ja osaajien maahanmuuton edistäminen tulee tarpeeseen, huomiota tulee tosin kiinnittää siihen, että tulijat ja yritykset toimivat bona fide perustalta, taustat on tarkistettu ja rimaa tulijoiden tasosta ei aseteta liian alhaalle.

Samalla myös jo Suomeen asettuneiden ulkomaalaisten työllistymiskynnykseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Yksi keskeinen kohderyhmä ovat ulkomaiset opiskelijat ja heidän kiinnittyminen suomalaisille työmarkkinoille valmistumisen jälkeen. Myös monilla ammattitaitoisilla, korkeasti koulutetuilla ja motivoituneillakin ulkomaalaisilla on ollut vaikeuksia työllistyä Suomessa. Huomionarvoista on myös se, että pitempään ulkomailla asuneet suomalaiset kertovat haasteista työllistyä palatessaan takaisin Suomeen.

Huolia koulutettujen ihmisten maastamuutosta Suomesta on ilmaistu ajoittain julkisuudessa. Huoli negatiivisesta osaamisvaihtotaseesta on aiheellinen, vaikka toistaiseksi ainakaan varsinaista laajaa joukkoliikettä ei ole tapahtunut lähihistoriassa.

Baltian maissa tilanne on aivan toisenlainen. Varsinkin Liettuasta on muuttanut pois vuosittain jopa kymmeniä tuhansia, pääasiassa nuoria ja koulutettuja, liettualaisia työmahdollisuuksien perässä. Liettuan asukasluku on laskenut vuodesta 1991 lähtien 3,7 miljoonasta alle 3 miljoonan ja Latvian väkiluku 2,7 miljoonasta alle 2 miljoonan. Monet ovat lähteneet varsinkin Englantiin, Saksaan sekä myös Yhdysvaltoihin. Motiivina ovat korkeammat ansiotasot, tosin useat korkeakoulutetutkin ovat päätyneet niin sanottuihin hanttihommiin. Vaikka Suomessa on varsinkin rakennusalalla työvoimaa Baltian maista, Suomi ei ole ollut tässä laajamittaisessa maastamuutossa korkeakoulutettujen baltialaisten ensisijaisia kohdemaita.

Vielä oma lukunsa on laajamittainen ei-työperäinen, humanitäärinen maahanmuutto. Kaikkien maahanmuuttajaryhmien keskuudessa on suurta diversiteettiä, kuitenkin kokonaisuutena tarkastellen haasteet työmarkkinoilla, koulutuksessa ja ylipäänsä sopeutumisessa ovat selvästi suurimmat eri kulttuuripiireistä tulleilla pakolaistaustaisilla henkilöillä. Riskinä on laajaa ja jopa ylisukupolvista kotoutumattomuutta ja eriytymistä kaikkine lieveilmiöineen. Tämä ongelma tulisi ottaa avoimeen keskusteluun huolimatta siitä, että asia koetaan poliittisesti arkaluontoiseksi.

Työelämän murros heijastuu vahvasti koulutuskenttään ja ylipäänsä tapaan jolla suhtautua koulutukseen. Perinteisten työurien pirstoutuminen ja nopeasti muuttuvat työelämän odotukset asettavat yhä voimakkaamman tarpeen oppimiselle koko työuran ajan. Nopea työn ja osaamistarpeiden muutos asettaa koulutuskentän monipuolisten ja syvälle luotaavien haasteiden eteen. Samaan aikaan huolena on jo perustasolla nopeasti voimistuneet erot oppimistuloksissa sekä syrjäytyminen.

Suomella on vankka perusta koulutuksessa ja varsinkin laadukasta peruskoulutusta on suitsutettu kansainvälisissä vertailuissa. Tosin viime aikoina julkisuudessakin on ollut esillä selviä heikkenemisen merkkejä ja erot oppimistuloksissa ovat kasvaneet selvästi. Vaikutukset juontavat juurensa jo ainakin 1990-luvun alkuun. Erityinen ongelma on nuorten miesten syrjäytyminen ja ajautuminen työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle.

Varsinkin paineet uudistaa aikuiskoulutusta ovat suuret, mutta vastaus kysymykseen ‟miten” ei ole yksiselitteinen. Laajassa ammatillisen koulutuksen reformissa pyritään vastaamaan osaan kysymyksistä. Ammatillista koulutusta pyritään joustavoittamaan, lisäämään yhteyttä työelämään ja painottamaan osaamispainotteista. Kun työpaikoilla tapahtuvaan oppimisen osuutta vahvistetaan, edellytyksenä tosin on, että työelämä vetää riittävästi myös taloudellisessa laskusuhdanteessa.

