Oikeusministeriö järjesti 16.9. demokratiapoliittisen toimintaohjelman valmistelua käsitelleen seminaarin ja kuulemistilaisuuden. Suomen Perusta keskittyi ohjelmaluonnoksesta antamassaan lausunnossa nostamaan esiin havaintoja vihapuheen torjuntaan ja monikulttuurisuuteen liittyvistä ongelmallisuuksista:
Vihapuheen ja rasismin torjunta on noussut viimeisen vuoden aikana näyttävästi esiin suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämä Merkityksellinen Suomessa -kampanja on yksi esimerkki tästä ja myös demokratiapoliittisen ohjelman toimintaohjelman luonnoksessa aihe on näyttävästi esillä.
Vihapuheen ja monikulttuurisuuden käsittelemiseen liittyy kuitenkin ongelmallisuuksia, joita nostan seuraavassa esiin.
Monikulttuuriset yhteiskunnat sisältävät aina etnisiä ristiriitoja, joiden aste vaihtelee muun muassa sen mukaan, kuinka suuret etniset jakolinjat ovat ja kuinka erilaisia kulttuureja monikulttuurinen yhteiskunta sisältää. Monet Lähi-idän valtion ovat esimerkkejä vakaviin etnisiin konflikteihin ja sisällissotiin ajautuneista monikulttuurisista valtioista, joissa uskonnolliset ja etniset jakolinjat hallitsevat yhteiskuntien toimintaa.
Monikulttuurisuus on viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt maahanmuuton myötä monissa eurooppalaisissa valtioissa. Humanitaarinen maahanmuutto on näyttäytynyt eurooppalaisissa yhteiskunnissa kasvavina julkisina menoina, sillä monen maahanmuuttajaryhmät ovat huomattavasti enemmän edustettuina sosiaalitukien ja julkisten palveluiden käyttäjinä kuin veronmaksajina. Humanitaarinen maahanmuutto on myös näyttäytynyt turvallisuutta heikentävänä tekijänä, mikä näkyy rikollisuuden ja turvattomuuden kasvuna ja pahimmillaan terrori-iskuina. Mikä huolestuttavinta, humanitaarinen maahanmuutto ja yhteiskuntien muuttuminen monikulttuurisiksi on tuonut mukanaan muualla maailmassa nähtyjen kaltaisten etnisten ja uskonnollisten konfliktien esiasteet myös Eurooppaan.
Yhdysvaltalainen yhteiskuntatieteilijä Robert Putnam on tutkinut monikulttuurisuuden vaikutusta yhteiskunnassa vallitsevaan sosiaaliseen pääomaan. Putnamin tutkimukset osoittavat muun muassa, että mitä monikulttuurisempi alue on, sitä vähemmän ihmiset luottavat kanssaihmisiinsä, sitä vähemmän ihmiset antavat rahaa hyväntekeväisyyteen ja osallistuvat hyväntekeväisyystoimintaan ja mitä monikulttuurisempi alue on, sitä heikommaksi ihmiset tuntevat yleisesti elämänlaatunsa.
Demokratiapoliittisen ohjelman toimintaohjelman luonnoksessa monikulttuurisuuden aiheuttamien konfliktien annetaan ymmärtää johtuvan täysin kantaväestön asenteista ja niihin pyritään ohjelmassa vaikuttamaan torjumalla ”vihapuhetta”. Toimintaohjelman yhteiskunnallista keskusteluilmapiiriä käsittelevässä luvussa kerrotaan laajasti kuinka erilainen ”vihapuhe” hankaloittaa maahanmuuttajien asemaa. Maahanmuuttajien suomalaisia kohtaan tuntemista asenteista ei kuitenkaan ohjelmassa sanota mitään, kuin ei myöskään maahanmuuttajien suomalaisia kohtaan tekemistä vihateoista.
Monikulttuurisuus synnyttää väistämättä väestöryhmien välisiä ristiriitoja. Mikäli eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien väliset konfliktit olisivat ratkaistavissa esitetyillä ”vihapuheen” vastaisilla kampanjoilla, niin eikö sunni- ja shiiamuslimien väliset ristiriidat Syyriassa ja Irakissa, juutalaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti Israelissa ja turkkilaisten ja kurdien välinen konflikti olisi jo ajat sitten ratkaistu tarmokkaalla vihapuheen vastaisella kampanjalla?
”Vihapuheen” vastustamisen taustalla on varmasti kaunis ajatus eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien harmonisesta yhteiselosta, mutta se ei tosiasiassa ratkaise monikulttuurisuuden tuomia ongelmia, vaan ainoastaan syyllistää suomalaisia ja vaientaa kriittistä keskustelua maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta.
Lähi-idän ja muun maailman etniset konfliktit eivät ratkea vihapuheen torjunnalla ja rasisminvastaisilla kampanjoilla, vaan siten, että eri ryhmät saavat omat valtionsa tai itsehallintoalueensa, joissa voivat harjoittaa omaa kulttuuriaan ja päättää omista asioistaan. On helppo ymmärtää, että monikulttuurisuus on merkittävä syy Lähi-idän ongelmiin ja on tärkeää ymmärtää, että monikulttuurisuuden myötä Eurooppaan syntyy samanlaisia ongelmia.
Mikäli etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisiä ristiriitoja ja vihanpitoa halutaan välttää, tulee monikulttuurisuuden tavoittelemisesta luopua ja maahanmuuttopolitiikan keinoin on vaikutettava siihen, ettei yhteiskuntaan synny suuria etnisiä jakolinjoja. Demokratiapoliittisen toimintaohjelman valmistelussa tuleekin kiinnittää vihapuheen torjunnan sijaan huomiota siihen, että ihmisiä kannustettaisiin avoimeen keskusteluun maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmista.
Simo Grönroos
toiminnanjohtaja
Suomen Perusta -ajatuspaja