Joka tapauksessa aikuiskoulutuksen kehittäminen tulee ottaa kokonaisuutena seuraavan hallituskauden yhdeksi keskeisimmäksi kehittämiskohteeksi koulutus- ja työllisyyspolitiikan saralla. Yksi huomionarvoinen, konkreettinen idea on SAK:n ehdottama avoimen ammattikoulun perustaminen.[xxxv] Keskeinen haaste elinikäisen oppimisen kehittämisessä on se, että heikoimmalla koulutuspohjalla olevat henkilöt ovat usein vähemmän aktiivisia kehittämään omaa osaamistaan, vaikka tarve olisi ilmeinen.

Selkeä kehittämisen kohde liittyy myös tiede- ja korkeakoulupolitiikkaan. Yliopistoja tulee kehittää sivistysyliopistomallin perusteella ja niiden keskeinen tehtävä on kasvattaa kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun. Vaikka yliopistoja ei tule kehittää ensisijaisesti elinkeinoelämän ehdoilla, niiden tulee kuitenkin kohdata myös talouselämän tarpeet paremmin.

Hallituksen puoliväliriiheen saakka lähes koko huomion veivät kustannuskilpailukykyyn liittyvät tekijät. Innovaatiopolitiikka on vaikea asia poliitikoille ja valitettavasti tapana on myös se, että kokonaistarkastelun sijaan eturyhmäajattelu jakaa osapuolet vastakkaisiin leireihin niin sanottujen soveltavien ja perustieteiden välille, viimeistään silloin kun ratkaistavaksi tulee julkisten varojen jakaminen.

OECD-maiden selvä trendi on ollut se, että joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta julkiset panokset tutkimustoimintaan eivät ole ainakaan kasvaneet. Riippumatta julkisten määrärahojen kehityksestä, korkeakoulujen tulisi kiinnittää enemmän huomiota yksityiseen varainhankintaan ja suhdetoimintaan. Myös korkeakoulujen ja tutkimusinstituuttien pääomittamisen tradition vahvistaminen on tarpeen, sen sijaan että toimintaa rahoitetaan julkisin varoin jatkuvasti suoraan budjetista.

Suomen korkeakoulukenttä tarvitsee väistämättäkin vahvuusalueiden koordinointia. Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat onnistuneet tässä verrattain kohtuullisesti ja myös profilointia alueellisiin tarpeisiin on tehty. Sen sijaan suomalaiset yliopistot ovat jääneet jälkeen verrokkimaistaan viimeisen kymmenen vuoden aikana selvästi, kun muut ovat kehittäneet toimintakulttuuriaan avarakatseisemmin.

Suomalaiset ovat edelläkävijöitä uuden teknologian hyödyntämisessä ja maassa on nyt myös pitkään kaivattua startup-buumia. Vahvuuksista huolimatta tutkimuskehityksen immateriaalioikeuksien hyödyntämisen ja kaupallistamisen infrastruktuurissa Suomella on aukkoja, joiden paikkaamisessa tulisi kääntää katse varsinkin anglosaksisiin maihin.

Lisäksi tarkasteltavaksi olisi syytä tuoda vielä laajemmin kysymykset siitä, millä tavoin innovaatioita ja tuotekehitystä ylipäänsä tehdään ja mitä muutoksia tulee tapahtumaan niiden toimintaympäristössä. Muun muassa yksi kehityssuunta, joka tulee vahvistumaan aasialaisten yritysten kasvavan roolin myötä, on sekä markkinoita että tuotantoa lähellä oleva nopeasyklinen tuotekehitys, jolla pyritään ravistelemaan vallitsevia markkinaosuuksia laadukkailla, mutta ennen kaikkea poikkeuksellisen nopeasti markkinoille tuoduilla tuotteilla. Kilpailuasetelma monimutkaistuu ja on pohdittava, miten haasteisiin pystytään vastaamaan.

Tieteen ja teknologian murrokset ovat yhä monialaisempia. Mielenkiintoinen laajempi katsaus asiasta on luettavissa muun muassa OECD:n raportissa.[xxxvi] Varsinkin biologisten tieteiden saralla läpimurrot voivat olla suorastaan käänteentekeviä tällä vuosisadalla. Esimakua tästä on viime vuosina kehitetty Crispr- tekniikka, joka tarjoaa mullistavia mahdollisuuksia geenimuuntelun saralla.

Tämänkaltaiset läpimurtoteknologiat tulevat olemaan keskeisiä myös laajempien kestävyysongelmien – talouskasvun, ympäristönäkökohtien ja resurssiniukkuuden – yhteensovittamisessa ja ratkaisemisessa.

 

Sakari Puisto on Perussuomalaisten poliittinen suunnittelija ja koulutukseltaan filosofian tohtori.

Kirjallisuutta:

Kauppa se on joka kannattaa? Vapaa vaihdanta suomalaisen hyvinvoinnin lähteenä, Libera raportti, 12.12.2014.

Sitra megatrendit 2017.

Kansanvallan peruskorjaus, Liisa Hyssälä ja Jouni Backman, Sitra työpaperi, 23.2.2018.

Kiina mullistaa lännen, EVA Analyysi No 7, Jack Ilmonen ja Sakari Puisto, 2009.

The Battle for Digital Supremacy, the Economist, 17.3.2018.

China Economic Review, Daily News Updates.

Viitteet

[i] Dagong News 16.1.2018: “Dagong Downgrades the Sovereign Credit Ratings of the United States of America.”

[ii] UIS Fact Sheet no. 39, Unesco, lokakuu 2016.

[iii] Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta, Sisäministeriön julkaisu 8/2016.

[iv] Pew Research Center 12.6.2014: “Political Polarization in the American Public.”

[v] An Emerging Middle Class, OECD Observer, OECD Yearbook 2012.

[vi] UBS-PwC Billionaires Report 2017.

[vii] Jonathan Woetzel et al: Preparing for China’s Urban Billion, McKinsey Global Institute 2009.

[viii] South China Morning Post 25.1.2018: “Chinese Provinces Lower Growth Targets after Xi Jinping says don’t just chase higher figures.”

[ix] China Business Climate Survey Report 2017, Amcham China.

[x] China Global Investment Tracker, American Enterprise Institute AEI.

[xi] MTV uutiset 3.4.2017: ”Kiina sijoittaa Suomeen 7 miljardilla – Suomi pärjää Piilaaksolle.”

[xii] The Wall Street Journal 23.6.2017: “Mountain Pass Mine Approved for Sale to JHL, QVT, Shenghe.”

[xiii] Fissionuranium.com

[xiv] USA Today 26.10.2017: “Fact Check: What we know about the Uranium One Deal.”

[xv] South China Morning Post 23.10.2017: “China’s ‘Going Global’ enters new phase, with western firms starting to benefit from Chinese scale, innovation.”

 

[xvi] South China Morning Post 23.10.2017: “China’s environmental clean-up campaign hasn’t cost jobs or hit economy, minister says.”

[xvii] Richard McGregor: The Party: The Secret World of China’s Communist Rulers, Harper Perennial 2012.

[xviii] Caixin 21.2.2018: “U.S., Australia, Japan and India Discuss ‘Belt and Road’ Alternative: Report”.

[xix] The Economist 1.3.2018: “How the West got China wrong.”

[xx] Andre Haldane: Stuck, speech given by Andre G. Haldane, Bank of England, 30.6.2015.

[xxi] The Economist Intelligence Unit Country Reports for Emerging Markets.

 

[xxii] Bloomberg Market 25.7.2017: “Can John Cryan save Deutsche Bank from itself?”

[xxiii] Q-review 4/2017: “Kohti täydellistä myrskyä”; GnS Economics 22.2.2018, Tuomas Malinen:”The World Economy is Set to Fall”.

[xxiv] Olli Rehnin haastattelu, Arvopaperi, tammikuu 2018.

[xxv] Lohkoketjuteknologia avaa uusia mahdollisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan artikkelisarja 18/2017; Nokia blog 30.11.2017, Enrique Martin-Lopez: ”It’s time to give people control of their health data through blockchain.”

[xxvi] Friedrich Hayek: The Denationalization of Money, Hobart Papers, The Institute of Economic Affairs 1976.

[xxvii] Ville Vähämäki: ”Työ potenssiin kaksi”, Libera-blogi 6.2.2017.

[xxviii] Employment rate 1993-2016, Eurostat.

[xxix] The Economist 7.12.2017.

[xxx] China Economic Review Daily, 22.11.2017.

[xxxi] tekoälyaika.fi

[xxxii] Business Finland 26.10.2017: ”Business Finland tekoäly: Suomi voi kohota alustatalouden ja tekoälyn edelläkävijämaaksi.”

[xxxiii] Politico 19.3.2018, Bruno Maçães: ”Europe’s AI delusion”.

[xxxiv] Startup-oleskelulupa helpottaa yrittäjien ja huippuosaajien maahanmuuttoa Suomeen, Sisäministeriön tiedote 5/2018.

[xxxv] Aikuiskoulutus rikki? Kymmenen koulutuksen epäkohtaa, SAK 2016.

[xxxvi] Technology and Innovation Outlook 2016, OECD.